Kisareissut teimme niin, että ensimmäisen kaverini ja kahden kisaavan koiran sekä yhden turistikoiran) kanssa Lempäälään TAMSKin 8.12.2013 ja toisen 29.12.2013 Lahteen VAUn kisoihin, mukana kannustusjoukkona ja seurana oli kaverini ilman koiraa. Kummastakaan kisasta, joissa molemmissa otimme kaksi starttia, ei ole tuloksilla juhlimista, mutta fiilis oli sitäkin parempi :) Alunperin noiden Lempäälän kisojen piti olla vuoden viimeisemme, mutta juuri fiiliksen vuoksi ilmoitin meidät vielä tuonne Lahteen. Lempäälän emme saaneetkaan yhtään HYLättyä rataa, vaan molemmilta saimme tuloksen. Tosin tulokset olivat agiradalta 10 ja hyppyradalta 20, mutta tulokset kuitenkin! Lempäälän kisoista haimme sitten kaksi ihan hyvää HYLättyä, molemmat agiradoilta. Sielläkin meno tuntui kivalta ja fiilis pysyi hyvänä, ehkä kun tiesin, että nuo olisivat hetkeen ehkä viimeiset kisamme ennen taukoa. Ja fiilishän se on pääasia! Hauskaa oli! Alle laitan vielä pari kisavideota. Lempäälän videosta huomaa myös, kuinka kannustusjoukotkin (kuvaaja) elävät ratasuorituksessa mukana ;) Alla kaksi videota, joista ensimmäinen on Lempäälästä ja toinen Lahdesta.
Joulunvietto sujui tuttuun tapaan vanhempieni luona. Nellillä aatto kului pitkälti meidän ihmisten touhuja seuratessa: uunia piti vahtia, ruuanlaitossa piti olla mukana vahtimassa, herkutella täytyi (ei ongelmaa), lahjojen jaossa ja avaamisessa oli autettava - ja tuloksena illalla erittäin väsynyt koira. Nelli nukahti illalla aivan kuin olisi suorilta jaloilta lyhistynyt sänkyyn, niin väsynyt se oli, kuten jälkimmäisestä kuvasta näkyy.
 |
| Perinteinen joulunalla suoritettava pipareiden koristelu. Eräs punanenä olisi mielellään auttanut... |
 |
| Hyvää joulua kaikille! <3 |
 |
| Joulunvietto vaatii veronsa. Maha täynnä herkkuja on hyvä köllähtää unille! |
Tapaninpäivänä kävimme myös Mummoni luona joululounaalla. Nellikin sai osansa, kun Mummo tykkää sille aina jotain antaa. :) Mummolassa vietettiinkin lähes koko päivä alkuiltaan saakka rauhallisissa tunnelmissa koko perheen voimin. Mummon ja Nellin kanssa käytiin myös kävelemässä pikkuinen lenkki. Teki hyvää kaiken syömisen päälle!
Uutta vuotta olimme päättäneet ystäväni Niinan kanssa viettää rauhallisesti hänen luonaan hyvästä ruuasta ja viinistä nauttien, koirien kanssa. Mukana juhlinnassa olivat siis Nelli sekä Luna. Luna on Nelliä 1,5kk nuorempi, tolleri myöskin. Monena uutena vuotena Nelli onkin minun rientojeni vuoksi ollut vanhemmillani hoidossa ja aina on kaikki sujunut hyvin, sillä Nelli ei ole ollut moksiskaan raketeista, ei sisällä eikä ulkonakaan ja on jopa ikkunan ääressä istunut ja raketteja katsellut. Tämäkin uusi vuosi meni ihan ongelmitta eikä minkäänlaista rakettipelkoa ollut havaittavissa. Kävimme tekemässä pitkän lenkin ennen kuutta, minkä jälkeen palasimme takaisin ystäväni luokse. Alkuillasta hain myös siskoni mukaan juhlimaan ja ilta menikin juorutessa sekä ruokaa ja viinejä nauttiessa ja toki puolenyön aikaan piti jättää koirat toviksi sisälle ja kilistellä kuohareita terassilla raketteja tähyillen :) Omia raketteja en suostu ostamaankaan, sillä joku niitä kuitenkin ostaa, jolloin myös itse niitä näen. Uuden vuoden juhlinta sujui siis kaikinpuolin hyvin ja siirryimmekin iloisesti kohti vuotta 2014!
Lenkeilläkin olemme ehtineet käydä oikein urakalla. Keleistä huolimatta metsälenkit on aivan ihania tehdä, metsässä kun viihtyy niin koirat kuin omistajatkin. Joulunaikaan lenkkeilimme vanhempieni lähellä olevissa metsissä. Joulupäivänä teimme äitini kanssa Pitkäkoskella keskuspuistossa n. 8km kinkunsulattelulenkin. Liikkeellä oli paljon muitakin ulkoilijoita, mutta kyllähän sekaan mahtuu. Sää oli sateinen ja leuto, joten olisipa Nellin tehnyt mieli mennä Pitkäkoskeen pulahtamaan, useammankin kerran. Taitaa vaan virtaus olla joessa turhan kova ja vesikin aika kylmää! Bongasimmepa tuolla lenkillä myös pajunkissoja...
 |
| Hyvää pääsiä... Eikun joulua! :) |
Päivittäisen peruslenkkeilyn lisäksi olemme kavereiden kanssa tehneet paljon kimppalenkkejä. Joulukuussa kävimme lenkkeilemässä lähimetsässä Nellin kasvattajan kanssa. Mukana tuolloin oli Nelli, siskonsa Kerttu ja tyttöjen äiti Oona. Kaikilla tuntui virtaa riittävän, mutta myös aurinkoisia kuvia kallioilla maltettiin ottaa, alla esimerkkiä.
 |
| Vasemmalta oikealle: Kerttu-sisko, Oona-äiti ja Nelli |
Menneen pitkän viikonlopun aikana lenkkeilimme todella paljon ja useita lenkkejä. Lenkkikavereina olikin moninainen joukko koirakavereita. Mukaan mahtui tolleria ja bordercollieta (Nelli, Luna, Rita, Dini ja Jedda) ja kaikilla oli hauskaa. Kaikista hauskinta tuntui Nellilä olevan nuoren Dini-herran kanssa. Vauhtia riitti, kun kaksikko viiletti pitkin metsiä. Dini on n. 6kk ikäinen bordercolliepoika, joten silläkin intoa leikkimiseen riittää. Nellihän rakastaa juosta karkuun ja harhautella, kunhan joku koira juoksee perässä. :D
Alkuvuodesta olemme sitten lenkkeilleet, lenkkeilleet... ja lenkkeilyn lisäksi käyneet yksissä agilitytreeneissä lähinnä pitämässä hauskaa eli tekemässä ratatreeniä ilman suurempaa stressiä. Pääasiana on ollut hauskanpito!
Lisäki kävimme loppiaisena tekemässä pitkästä aikaa pienet ilottelutreenit etsijäkoiratreeneissä. Eipä ollut Nellillä mitään ongelmaa muistaa, mistä koko touhussa on kyse. Jälkeenpäin ajateltuna, se tiesi varmaan jo kotoa lähtiessä, mihin olemme menossa, kun kaivoin jälkiliinamme auton takakontista esille. Jälki, jonka teimme, oli taajamaan tehty jälki, jossa oli useampi kulma. Koko jäljen Nelli jäljesti todella kovalla innolla ja teki kaikki tarkastukset hienosti kulmissa, osassa eteni jopa tarkastamatta oikeaan suuntaan. Osasin myös lukea jäljen aikana koiran käytöksestä vähän, missä päin maalikoira saattaisi olla, sillä Nelli haki koko ajan jäljeltä sivuun tiettyyn suuntaan ja lopulta tuo suunta olikin oikea, kiersimme vain jäljen kokonaan, sillä pihojen läpi ei ollut mahdollista oikaista. Pätkän jäljestä Nelli jäljesti myös poissa jäljen päältä, sillä olimme kääntyneet yhtä risteystä liian aikaisin pois eräältä tieltä, mutta itsevarmasti Nelli kuitenkin etsi loppuun asti ja maalikoira löytyi! Tuolla pätkällä, jolla emme olleet jäljen päällä, pystyi Nellin jäljestystyylistäkin huomaamaan, ettemme olleet jäljen päällä, sillä koiran nenä ei paljoakaan käynyt maassa. Muulla jäljellä nenänkäyttöä oli enemmän. Treenit olivatkin onnistuneet, kiitosta vain vetäjälle Lauralle sekä muulle porukalle, että pääsimme mukaan! :)
Ihana huomata, että blogissamme on hurja määrä kävijöitä. Lukijoiden henkilöllisyydestä minulla ei ole käsitystä, mutta hauskaa olisi, jos joku jättäisi kommentikenttään itsestään jäljen. Uudenvuodenlupauksenani voisin luvata päivittää blogia entistä useammin, ainakin pyrkiä siihen :) Lopuksi vielä toivottaisimme yhteistuumin Nellin kanssa teille kaikille lukijoille ihanaa ja menestyksekästä alkanutta vuotta 2014!
