Oivalluksia

Taas on agiliidelty ja etsitty "kadonnutta" koiraa. Torstaisissa agilitytreeneissä kouluttaja Tanja oli keksinyt meille radan, jossa oli aika haastaviakin kohtia. Radalla vastaan tuli niin erilaisia ohjauskuvioita kuin haastavampaa irtoomissuoraa.

Päätin ottaa radan täysin treeninä, eli ensimmäisellä vuorollamme hioimme kahta vaikeampaa ohjauskohtaa, ja toisella vuorolla kokeilimme pidempiä radanpätkiä. On kyllä hyvä, että treenikaverit seuraavat treenaamista silmät ja korvat tarkkoina, sillä esille tulee hauskasti muidenkin näkökulmasta omat ohjaamiset ja käytös koiran kanssa. Nelli kun hyppäsi radan ensimmäistä hyppyä, niin minä treenikaverin mukaan jo sen jälkeen kehuin koiraa. Yritin vängätä vastaan, että en ole sanonut "hyvä", minkä jälkeen totesin kyllä, että mistä sitä itse välttämättä huomaa mitä siinä suorituksen aikana tekee tai sanoo. Nyt uskon jo, että olen varmaan tyhmänä kehunutkin kesken suorituksen, mistä koira menee tietenkin vähän sekaisin... :) Onneksi on tarkkaavaista treeniseuraa!

Muuten treenit sujuivatkin aika normaalisti, muita kannustettiin ja kävinpä myös kahdesti kentän toisessa päässä treenaamassa keppejä Nellin kanssa. Treenattiin etupalkalla ja vielä ohjureilla. Kokeiltiin haastavampia kepeille tulokulmia, läheltä ja kauempaa. Keppitreeni meni taas ihan älyttömän hyvin, päästiin jo siihen vaiheeseen, että otin enimmillään varmaan 5 ohjuria pois. Kepit taitaakin olla yksi Nellin lempiesteistä, ainakin liikkeen aikaisesta piippauksesta pääteltynä ;)

Tänään perjantaina työpäivän ja työviikon päätteeksi oli viel etisjäkoiratreenit Tuupakassa. Treenaamassa ei ollutkaan muita kuin kaksi tolleria sekä treenien vetäjän kaksi koiraa. Yhteensä neljä jälkeä teimme ja kävelymatkaa meille ohjaajille tulikin kevyet 6,5 km, tulipahan samalla päivän lenkki tehtyä. Koirakin on ihanan väsynyt, syönyt ja nukkunut vai kotiin päästyämme.

Käyn vielä tuon meidän jälkemme läpi, ja ohessa onkin kartta helpottamassa jäljen ymmärtämistä. Itse koin oivalluksen vasta piirtäessäni jälkeä kartalle... Jälki siis lähti Tuupakantie 3:n parkkipaikalta (kuvassa vasemmalla), maalikoiran kulkema reitti on kartalla punaisella. Annoin Nellin hakea jäljen alun janalta, eli antaessani hajua koiralle emme olleet jäljen päällä, vaan Nelli joutui hakemaan jäljen alun itse. Hommaa sattui vaikeuttamaan takanamme yhtäkkiä avautunut autotallin ovi, mutta liikkeelle päästiin silti. Alku jälki meni oikein mallikkaasti ja oli ohjaajallekin helppo tulkita koiraa. Kartalla vihreä viiva on meidän etsijöiden kulkema reitti.

Kohta, jossa meidän reittimme erkanee maalikoiran reitistä, on sellainen, että autotien toiselle puolelle pääsee ainoastaan alikulun kautta. Uskoimme (emme luottaneet koiraan tarpeeksi), että maalikoira on vaihtanut puolta alikulun kautta, sillä Nelli yritti sinne meitä viedä. Lisäksi Nelli yritti lähteä kohti Kehä 3:sta, mutta palautin sen olettamalleni jäljelle. Kuljimme alikulun alta tien toiselle puolelle ja Nelli lähti johdattamaan meitä pientä Tuupakan tietä (kartassa "alaspäin") ja se näytti koko ajan tietävän mihin olemme menossa. Kävimme kääntymässä jonkun autohallin edessä, ennen kuin soitin maalissa olevalle ihmiselle. Saimme ohjeet, missä malikoira on eikä se todellakaan ollut lainkaan sielläpäin, missä me olimme. Palasimme alikululle ja Nelli ottikin hajun uudelleen ja lähti pohdinnan jälkeen jatkamaan oikeaan suuntaan, vaikka olimmekin väärällä puolella tuota alikulkua ja autotietä. Loppujälki menikin taas todella mallikkaasti eikä mitään ongelmia ollut. Näin koirasta koko ajan, että se teki täysillä töitä taas ja maalikoira löytyi helposti.

Nyt jälkeenpäin, kun piirsin nuo reitit karttaan, tajusin, että jos olisimme luottaneet koiraan jo tuossa kohtaa, missä reittimme erkani oikeasta jäljestä, Nelli olisi mitä luultavimmin johdattanut meidän maalikoiran luokse kiertäen sinne takakautta. Tämä olisi ollut aivan uusi juttu meille, ja jälkeenpäin harmittaakin, etten tajunnut asiaa tuolla jäljellä ollessamme. Pääasia kuitenkin on, että tein tämän oivalluksen. Parempi nyt kuin ei milloinkaan! Tästä jäljestä sainkin todella hyvän opetuksen: LUOTA koiraan oikeasti, se osaa kyllä asiansa! Koiranlukutaitoa siis kehitän edelleen!

Nyt voimmekin painua viikonlopun viettoon. Sunnuntaina on edessä tokon valmennusryhmä, mutta muuten otammekin oikein rauhallisesti. Allekirjoittanut painelee nyt rentoutumaan saunanlauteille! Hauskaa viikonloppua kaikille!

Talvinen retki Vihtiin

Viime viikonloppuun kuului kaiken treenaamisen ja löhöilyn lisäksi myös melkolailla extempore-reissu Salmen ulkoilualueelle vanhempieni ja Mummon kanssa. Aamupäivällä päätimme sinne suunnata, Mummo ja makkarat kauppasta kyytiin ja kohti Vihtiä. Sää oli oikein suotuisa, ei ollut liian kylmä, eikä luntakaan satanut. Grillauspaikalla Nelli pääsi innoissaan noutamaan keppejä ja peuhaamaan lumihangessa. Jäälle emme uskaltautuneet, mutta metsässäkin riitti puuhaa. Isänikin innostui leikkimään koiran kanssa meidän muiden laittaessa tulta tulipesään. Grillipaikalle sattui tulemaan myös muita retkeilijöitä ja heilläkin oli koira mukana. Nelli "isona" tyttönä alkoi komentelemaan nuorta Luukas-urosta jo ennen kuin olivat edes toisiaan kohdanneet. Luukas oli päälle vuoden ikäinen kooikerhondeuros, ja kyllä niillä Nellin kanssa painiminen ja juokseminenkin alkoi hetken päästä. Nelli juoksi edellä ja Luukas perässä, keppejä hakien ja muuten vain riekkuen. Ohessa myös luvalla julkaistu kuva Nellistä ja Luukaksesta, nätisti osasivat olla kuvassakin. Luukaksen omistajille ja Luukakselle terveiset ja kiitokset, että oli muuten Nelli väsynyt kotona :)

Luukas ja Nelli 21.1.2012

Treenin huumaa ja onnistumisen iloja!

Taas on takana runsaan viikon ajalta treeni jos toinenkin. Ainakin kolmesti on agilityä treenattu, parissa etsijäkoiratreeneissä käyty ja tokoiltu sekä kouluttajan kanssa että omatoimisesti kotioloissa.

Etsijäkoiratreeneissä on tehty sopivan haastavaa jälkeä taajamaan Viikissä sekä Petikon ulkoilualueelle johtavilla teillä, joilla mukavan talvisena sunnuntaiaamupäivänä ihmisiä, suksia ja autoja riitti häiriöksi oikein kunnolla. Meillä on Nellin kanssa ollut ongelmana se, että Nelli lähtee helposti tekemään jäljeltä pistoja tarkastaakseen, ettei etsittävä ole sittenkin mennyt toiseen suuntaan. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta ongelma on tullut vastaan siinä, että olen usein joutunut pysäyttämään etenemisen tuonne väärään suuntaan, ja antanut koiran toki itse palata takaisin jäljelle. Nyt sunnuntaina kuitenkin pysäyttelyä jouduttiin harrastamaan myöskin ollessamme oikealla jäljellä, sillä autoja ja ihmisiä tuli niin paljon vastaan. Hyvää häiriötreeniä siis.

Edellisen sunnuntain treeneissä ihmettelin, kun Nelli kesken jäljen alkoi piippaamaan eli vinkumaan, ja nyki liinan päässä aivan älyttömästi eteenpäin, kamala kiire olisi ollut. Maali löytyi silloin lähes heti tuon piippailun jälkeen, muttemme keksineet muiden treenaajien kanssa, mistä piippailu johtui. Nyt jälkimmäisissä sunnuntain treeneissä kuitenkin keksin, mistä piippailu johtui. Nelli melko varmasti uskoakseni piippaa, kun tietää maalin olevan lähellä, sillä myös näissä Petikon treeneissä se alkoi piipata n. 100 metriä ennen maalikoiran löytymistä. Hienoa treeniä siispä myös ohjaajalle koiranlukutaidon kehittämisessä!

Agilitypuolella tuntuu tapahtuneen päälle viikossa huimaa edistymistä, etenkin kontaktiesteissä, renkaassa ja kepeissä.Viime maanantaina Nelli jopa pelkäsi Ojangossa kontaktiesteitä. Pohdinnan jälkeen päättelimme pelon johtuvan siitä yhdestä ja ainoasta juoksukeinusta, jonka se teki itsekseen joulutaukoa edeltäneissä treeneissä meidän kävellessä keinun ohi. Pelko ja säikähdys tulikin koiralle siis useita viikkoja jälkeenpäin. Ajattelin viikko sitten, että ei tästä taas tule mitään ja ettei se ikinä opi kontakteja.

Torstain ohjatuissa agilitytreeneissä Hyvinkäällä sitten treenattiin taas kontakteja ja ne menivät pääsääntöisesti todella hyvin! Keinua emme edes suorittaneet, kunhan vaan kolauttelimme sitä ja siedätimme Nelliä uudelleen keinuun. A-estettä tehdessä sain sitten ohjaajana kunnon naurut kouluttajan kanssa. Tollerin kanssa treenatessa tuota huumoria saa ollakin mukana. A-estettä emme ole suorittaneet koskaan kokonaan, mutta tälläkin esteellä Nelli kyllä osaa hakea tuon 2-on-2-off-asennon kontaktille. Nyt Nelli kuitenkin pääsi tekemään kokonaisen A:n. Se juoksi esteen laelle ja olisin halunnut nähdä hidastettuna koiran ilmeen, kun se tajusi esteen kääntyvän "alamäkeen". Koira tuli nätissä kaaressa A:n alastulolle ja oli hiukan ihmeissään. Onneksi mitään vahinkoa ei käynyt, ja naurulla selvittiin tilanteesta! Aloimme hidastamaan koiraa A:n laella nameilla ja saatiin muutama hyvä suoritus tehtyä. Tämän jälkeen keskustelimme kouluttajan kanssa jatkon treenaamisesta ja siitä, kuinka saisin Nelliä tunnistamaan paremmin takapäänsä ja kontrolloimaan sitä. Samalla keskustellessamme näin sivusilmällä, kuinka Nelli haki kontaktiasennon ja kapusi hiljalleen takapää edellä A-esteen laelle ja jäi sinne seisomaan. Tässä kohtaa on todettava, että kyllä se koira taisi takapäänsä tunnistaa - ainakin kun itekseen pääsi tekemään ;) Kyllä saatiin kovat naurut taas!

Viikonlopun yli Nelli sai taas lepuuttaa aivojaan agilityn osalta ja kävimme tasapainon vuoksi myös etsijäkoiratreeneissä ja tokoilemassa (ohjatusti ja itsekseen). Tokotreenaaminen meillä on myös edennyt - kiitos omatoimisen treenaamisen :) Seuraamisen käännöksistä tuntuu tulleen nopeampia ja sunnuntain treeneissä paikallamakuukin tuntui sujuvan hyvin, sillä ensimmäisen kerran palkkasin vasta n. 1 minuutin makaamisen jälkeen. Usko siihen, että pääsemme vielä kisaamaan helmi-maaliskuussa, kasvoi tas huimasti! Seuraavalla kerralla liikkeitä hiotaan sitten hypyssä ja lisäksi tarkoitus olisi opetella jo noutoja ja ruutuakin...

Maanantaina itselläni ei olisi aamulla ainakaan ollut lähes lainkaan jaksamista ajatellakaan illan omatoimitreenejä, mutta jälkeenpäin ajateltuna - onneksi tuli lähdettyä Ojankoon treenailemaan! Nelli nimittäin teki jopa jälleen keinun alastuloa, eikä enää aristanut kovinkaan tuota kolauttelua. Lisäksi kontakteista A ja puomi onnistuivat todella hyvin. A:ta tehtiin vielä aluksi targetilla ja parasta sen suorituksessa oli, että Nelli hidasti laella jo omatoimisesti! Puomilla sitten pääsimme jo siihen vaiheeseen, ettei koiraa haitannut minun jäämiseni taakse, eikä myöskään se, että jatkoin matkaani juosten koiran ohi - ja koira PYSÄHTYI kontaktiasentoon! Ihan huippua! Agilitypuolellakin usko oppimiseen ja koiran osaamiseen on palannut!

Kuluvan vuoden suunnitelmat

Vuosi 2012 on käynnistynyt ja 3.1. tulikin kaksi vuotta täyteen koiranomistajana. Paljon on tuona aikana jo opittu, mutta koko ajan opittavaa uusien harrastusten ja juttujen kautta löytyy itseltä lisää. Ja koira toki vaatii jatkuvasti jotain uutta oppimista, jotta mieli pysyy virkeänä ja koirakin noin muuten järjissään ja kunnossa :)

Kuluvalle vuodelle olen miettinyt vähän kaikenlaista suunnitelmaa itseni ja koiran varalle. Mielessä on niin möllitokokisoja kuin ihan virallisiakin tokokisoja, lisäksi agilityssa olisi toiveena edetä mahdollisimman pitkälle ja etsijäkoiratoiminnassakin olisi tarkoitus edetä... Seuraavassa vähän tavoitteita ja suunnitelmia noin lajikohtaisesti:

Agility

• Tavoitteena edetä mahdollisimman paljon, mutta toki edeten riittävän rauhallisesti. Koiran esteosaamista ja esteiden suoritusvarmutta on tarkoitus lisätä, tällä hetkellä kun muutamia esteitä ei suostu edes suorittamaan kunnolla. Liekö erilaiset esteiden rakenteet tai materiaalit aiheuttavat koirassa kummastusta ja jonkinasteista pelkoa.
• Omakin osaaminen toivottavasti kehittyy siten, että estekäskyt pysyisivät muistissa entistä paremmin ja etenkin ohjauskuviot alkaisivat pikkuhiljaa painua tuonne takaraivoon. Näin olisi tuo treenaaminenkin helpompaa... 
• Olisi hyvä, jos koiraan saisi sellaisen treenivaihteen päälle silloin, kun ohjauskuvioita olisi tarkoitus treenata. Koira on niin nopea, että jos sitä saisi hidastettua, ehtisi itsekin miettimään, kuinka koiraa oikein ohjaa ;)

Etsijökoiratoiminta

• Talven aikana olisi tavoitteena kerätä kaikki loputkin jatkokurssille vaadittavat vihkojäljet kasaan ja kevään aikana toiveena olisi suorittaa vihdoin liiton jatkokurssi. 
• Jatkokurssin jälkeen voisin sitten itsekin järjestää treenejä muille. Koiran kanssa voisi treenata vieläkin haastavampia jälkiä...

Etsijäkoiratoiminta on siitä mukavaa puuhaa, että treenit eivät ole mitenkään säännöllisiä, vaan eri ihmiset pitävät treenejä. Tämä mahdollistaa treenaamisen vaihtelevasti silloin, kun itselle sopii. Samalla etsijäkoiratreenit tuovat vastapainoa muulle tekemiselle ja ovat erilainen harrastus muiden joukossa.


Toko

• Tottelevaisuuspuolella onkin sitten paljon etenemissuunnitelmia. Treenaamme koirakoulu Kompassin sunnuntaisessa valmennusryhmässä ja hiomme liikkeitä kunnolla kisavalmiiksi. Hyviä vinkkejä on saatu, ja edistystä tapahtunut. Paikallamakuusta on itselle tullut jotenkin nyt kamala kammo, mutta sitä tässä samalla on tarkoitus hioa varmemmaksi. Tarkoitus on alkaa opettelemaan alokasluokan liikkeiden lisäksi myös ylempien luokkien liikkeitä.
• Helmikuulle olen ilmoittanut meidät Espooseen möllitokokisoihin jälleen, muutaman viikon kuluttua. Sinne olisi tarkoitus mennä tarkistamaan, missä vaiheessa menemme, ja olemmehan suunnilleen kisavalmiita.
• Ensimmäisiin virallisiin kisoihin pitäisi ilmoittautua viikon päästä. Toivottavasti mahdumme Lempäälän kisoihin mukaan, kisadebyytti tapahtuisi siis 18.2. Lempäälässä. Alkoipa taas jännittämään! Eikun treeniä vaan!
• Kisamenestyksen perusteella katsotaan, millä tahdilla etenemme, mutta kiva olisi jos kevään aikana saataisiin tuo TK1 tunnus, eli kolme ykköstulosta alokasluokasta. Peukut pystyyn!

Noutotreenaaminen/Taipparit

• Noutajien taipumsukoe on tavoitteena suorittaa tämän vuoden loppukevään ja loppusyksyn aikana. Kunhan edes päästäisiin tälläkin puolella edes aloittamaan taippariura.
• Ennen taipumuskokeisiin menoa Nelli pitäisi saada kantamaan sitä riistaa, mikä on hyvinkin oleellinen osa taipumuskokeita. Dameilla treenaaminen kun onnistuu ja niitä se innolla hakee, etsii, kantaa ja palauttaakin, todella hienosti. Toisin sanoen, uskoisin kaikkien muiden osa-alueiden olevan kunnossa, paitsi tuon riistan kantamisen. Haastetta siis riittää vielä...

Näyttelyt

• Nelli on tällä hetkellä hyvinkin karvaton, mutta luotto turkin kasvamiseen ennen seuraavia, huhtikuulle arvioituja juoksuja, on kova... Loppukeväästä pääkaupunkiseudulla ja lähiympäristössä järjestetään useita näyttelyitä, joten karvan uskoisi olevan todella hyvässä kunnossa juuri noihin aikoihin. Massaakin tuo koira on kerännyt, joten eiköhän tuloksia uskalla näyttelypuoleltakin odottaa. :)

Paljon on tavoitteita tälle vuodelle, toivotaan että edes osa niistä toteutuu. Tämä vuosi olkoon treenaamisen ja tuloksien vuosi! ;)

Nelli jouluviikolla 21.12.2011. Noistakaan "pöksyistä" ei ole enää mitään jäljellä. Uutta karvaa odotellessa voi keskittyä kaikkeen muuhun treenaamiseen...

Bloggailu jatkukoon!

Heipähei taas, näin nolostuttavan pitkän tauon jälkeen. Paljon on tapahtunun sitten huhtikuun allekirjoittaneen ja koiran elämässä. Treenaaminen on silti jatkunut normaalisti, mutta tänne kirjoittelu ei vain ole jostain syystä onnistunut. Monesti on koneen ääressä istuttu blogi auki, mutta jotenkaan ei tekstiä ole tullut. Paljon on huhtikuun jälkeen treenaamisessa edetty, siitä olisikin tarkoitus kirjoittaa ja käydä muutenkin viime vuotta läpi... Agility on aloitettu ja siinä edetty, samoin muissa harrastuksissa!

Loppukevät 2011

Huhti-toukokuussa aloitimme Nellin kanssa 8 tai 10 kerran agilityn alkeiskurssin Keravan Agility Teamissa. Kouluttajat olivat oikein mukavia ja osaavia, ja etenemistä pystyi havaitsemaan ilmeisesti jo alkeiskurssin aikana. Laji oli todella kovasti Nellin mieleen jo heti alusta alkaen, mikä motivoi myös itseäni hurjasti treenaamaan ja kurssilla oli kiva käydä. Myös kurssin treeniporukka oli mainiota, ja mukavaa oli seurata myös muiden etenemistä ja sitä miten hyvin kaikki koirat oppivat. Nelli piti alussa melkoista meteliä kentän laidalla häkissään, mutta alkeiskurssin myötä alkoi hiljetä ja alkoi ymmärtää, että oma vuoro tulee sitten joskus...

Etsijäkoira touhuissa etenimme loppukeväästä ja kesällä tasaiseen tahtiin, tehden välillä helpompia ja välillä haastavampia jälkiä. Etsijäkoiratoiminta on hyvää vastapainoa kaikelle muulle treenaamiselle, sillä siinä koira saa toimia aikalailla omaa harkintakykyään ja vaistoja käyttäen.

Kesä 2011

Kesä alkoi meillä oikeastaan kunnolla vasta kesäkuussa allekirjoittaneen insinöörityön valmistuttua. Heti kesän alkuun oli edessä tietenkin edellisen vuoden tapaan Tollerileiri Himoksella: yli 300 tolleria samassa paikassa treenailemassa erilaisia lajeja. Me olimme jo toista vuotta putkeen etsijäkoiraryhmässä, ja nelli sai mielenkiintoisia jälkiä suoritettavakseen. Ensimmäinen jälki oli lyhyt, mutta haastava, sillä jälken alku oli Himoksen hiekkakentällä, jonka läpi koiria tuli ja meni koko ajan ja hajuja oli varmasti maastossa PALJON. Nelli suoriutui kuitenkin jäljestä hienosti, ja ohjaaja ja kouluttaja molemmat olivat neidistä tosella ylpeitä! Toinen jälki olikin seuraavana päivänä huomattavasti helpompi metsäjälki, jossa oli kutienkin useamman koiran hajua, mutta siitäkin Nelli suoriutui mallikkaasti. Vuoden 2012 Tollerileirillä taidamme kuitenkin kokeilla jotakin muuta lajia, ehkä taipparipuolta, vepeä tai agilitya :)

Kesäkuun lopulla oli aika kääntää uusi lehti elämänkirjassa tai oikeastaan taisi siinä vaihtua koko kirja, niin monta muutosta tuli kyllä. Allekirjoittanut valmistui opiskeluistaan ja suuntasi katseensa kohti työuraa ja tulevaisuutta... niin ja kohti uutta asuntoa. Muutto uuteen kämppään tapahtuikin ihan kesäkuun loppupuoliskolla, ja hyvinhän uuteen paikkaan totuttiin. Lähistöllä on mainiot lenkkimaastot, vaikkakin läheiseen suureen metsään ei kesällä uskaltanut mennäkään monien kyykäärmehavaintojen ja kohtaamisten vuoksi, joita naapureilta kuuli. Nelli jokatapauksessa ainakin naapureiden mukaan alkoi tottua uuteen asuntoon ja ympäristöön nopeasti, sillä meiltä ei kuulemani mukaan kuulu ääniä kuin ainoastaan postin kolahtaessa luukusta. Hyvä näin! Naapurustossa Nelli kerää paljon huomiota, ja onpahan saanut myös erittäin positiivisia kokemuksia rauhallisemmista lapisistakin. :)

Juhannuksen jälkeen meillä alkoi päälle kuukauden mittainen tauko agilitysta alkeiskurssin loputtua. Tauon aikana kävimme itsenäisesti treenaamassa jonkun kerran, mutta heinäkuussa alkeisjatkokurssin alettua tajusinkin tauon tehneen oikein hyvää. Vauhtia oli tullut lisää koiralle ja ainakin keppien suoritus oli parantunut huimasti. Oli tainnut tauon aikana koiran pää tehdä töitä agilitynkin suhteen, vaikka muuten olikin kesäloma otettu levon kannalta. Alkeisjatkokurssilla esteiden suorituksessa ja ohjauksissa edettiin huimasti, paljon opittiin, mutta paljon jäi vielä opittavaksi! Kontaktien opetuksen aloitimme alusta, mikä olikin hyvä asia, sillä toinen kouluttajistamme pisti meidän kunnon kontaktinopetushommiin. Kotiläksyjä sateli eikä seuraavalle tunnille viitsinyt mennä treenaamatta, joten edistystä tapahtui joka viikko! Nellin juoksut kuitenkin elokuussa katkaisivat treeniputkemme, mutta kolmen viikon aikana treenasimme kotona juuri noita kontakteja, ja onnistuimme etenemään...

Kesällä Nelli pääsi vanhempieni mukaan Virroille patikoimaan... Pitkät metsäpatikoinnit ja vettäkään ei mukana tarvinnut kantaa kun koira joi mielummin suolta ja puroista vetensä.

Suhteellisen hyvässä karvassakin neiti oli tuolla reissulla.

Muuten kesä menikin meillä aika normaaliin tapaan. Nelli nautti uimisesta täysin rinnoin sekä merellä että joessa. Se ilo, joka koirasta näkyy sen saadessa tehdä jotain, josta tykkää, on mahtavaa! Ja varsinkin, kun koira nauttii oikeastaan kaikesta, mitä se saa tehdä joko itsekseen tai jonkun kanssa!

Veneestä on huiipukiva haukata aaltoja, ja niitähän meressä riittää!

...ja kun kukaan ei leiki kokoajan, niin samaa aktiviteettia voi jatkaa itsenäisesti myös saaren rantakallioilla.

Ystävän luona mökillä oli hauskaa loikkia veteen laiturilta. Siinä vierähti sekä ihmisillä että koiralla nopsasti 4 tuntia uiden!

Syksy 2011

Loppukeväästä/alkusyksystä Nelli kävi pyörähtämässä kahdesti näyttelykehässä. Ensin Vantaalla muistaakseni ensimmäistä kertaa nuorten luokassa, ollen luokkansa kolmas. Arvostelussa mainittiin, ettei ole parhaimmassa karvassa, vaikka omasta mielestäni koira oli juuri melkeinpä siinä parhaassa karvassaan. Kaksi viikkoa tämän näyttelyn jälkeen Nelli oli kasvattajansa mukana Savitaipaleella näyttelyssä, jälleen nuortenluokassa, pärjäten paljo paremmin kuin edellisessä näyttelyssä. Tuloksena tästä Savitaipaleen näyttelystä oli NUK1 ERI SA PN3 VASERT, eli luokkansa paras saaden SA:n ja päästen kilpailemaan paras narttu tittelistä. Nelli oli siis naruista 3. paras ja sai jopa VARASERTin. Tämä Savitaipaleen näyttely oli siis tähänastisista näyttelyuran aikana paras! Onneksi koira on oppinut ilmeisesti tarpeeksi hyvin nuo näyttelytoiminnot, sillä oli toiminut kuulemma erittäin hyvin myös kasvattajan esittämänä.

Syksyllä saimme treenipaikan Keravan Agility Teamin hallipaikoista talvikaudeksi. Pääsimme treenaamaan kisatavoitteellisten ryhmään, johon kuuluu 7 koirakkoa. Treenit pidetään Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa, eli treenimatkaa kertyy mukavasti työpäivän päälle, mutta onneksi matkaseuraa löytyy. Kisatavoitteellisten ryhmässä aloitti nimittäin myös alkeis- ja alkeisjatkokurssilta tuttu rottweiler-narttu ohjaajineen. Matka Hyvinkäälle taittuu siis kimppakyydein. Treenatessa on ollut hauska huomata, kuinka tuostakin treeniporukasta on muodostunut hyvän ja kannustavan ilmapiirin omaava ryhmä, josas muiden koirakoiden suorituksia ja edistymistä on ilo seurata. Syyskaudella kävimme läpi ohjauskuvioita (miten ne kaikki voi muka joskus oppia?) ja lisäksi koirien esteiden suorittamista hiottiin ja kehitettiin. Ohjaajana olen nyt huomannut oikein kunnolla sen, kuinka paljon itsellä on opittavaa, koira kun oppii todella nopeasti! Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin, paljon on tekemistä, mutta haasteet on tehty voitettaviksi! ;) Jatkossa olisi tarkoitus päivittää blogia useammin ja käydä agilitytreenejäkin läpi perusteellisemmin...

Talvi 2011

Talvemme on jatkunut agilitya treenaillen ja siinä sivussa myös etsijökoiratreeneissä pyörien. Tosin etsijätreenit eivät ole säännöllisiä, mutta on niitäkin tullut alkutalven aikana käytyä :) Mukavaa on ollut treenailla. Joulun aikaan pidimme kuitenkin kolmen viikon treenitauon, ja vasta 2.1. olimme itsenäisesti treenaamassa Ojangon uudella Vuokkoset-areenalla.

Yksi iso asiahan meinasi alkutalvesta unohtua: Nelli täytti 11.11. 2 vuotta ja taas oli synttärikakkuna melkoisen tuhti annos maksalaatikkoa, nakkeja ja kuorrutteena vähän raejuustoa. Ensimmäistä kertaa elämässään tuo nuori noutaja ei meinannut jaksaa edes syödä kaikkea, alla kuva-aineistoa. Lahjojakin neiti sai synttäripävänään, mm. vinkuvan siilin ja vinkuvan pallon. Pallo tosin lakkasi vinkumasta ensimmäisen 5 minuutin jälkeen, tuttuun tyyliin...

Megwe'g Clorian "Nelli" 2 vuotta

Kakku oli niiiin hyvää...

...ettei sitä meinannut jaksaa syödä. Vielä viimeiset muruset naamaan ja lahjojen kimppuun!

 

Nelli ja hienot lahjat.

Joulunakin lahjoja tuli koiralle aikas monta, mutta osa niistä olikin enemmän hyödyllisiä omistajan kannalta, kuten matkajuomakuppi (vie vähemmän tilaa), taitettava tuoli näyttelyreissuille ja toki Nelli sai monenmonta uutta lelua sisaruksiltani sekä tietenkin herkkuja :) Yllätyslahjana oli siskoltani saatu herkkupaketti, joka oli tullut postissa eräältä koiranherkkuvalmistajalta siskon ostettua pilaantuneita possunkorvia. Hyvityksenä meille tulikin sitten niin kalkkunankaulaa kuin härkätikkuakin, nams.

Joululahjoja koirallekin!

Vuosi 2012 ja tulevaisuus

Seuraavassa kirjoituksessani voisin käydä läpi alkuvuoden treenailuja ja tulevaisuuden suunnitelmia. Paljon on mietittynä treenien ja kisaamisen suhteen, siitä lisää piakkoin! Mukavaa alkanutta vuotta 2012 kaikille!

Terkuin, Maiju ja Nelli