"Näin meillä nukutaan" ja muita kuvatuksia

Eilen illalla minua huvitti Nellin nukkumistyyli, joten koska noita nukkuvasta koirasta otettuja kuviakin löytyy jonkin verran, niin ajattelin muutamia tyylinäytteitä laittaa tännekin... Olkaapa hyvät:

Treenien jälkeen autossa on hyvä torkkua pahimmat väsymykset pois...

Kotona nukkumapaikalla ei ole aina niin väliä... Siellä nukutaan mihin rojahdetaan väsyneenä :)

Näyttelyreissulta Kouvolasta palaamassa... Väsyttääkö?

Päiväunet sängyssä.

Tässä taitaa neiti olla aika sikeässä unessa, tuhina vaan kuului ja suukin suloisesti raollaan!

Nellin pentuajoiltakin on muutamia aikas hauskojakin nukkumiskuvia, joita lisäilen kunhan toiselta koneelta saan ne ryövättyä :) Hyvää tiistain jatkoa!

Joenrantalenkillä maaliskuun lopussa, tarkkana kuin porkkana.

Vielä talvinen kuva tammikuulta: kyllä sitä yleensä kuitenkin valppaana ollaan...

Kevättä rinnassa

Aivan mahtavaa, että kevät on täällä totisesti vihdoin! Lumet sulavat ja aurinkokin lämmittää jo kivasti. Viime kirjoituksen jälkeen olemmekin nauttineet kevätsäästä lenkkeillen ja treenaillen, lähinnä tokoa. Tokossa olemme keskittyneet siihen, että seuraamista saisi hiottua paremmaksi, mutta siinä edistyminen on kyllä hidasta...

Lauantaina, eli eilen, olimme koko iltapäivän Etsijäkoiraliiton toimistolla, sillä ilmoittauduin mukaan liiton neuvontapuhelin- ja nettipäivystyskoulutukseen, jotta voin tarvittaessa auttaa silläkin tapaa kadonneiden lemmikkien omistajia. Koulutus kesti päälle kolme tuntia. Nelli oli koko tuon ajan mukana ja saikin lähes koko ajan leikkiä ja  riehua Sandy-koiran kanssa. Näillä kahdella riittikin vauhtia toimiston pienissä tiloissa, mutta se ei meidän koulutusta haitannut.

Koulutuksen jälkeen tehtiin vielä Nellille ja Sandylle treenijäljet, sillä itse ainakin jouduin perumaan meidän lauantaille varatut treeniringin treenit koulutuksen vuoksi. Jälki, jonka Nelli pääsi jäljestämään oli aika haastava, sillä alue, jolla liiton toimisto sijaitsee on melko kaupunkimaista (kerrostaloja, asfalttia ja paljon ihmisiä, autoja, hajuja ja ulkoilijoita häiriönä). Nelli jäljesti koko jäljen todella hienosti, eikä pahemmin välittänyt vastaan tulleista lapsesta, parista lastenvaunuista, koirista tai kovasta tuulesta. Maalikoira oli kulkenut alkujäljen autotien toisella puolella, mutta koska tuuli oli kuljettanut hajut nopeasti tien toiselle puolelle, Nelli jäljesti koko alkumatkan sillä toisella puolella ja tarkasti kaikki rappukäytäväsyvennykset, joihin tuuli oli hajuja kuljettanut. Jäljellä ollut suora kulmakin meni todella hienosti, vaikka olimme tuolla "väärällä" puolella autotietä. Hetken pohdittuaan ja muut suunnat tarkastettuaan Nelli suuntasi suojatien yli hiekkatielle, jonne maalikoira oli mennytkin. Loppujälki oli tarkoituksella helpommassa maastossa, eli puistomaisella alueella, jotta koko jälki ei olisi aivan uudenlainen ja siksi liian vaikea. Maalikoira löytyis hienosti ja vaikka koirat olivat jo monta tuntia leikkineet ja tulleet tutuiksi, Nelli ilmaisi Sandyn sopivan matkan päästä. Analysoimme jälkeä suorituksen jälkeen, ja totesimme yksissä tuumin, että todella hienosti meni ja jälki olisi voinut olla jopa pidempikin...

Illalla pääsikin sitten hyvällä omatunnolla koiran aktioinnin jälkeen omistajakin rentoutumaan stand upin parissa hyvässä seurassa. Kotiin täytyi kuitenkin palata ajoissa, sillä sunnuntaiaamuksi olin ilmoittanut meidät jälleen Suomen bordercollie ja australiankelpie-yhdistyksen järjestämiin möllitokokisoihin ja tällä kertaa alokasluokkaan. Alokasluokka oli siis epävirallinen, mutta suoritukset tehtiin ja arvosteltiin täysin virallisten alokasluokan liikkeiden tapaan, eikä palkata saanut edes liikkeiden välillä. Alla liikkeistä saamamme pisteet, sekä kuvauksia siitä, kuinka meillä mikäkin liike meni...

• Luoksepäästävyys 10p (1x10p)
• Paikalla makaaminen, 2 min. 0p (3x0p)
• Seuraaminen kytkettynä 16p (2x8p)
• Seuraaminen taluttimetta 30p (4x7,5p)
• Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 16p (2x8p)
• Luoksetulo 28,5p (3x9,5p)
• Seisominen seuraamisen yhteydessä 0p (2x0p)
• Estehyppy 17p (2x8,5p)
• Kokonaisvaikutelma 8p/6,5p eli 7,25p (1x7,5p)

Luoksepäästävyys meillä meni jälleen oikein hyvin, eli Nelli oli hyvin rauhallinen tuomarin tullessa sitä tervehtimään. Tästä liikkeestä siis täydet 10 pistettä. Paikalla makaaminen kesti näissä möllikisoissa 2 min, mutta jostain syystä Nelli nousi lhes heti seisomaan ja lähti hiipimään minua kohti. Ottaessani askeleen kohti koiraa mennäkseni ottamaan sen kiinni, se palasi makaamaan maahan, mutta nousi pian uudelleen, jolloin kävelin ottamaan koiran kiinni. Tästä liikkeestä siis 0p jälleen, treenaamista on. Ilmeisesti tuo match showsta ja ihmis- ja koirapaljoudesta johtuva häiriö oli vain liikaa eikä keskittyminen riittänyt.

Loput liikkeet suoritettiin kahdessa erässä, ensin toisessa kehässä molemmat seuraamiset sekä liikkeestä maahanmeno. Kaikki liikkeet menivät oikein hyvin, ja olin taas tyytyväinen tuohon maahanmenoonkin. Kokonaisneuvona näiden liikkeiden tuomarilta sain, että kunhan seuraamisen saamme Nellin kanssa hiottua kuntoon, nämä kolme liikettä ovat varmasti nappisuorituksia. Seuraamisessa siis ongelmana edelleen Nellin hetkittäinen poikittaminen ja lisäksi olisi hyvä jos saisin oman kävelyrytmini seuraamisessa selkeämmäksi, jolloin koirankin on helpompi suoriutua tehtävästään. Kommentit olivat kuitenkin mukavan rohkaisevia ja tuomari ja kehäsihteeri antoivat hyviä neuvoja. Kehässä arvosteltiin myös kokonaisvaikutelma, josta saimme 8 pistettä. Kokonaisvaikutelman alhainen pistemäärä johtui suurelta osin ilmesesti siitä, että Nelli karkasi kehästä jonkun koiran vinguttaessa lelua kehän vieressä... Auts.

Toisessa kehässä suoritettiin loput liikkeet eli luoksetulo, liikkeestä seisominen ja estehyppy. Lisäksi myös tässä kehässä arvosteltiin kokonaisvaikutelma omana osanaan. Luoksetulo meillä oli tavalliseen tapaan innokas ja vauhdikas, mutta Nelli sattui vähän törmäämään reiteeni, mistä tuomari vähensi onneksi vain puoli pistettä, sill liike oli muuten niin hyvin suoritettu. :) Liikkeestä seisominen ei mennytkään yhtä hyvin, sillä Nelli kävikin jälleen kerran makaamaan, vaikka nyt sanoin käskynkin aivan oikein. Saattaa olla, ettei koira kovan hälyn vuoksi kuullut käskyäni kunnolla ja tarjosi tämänhetkistä lemppariliikettään eli maahanmenoa. Maahanmeno kuitenkin tuli nopeasti, josta tuomari kehuikin, että koira tekee liikkeen innokkaasti, mutta sattui vain tekemään väärän, eli saimme 0 pistettä. Tämä möllitokokerran mielestäni ehkä helpottavin suoritus oli estehyppy, sillä tällä kertaa Nelli oli ensin kovin kiinnostunu esteestä ja kävi nuuhkaisemassa sitä. Tämän jälkeen kutsuin sen perusasentoon ja annoin käskyn, ja ... Nelli hyppäsi hienosti esteen yli tällä kertaa!!! Tosin se kävi esteen toisella puolella maahan makaamaan, koska en antanut seisomiskäskyä ilmeisesti tarpeeksi nopeasti. Maahanmeno nyt sattuu olemaan niin kiva liike, että sitä pitää tarjota joka väliin. Kokonaisvaikutelmasta saimme tästä kehästä vaivaiset 6,5 pistettä, mikä johtui siitä, että Nelli kahdesti karkasi kehästä jonkun hajun perään ja toisella kerralla kävi syömässä jonkun leivänkannikan skeittiramppien vierestä :( Mutta estehyppyyn olen niin tyytyväinen, ettei kokonaisvaikutelman pisteet haitanneet!

Kokonaispisteiksi saimme siis 124,75p  joka riittää 3-tulokseen alokasluokassa. Sijoitukseen kyseisissä kisoissa tuo tulos ei riittänyt, mutta me olimmekin taas hakemassa kokemusta ja harjoittelemassa kisatilannetta. Kokonaisuutena olen suoritukseemme tyytyväinen, sillä myös edistymistä oli tapahtunut. Hiottavaa on vielä, etenkin seuraamisessa ja liikkeestä maahanmenon ja seisomisen erottelussa. Lisäksi täytyisi päästä harjoittelemaan paikallamakuuta erilaisissa ryhmissä ja erilaisten häiriöiden alla. Luotto on kova, kyllä tämä tästä! Mukavaa kisoissa oli se, että paikalla oli pari "tuttuakin", eli eräs tolleriuros Kuje, jota olen nähnyt ilman Nelliä parissa näyttelyssä ja lisäksi australianpaimenkoira Cola, joka oli myös Espoon möllitokokisoissa muutama viikko sitten. Kuje oli ilmeisesti ensimmäisissä möllitokokisoissaan. Mukavaa oli nähdä, että myös Colalla oli tapahtunut edistymistä selkeästi, ja he sijoittuivatkin neljänneksi alokasluokassa hienolla 1-tuloksella, onnittelut! :) Ehkä tapaammekin taas seuraavissa möllikisoissa!

Seuraavat möllitokokisat olisivat 24.4. Espoossa, sinne ajattelin meidät ilmoittaa taas niin tulee ehkä treenattuakin... :) Nyt vaan tarvitsisin jonkun sellaisen treenikaverin, joka tulisi paikalle ilman koiraa, jotta voisi tarkkailla seuraamistamme, ja voisin naksuttimen avulla palita Nelliä tismalleen oikeasta suorituksesta ja asennota ilman, että itse kuikuilen koko ajan olkani yli, miten koira kulkee. Vapaaehtoisia odottelemme!

Noutoja ja Nuuksiota

Ihan alkuun on pakko kertoa asia, josta itse olen todella innoissani, ja niin Nellikin, kunhan huomaa mihin päästään. Tänään nimittäin sain sähköpostia Keravan agilityteamilta eli KATilta, että ollaan päästy agilityn alkeiskurssille mukaan viime maanantaisen alkeiskurssikatselmuksen perusteella. Ihan huippua, että päästään vihdoin aloittamaan agilityharrastus, sillä sehän oli itselläni mielessä eniten silloin, kun kasvattajan ensi kertaa tapasin ja kun koiraa kotiin odottelin. Ensin vain oli odoteltava, että koira kasvaa ja on lonkiltaan ja kyynäriltään terve. Mutta 19.4. meillä alkaa tuo alkeiskurssi, tosin ekakerralla teoriatunnilla, jossa koiria ei ole vielä mukana.

Viime torstaina olimme taas treenaamassa noutojuttuja, ja dummyn kanssa työskentelyyn otin mukaan treenaamiseen naksuttimen. Olen jo aiemmin, Nellin ollessa ihan pieni, aloittanut naksuun ehdollistamisen, ja jatkanut sitä nyt vaihtelevasti kotosalla. Nyt kuitenkin treeneissä ensikertaa kokeilin oikeasti tuota, ja sehän toimi. Nelli hoksasi melko nopeasti, mitä siltä odotin ja treeneissä edistyttiin, jes! Dummyn kantamisen ja luovuttamisen, ym. lisäksi otin muistinoutoja muutamia, ja varista kokeiltiin taas ja lopuksi otettiin porukalla hakuruutua. Tuo varis ei vaan tällä hetkellä tunnu innostavan Nelliä, joten täytynee hankkia kotiin varis ja alkaa sitäkin työstämään naksuttimen avulla alusta saakka :)

Lauantaina, sään ollessa ihanan aurinkoinen ja keväinen, pakkasimme ystäväni kanssa eväät reppuun ja koirat autoon ja suuntasimme lenkkeilemään Nuuksioon. Lenkistä tuli kylläkin hiukan suunniteltua pidempi, sillä lähdimme kävelemään Halkolammelta sellaista reittiä, joka osoittautuikin lopulta yhteensä päälle 10 km mittaiseksi. Mutta mikäs siinä oli lenkkeillessä, kun sääkin oli mitä mainioin. Lenkkeilimme Halkolammelta Luukin kautta golfkenttien viertä Kaitalammelle, ja evästauon pidimme Kaitalammen grillikatoksella. Siellä maistuivat makkarat pitkän lenkin päätteeksi niin meille ihmisille kuin koirillekin... Hauska oli huomata lenkin päätteeksi autoon päästyämme, että meistä jokaista taisi väsyttää aika lailla ja ensimmäisen ajokilometrin aikana koirat jo nukahtivat takapenkille. Ihana oli lenkkeillä, eikä muuta voi kun kiittää mahtavaa lenkkiseuraa! Kotona nokosille päätyi vissiin itse kukin... :)

Lauantain Nuuksiolenkillä tavattiin myös muutamakin koira ihmisineen, niistä parhaiten jäi mieleen bernhardinkoira Casper, sillä sen omistaja ikuisti Nellin ja Ritan kameralleen, ja nyt kuva löytyy Casperin internetsivuilta osoitteesta http://www.casperbertsu.com . Kuvan tarkka osoite on  http://casperbertsu.com/displayimage-lastup-0-4.html . Kaunis on kuva, ja uusia koiratuttavuuksia on aina hauska saada! Terkut Casperille!

Loppuun vielä kuva lauantaiselta lenkiltä.

Koirakaverukset Rita (vas.) ja Nelli Kaitalammen rannalla.

Ensimmäiset kisat ja aktiivinen viikonloppu

Huh huh, nyt on totisesti koira ja ohjaaja melkolailla kuitteja kumpainenkin. Takana on melkoista juoksemista paikasta toiseen, mutta nyt olemme taas ainakin yhtä arvokasta kokemusta rikkaampia.

Perjantaina päätin käväistä pitkästä aikaa tuossa muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa koirapuistossa ja reissu olikin erittäin mukava. Puistossa Nelli juoksi niin innokkaasti hippaa ynmpäri puistoa muiden koirien kanssa, paikalla oli jo mm. ennestään tuttu dobberi Sofi. Sofi ja Nelli juoksivatkin hippaa lähes tunnin taukoamatta. Koko reissuunkin meillä meni yli kaksi tuntia, minkä jälkeen omistaja saikin rauhassa lähteä viettämään iltaa leffan ja muun kivan merkeissä.

Lauantaipäivä menikin hermoillessa ja treenatessa pienissä erissä sunnuntaisia möllitokokisoja varten. Ulkoilusta ei meinannut tulla mitään, sillä yön aikana jäisten teiden pinnalle satanut lumi ei nimittäin helpottanut liikkumista lainkaan ja päivän aikana tuli parikin kertaa liukasteltua oikein kunnolla, ja kroppa kiittää...

Pitihän sinne koirapuistoon suunnata, kun tällainen naama katseli sängyllä selvästi kysyen, että "Koska mennään?"

Sunnuntaina vuorossa oli tosissaan nuo ensimmäiset tottelevaisuuskokeet, tosin epäviralliset sellaiset, eli kävimme aamupäivällä kisaamassa ns. mölliluokassa, jossa koiraa saa siis palkata liikkeiden välillä, mutta liikkeen suorituksen aikana namien ja lelujen esillä pitäminen on kiellettyä. Palkata sai siis aina vasta sitten, kun tuomari oli kiittänyt liikkeen suorituksesta. Mikäli lukijoita nyt kiinnostaa tutustua paremmin tokon alokasluokan sääntöihin, niin tässä linkki noutajat.comin sääntöihin.

http://www.noutajat.com/harrastukset/harrastus_toko.htm

Tokossa siis jokaisella liikkeellä on oma kertoimensa (1, 2, 3 tai 4) ja näillä kertoimilla kerrotaan kustakin liikkeestä saatu pistemäärä (5-10 pistettä, 0p tulee liikkeestä, jonka suoritus ei onnistu kunnolla tai lainkaan). Alla saamamme pisteet kustakin suoritetusta liikkeestä:

• Luoksepäästävyys 10p (1x10p)
• Paikallamakuu 1 min. 0p
• Seuraaminen kytkettynä 17p (2x8,5p)
• Seuraaminen taluttimetta 36p (4x9p)
• Maahanmeno seuraamisesta 20p (2x10p)
• Luoksetulo 30p (3x10p)
• Seisominen seuraamisesta 0p
• Estehyppy 0p
• Yleisvaikutelma 9p (1x9p)

Luokka alkoi kehätarkastuksella, eli tuomari tervehti ohjaajat, kun kävelimme kehään. Tämän jälkeen seisoimme rivissä ja oli ensimmäisen osion vuoro, eli tuomari lähestyi jokaista koiraa vuorollaan. Tässä  liikkeessä koiran tulisi pysyä perusasennossa eli sivulla istumassa. Tämän jälkeen oli vuorossa paikallamakuu, joka ei meillä menyt ihan putkeen. Poikkeuksena virallisen tottelevaisuuskokeen alokasluokkaan, möllitokossa paikallamakuun aika oli 1 minuutti, kun virallisissa kokeissa aika on 2 minuuttia. Kyseisessä liikkeessä Nelli pysyi makuulla päälle puoli minuuttia, kunnes nousi seisomaan ja lähti tallustelemaan kohti minua.

Seuraavaksi olivat vuorossa yksilösuoritukset. Vuoromme alkoi seuraamisilla, jotka menivät melko hyvin. Hyvää kommenttia saimme siitä, että tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että Nelli kulkisi seuratessaan suorassa eikä jätättäisi. Nyt ongelmia oli vähän molemmissa. Vapaana seuraaminen kuitenkin meni paremmin ja yhteinen tahti löytyi paremmin. Olen tyytyväinen pistemääriimme näistä liikkeistä. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni oikeastaan melkein jopa täydellisesti, koira totteli siis käskyä todella hyvin ja toimi käskyn saatuaan nopeasti. Lisäksi koira myös pysyi makuulla, kunnes sai käskyn nousta ja liike päättyi tuomarin kiitokseen. Myös luoksetulo oli normaali, erinomainen suoritus ja koko luoksetulo oli iloinen ja vauhdikas. Tästäkin liikkeestä siis maksimipisteet 30p ja olen todella tyytyväinen :)

Seisominen seuraaisen yhteydessä ei enää mennytkään kovin täydellisesti. Seuraaminen onnistui hienosti, mutta luultavasti omasta jännityksestäni johtuen sanoin seisomiskäskyn eri tavalla kuin yleensä ja koira tulkitsi sen maahanmenokäskynä ja kävi pitkälleen. Siinä menikin sitten komeat 20 pistettä ja sama toistui estehypyn yhteydessä, siis tuo pisteiden menetys. Ensimmäisen "hyppää"-käskyn saatuaan Nelli jäi vain perusasentoon vierelleni, toisesta käskystä se hyppäsi paikallaan, eli ei nyt ihan putkeen mennyt ja lähinnä vain huvitti... :)

Yleisvaikutelmasta saimme lähes täydet pisteet. Hyvää ja rakentavaa kommenttia tuomarilta tuli siihen, että pientä hiomista meillä olisi seuraamisessa ja perusasennossa, koira suoraan kummassakin ja seuraamisessa myös yhteisestä rytmistä saimme kommenttia, että huomiota kannattaa kiinnittää. Lisäksi hyvä huomio itselleni oli tuomarilta se, että kuulemma luoksetulon käskyä antaessani nyökkään pienest koiralle, mikä saatetaan virallisissa kisoissa tulkita kaksoiskäskynä. Täytyykin tähän kiinnittää huomiota. Kokemus näistä kisoista jäi mieleeni positiivisena, sillä harjoittelemaanhan sinne lähdettiin. Oma jännitykseni tuntui ainakin hetkittäin suoritusta tehdessä poistuvan, ja tilalle tuli kiva tunne tekemisestä :)

Nelli sai taas uuden ihailijan, uroksen nimi taisi olla kuvaavasti Piina ;)

Koska sää oli tänään ihanan aurinkoinen, päätin sittenki pienestä väsymyksestä huolimatta suunnata Nurmijärven tolleristien kevätlenkille Klaukkalaan. Paikalla olikin muutama tuttu eli tollerisisarukset Leevi ja Carla ja pari muutakin tolleria, jotka olemme tavanneet n. vuosi sitten viimeksi. Kiertelimme pelloilla parin tunnin verran ja koira pääsivät mukavasti leikkimään keskenään. Sää oli mitä mainioin ja ihanasti se aurinkokin jo alkaa lämmittämään!

Edessä näkyi jotain epäilyttävää...

...Tulipahan samalla pientä häiriötreeniä koirille, kun pikkupoika makoili lumihangessa ja koirat saivat hetken tarkastella kauempaa tuota pelottavaa ilmestystä.

Sää oli mitä mainioin, ja luulen kaikkien koirien sekä ihmisten nauttineen lenkistä!

Illalla kävimme vielä treenailemassa puoliteholla Etsijäkoiraliiton etsintätokossa, johon saimme eilen peruutuspaikan tälle sunnuntaille. Nuo treenit olivat ehkä jo liikaa meille, sillä koirastakin oli havaittavissa pientä väsymystä, minkä huomattuani rauhoitinkin treenaamista sen verran, että teimme liikkeitä ihan vaan osittain ja emme kovin vakavamielisesti. Loppuillan voimmekin rauhoittua kotisohvalla löhöillen, eiköhän tämän viikonlopun treenailut ym. ole jo tehty :)

Etsintää, tokoilua ja jännitystä

Viime viikon loppupuolen jäljiltä onkin paljon kirjoitettavaa. Kuten jo aiemmin kirjoittelin, viime viikolla olimme pitkästä aikaa etsijäkoiratreeneissä ja lisäksi monen onnistumisen vuoksi tokoilukin oli taas todella hauskaa.

Keskiviikkona treenasimme Tuupakassa etsijäkoiratreeneissä. Treenit olivat mukavat, sillä tällä kertaa meitä ei treenaamassa ollut kuin kourallinen ihmisiä, mutta silti mukana oli 4 koiraa. Aloitimme Nellin kanssa tekemällä yhden jäljen vanhenemaan ja olemalla sen jälkeen vielä toiselle koiralle maalikoirana. Maalikoirana olon jälkeen nellikin pääsi kunnolla hommiin, eli jäljelle. Intoa löytyi taas pidemmän tauon jälkeen oikein rutkasti, vaikka eipä motivaatio meillä ole onneksi koskaan ongelma ollut.

Annoin Nellille alkuhajun heti parkkipaikan reunassa ja hetken mietinnän jälkeen Nelli lähti erittäin varmana liikkeelle etsimään "kadonnutta" koiraa. Kuljimme suhteellisen ison tien viertä, minkä vuoksi sain itse olla tarkkana liinan kanssa, etten anna koiran syöksyä vahingossa rekan tai bussin alle. Pari kertaa Nelli kävikin autotiellä saakka, mutta jatkoi koko ajan varmana eteenpäin. Erään suojatien ylityksen jälkeen kuitenkin matka tyssäsi kuin seinään ja ihmettelimme Karitan kanssa, että ihan kuin Nelli olisi jo liikkeestä ilmaissut maalikoiran ja Nellin toiminta vaikuttikin siltä, että työt olisi nyt tehty. Soitimme pikaisen puhelun maalissa olevalle henkilölle, minkö jälkeen palautimmekin koiraa vähän takaisin päin, sillä olimme vahingossa ohittaneet jäljellä olleen kulman. Loppujälki menikin ihan hyvin, pienten, ehkä hiukan turhienkin, mutkittelujen jälkeen ja maalikoira löytyi.

Jäljen jälkeen analysoimme taas koiran työskentelyä porukalla ja ilmi kävikin, että maalikoria oli koko matkan kulkenut sen isohkon autotien toista puolta, mutta silti Nelli jäljesti erittäin varmasti jäljen kulmaan saakka. Sää treenipäivänä oli erittäin tuulinen, mikä myös vaikutti hajujen leviämiseen, eli mahdollista oli, että hajut olivat kulkeutuneet tuulen mukana tien toiselle puolelle, ja lisäksi siksi Nellikin varmaan yritti tehdä pistoja autotien yli matkalla. Lisäksi kävelytien vierellä oli suhteellisen isot lumivallit, jotka osaltaan vaikuttivat varmasti hajujen kulkeutumiseen ja varsinkin ohitettuamme kulmakohdan, vaikeuttivat koira itsenäistä palautumista takaisin jäljen päälle. Onneksi tuolloin ei meidän tarvinnut koiralle mitään sanoa, jotta lähti uudelleen jälkeä pitkin kulkemaan vaan koira tajusi ihan itse etsiä oikean hajun ja jatkaa matkaa. Aivan loppujäljestä ihan maalikoiran luona tuuli luultavasti myös oli pyöritellyt hajuja, sillä teimme pitkähkön kierroksen isolla parkkipaikalla ja koko ajan pyörimme n. 40 smetrin säteellä maalikoirasta. Keskiviikkoinen treeni siis oli erittäin hyvä koiranlukutaidon kehityksessä ja antoi hyvää kokemusta sekä itselleni että koiralle :)

Torstaina oli vuorossa treenausta kasvattajan ja muutaman muun koiranomistajan kanssa. Paikalla oli Nellin lisäksi Nellin sisko Mango ja kolme koiraa myöhemmästä pentueesta. Nuoremmat koirat treenasivat tokon alkeita ja me Nellin ja Mangon kanssa treenasimme asioita melko itsenäisesti omilla tasoillamme. Nellin kanssa treenasin paikalla makuuta ja yritin saada mukaan myös erilaista häiriötä ja tämä onnistui hyvin. Lisäksi treenasin seuraamista taluttimessa, kunnes päätin päästää koiran irti ja treenata lopputreenit ilman talutinta. Treenasimme seuraamista kävellen ja juosten, luoksetuloa ja pitkähkön tauon jälkeen viimeistä kompastuskiveämme eli liikkeestä seisomista. Ongelmana on ollut, että lähes aina Nelli käy liikkeestä makaamaan, oli käsky mikä tahansa. Nyt yritinkin vahvistaa seisomiskäskyä ja tämä onnistuikin hyvin. Vielä kun saisi Nellin ymmärtämään liikkeestä seisomisen ja maahanmenon käskyjen eron, mutta tämä ei liene kovin iso homma, toivon! Lopputreeneistä saimme vielä kokeilla agilityestettä, putkea. Nelli oli kokeillut sitä jo ollessaan hoidossa viikonloppuna, eli nyt näki esteen toista kertaa ja hienosti meni! Intoa ja nopeutta riitti, joten eiköhän meillä pian (viimeistään kesällä) startata tuo agilityharrastuskin!

Perjantaina lenkin yhteydessä päätin kokeilla uudelleen tuota liikkeestä seisomaan jäämistä, sillä toivoin, että yöunet olisivat antaneet Nellille aikaa sulatella edellisenä päivänä oppimaansa. Heti ensimmäisellä testauksella koira jäikin hienosti seisomaan paikalleen, eli toiveeni oli  toteutunut ja yöunilla oli ollut vaikutuksensa! Toistimme liikkeen monta kertaa, ja homma toimi. Nyt siis enää kahden liikkeen erottaminen toisistaan, maahanmeno ja seisominen siis. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Otsikossakin mainitsemaani jännitystä aiheuttaa nyt se, että eilen illalla ilmoitin meidät möllitoko-kisoihin Espooseen ensi sunnuntaiksi. Möllitokossa siis ideana on saada kisakokemusta itselle ja koiralle ja mölliluokassa saa vielä liikkeiden välillä palkata koiraa. Tällä viikolla olisi siis tarkoitus saada treenattua niin, että saamme ketjutettua liikkeitä hiukan ilman, että joka välissä tarvitsee palkata. Torstaina olisi tarkoitus myös treenata vähemmälle harjoittelulle viime aikoina jäänyttä hyppyä ja lisäksi vielä lauantaina on tarkoitus pitää ns. kenraaliharjoitus ajatellen sunnuntaita. Lauantaina siis treenaamme niin, että kasvattaja toimii "tuomarina" ja käskyttää meitä tekemään liikkeitä kisamaisesti. Jännitys on kova jo nyt, mutta eiköhän tästä kunnialla selvitä :)

Mahtikoira

Tämänpäiväisistä etsijäkoiratreeneistä voisin kirjoitella huomisten samanlaisten treenien jälkeen enemmän, mutta nyt on kirjoitettava lyhyehkö päivitys tuosta mahtiolennosta. On se taitava!

Olemme joskus viime keväänä opettaneet Nellin auttamaan pyykkien kuivumaan laittamisessa. Nelli on ollut apuna aina lähinnä kantamassa pyykkejä kylpyhuoneesta kuivaustelineen luokse, niin että toinen meistä seisoo telineen luona odottamassa ja vastaanottamassa ja toinen kylpyhuoneessa antamassa koiralle kannettavaa. Aluksi palkattiin jokaisen kantokeikan jälkeen, mutta nopeasti koiralle riitti yksi palkkaus homman loputtua.

Tuossa äsken tapahtui kuitenkin kummia, en olisi uskonut ihan noin fiksu tuon koiran olevan... Aloin itsekseni ottamaan pyykkejä koneesta ja koira tuli kylppärin ovelle seurailemaan puuhiani sen näköisenä, että haluaisi auttaa. Menin kuivaustelineelle ja laittelin muutaman paidan kuivumaan ja koira edelleen tarkkaili minua. Pyysinpä sitten koiraa tuomaan pyykkiä minulle, ja sehän toi. Kantoi ihan omatoimisesti ja ylpeänä muutamat sukat ja pienemmät pyykit minulle käteen asti. Pyysin lisää, ja sama toiminta jatkui. Kävin laittamassa kylppärin lattialle kaikki pienemmät pyykit koneesta ja jatkoimme touhua, koira toi kaikki loput pyykit ihan itse minulle, joka tuonnin jälkeen pyysin tuomaan lisää. Tuntuu ihan hassulta, että se on tuossakin asiassa hoksannut jo, mitä siltä odotetaan. Eipä minua haittaa, onpahan pyykkivuorten kanssa apuna sitten :)

On tuo koirani vaan taitava otus! Olen ylpeä!

Terveystulokset

Jippii, tänään kävin ihan huvikseen katsastmassa josko Nellin n. kuukausi sitten otettujen lonkka- ja kyynärkvausten viralliset tulokset olisivat ilmestyneet jalostustietojärjestelmään. Olivathan ne. Ja viralliset tulokset näyttivät niin kuin toivoinkin, eli parasta mahdollista. Lonkkatulokset olivat siis A/A ja kyynärtulokset 0/0. Tuli mukava mieli, että ainakin koira on nyt virallisesti terve noilta osin eikä ainakaan agilitylle tai muullekaan hyppimiselle ja temppuilulle ole edelleenkään terveydellsisiä esteitä :) Noiden tulosten kanssa voikin toivottaa hyvää naistenpäivää!

Talvista lomailua ja kuvia

Meillä on treenailut jäänyt nolostuttavan vähälle viime aikoina etenkin pakkasten vuoksi. Pientä tokoilua ja kärsivällisyysharjoituksia on tehty sisätiloissa, mutta muu treenailu on jäänyt vähälle. Lisäksi viimeiset 1,5 viikkoa menivät lomaillessa ilman koiraa, mutta koiralla kuulumisten perusteella ainakin on ollut oikein mukavaa ja niin meilläkin Rukan hienoissa maisemissa.

Nelli siis pääsi hoitoon ensin vanhempieni luokse, jossa viettikin lomaillen lähes viikon. Tuona aikana olivat käyneet niin pitkillä lenkeillä kuin hiihtämässäkin koiran kanssa ja koirakin oli tykännyt touhusta oikein paljon. Lisäksi koirapuistoon oli tuo otus päässyt moikkaamaan uusia tuttavuuksia :) Toisen osion lomasta Nelli vietti kasvattajan luona. Sielläkään ei ilmeisesti ollut menoa ja meininkiä puuttunut, kun Nelli oli päässyt kunnolla vauhtiin siskonsa Kertun kanssa. Yleensä on ollut niin päin, että Kerttu on hyökyttänyt Nelliä mennen tullen ja Nelli on ollut koivet kohti taivasta maassa aina Kertun lähestyessä, mutta tuon pitkän viikonlopun aikana tilanne oli kääntynytkin aivan toisin ja Nelli päässyt rökittämään pikkusiskoaan. Olikin vissiin pelot karisseet ja painittu oli oikein kunnolla. Kaikki meni siis koiran lomalla oikein kivasti, joten oli omistajankin helppo nauttia omasta lomastaan kunnolla, joten suuri kiitos hoitopaikoille ja hoitajille! :)

Esteiden yli hyppiminen on todella kivaa ja siksi tähtäimessä olisikin se agilityn aloittaminen.

Kuten aiemmin olen luvannut, lisäilen kuvia tänne blogiin taas, kunhan niitä koneelle saan siirrettyä. Nyt tuo aika on vihdoin koittanut ja taas muutaman kuvapäivityksenkin saan tänne lisättyä ja osa kuvista tulee tuonne aiempien tekstien yhteyteen... Ja koska pakkaset ilmeisesti ovat täällä etelässäkin lauhtumassa, niin taas olemme varanneet paikan yksiin etsijäkoiratreeneihin, joten toivotaan, että vielä torstaina on sopivat ilmat treenata!

Kuvia:

Tuliaisia vanhempieni matkalta: Nelli sai uuden hienon vesi-/ruokakupin.

Syksyllä käytiin ottamassa kuvia tollerilehteä varten: Nelli etsijäkoiratouhuissa. 

Kunhan palkkiona on pallo, voi kokeilla vaikka mitä päähineitä.

Nätisti sohvalla. Kuva syystalvelta 2010.

Täällä taas, pitkästä aikaa!

Talviterveiset kaikille taas pitkästä aikaa! Pahoittelen päivitysten harvuutta viime aikoina, mutta jotenkin ei vaan mukamas ole taas ehtinyt päivitellä. Viimeisin päivitys onkin tullut tehtyä lähes kuukausi sitten, joten paljon onkin tapahtunut... Lähes kuukauteen kun on mahtunut ainakin kahdet etsijäkoiratreenit ja joka viikko yhdet noutotreenit.

Etsijäkoiratreeneissä olemme olleet viimeksi pari-kolme viikkoa sitten, muistaakseni. Ensimmäiset treenit olivat Karitan järjestämät, Simonkylässä. Koska pakkasta oli suhteellisen paljon ja osallistujia melko monta, tehtiin melkeinpä kaikille aika lyhyet jäljet, jotta koirien nenät kestävät ja maalissa olevat eivät paleltuisi ihan täysin. Nellin kanssa mentiin ensimmäisenä maaliin, eikä kauaa tarvinnutkaan odotella. Jälki, jonka Nellin kanssa jäljestimme oli n. 500m pitkä ja U-kirjaimen muotoinen, ja kulki lammen ympäri. Arvelin ennen jäljelle lähtöä, että Nelli ottaa vainun lammen toiselle puolelle heti lähtiessä, kun olen hajun antanut. Ehdimme jäljestää ehkä 10m, kun Nelli meidän mielestämme jo ekan kerran ilmaisi selkeästi maalikoiran suuntaan lammen toiselle puolelle. Se nousi lumipenkan päälle ja jähmettyi tuijottamaan maaliin päin. Ajattelimme kuitenkin jatkaa vielä, mutta Nellipä yritti ilmoittaa minulle, että työ on jo tehty...ja alkoi venyttelemään ja tuijottelemaan minua. Pienen seisoskelun jälkeen suostui kuitenkin jatkamaan matkaa ja toisti venyttely-tuijotteluosuuden vielkä vähän ennen kuin ilmaisi maalikoiran. Näissä treeneissä sain ainakin jonkun mahdollisen syyn tuolle venyttelylle ja tuijotukselle... Jäljen jälkeen pohdimmekin, että joku kerta, kunhan pidemmälle pääsemme, voidaan tehdä saman tyylinen jälki ja palkata koira ensimmäisestä ilmaisusta... :) Mieltä ja oloa treeneissä lämmitti myös Jaanan tarjoamat glögit! :)

Toiset etsijäkoiratreenit olivatkin edellisiä treenejä seuraavana päivänä, ja paikalla olikin muutama koirakko edellisen päivänkin treeneistä. Treenit pidettiin maastossa, jossa oli suhteellisen rauhallista asfalttipäällysteistä autotietä. Ensin teimme jäljen Sonjalle ja Rontille, minkä jälkeen jäljestimme myös heidät. Jälki oli yli 1 km pitkä ja kulki autoteitä pitkin. Matkalla vastaan tuli ainakin yksi auto, jonka vuoksi otin Nelliä lähemmäs ja vasta auton mentyä ohi jatkoimme jälkeä. Vastaan tuli myös joku ulkoilija, jota piti ihmetellä, mutta koiralle suurin ihmetyksen aihe oli roskis-postilaatikko- yhdistelmä. Hetki piti haukahdella häntä koipien välissä, ja omasta rohkaisustani myös koira uskalsi jatkaa matkaa. Pistettäköön tuo vielä koira nuoren iän ja juuri päättyneiden juoksujen piikkiin. Loppujälki menikin hyvin ja saatiin aikaiseksi ja palkatuksi myös hieno ilmaisu, vaikka olimmekin seuraajan kanssa aivan lopussa kiivettyämme vauhdilla ison mäen päälle :)

Torstaisissa noutotreeneissä olemme viime aikoina treenanneet mm. kaksoismarkkeerausta, muistinoutoa ja hakuruutua, dummyilla edelleen. Lisäksi kokeilimme yksissä treeneissä myös eteenlähetystä (koira lähetetään eteen käskyllä hakemaan dummyja janalta...). Treenit ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä, riippuen aina siitä, kuinka paljon olen ennen treenejä ehtinyt aktivoida esim. lenkkeillen koiraa. Jokatapauksessa olen tyytyväinen noutopuolen treenaukseenkin, sillä edistystäkin tapahtuu melkeinpä joka kerralla ;)

Viimeviikkoihin on myös kuulunut tietenkin mukavaa lenkkeilyä tuttujen tollerien kanssa, eli lenkkeilyä mitä mainioimmassa seurassa! Tänään kävimme viiden muun sisaruksen kanssa lonkka- ja kyynärkuvauksissa. Ainakin eläinlääkärin alustavien arvioiden perusteella kasvattaja voi olla tyytyväinen kasvateistaan, sen verran hienoja arvioita tuli. Nellilläkin lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:na ja kyynärät 0/0:na eli parhaina mahdollisina. Koskaan ei kuitenkaan voi olla varma, kuinka arvioidut tulokset muuttuvat kennelliitossa, mutta toiveet ovat korkealla... Eläinlääkäriasemalla meillä omistajilla oli hauskaa, kun katselimme koiriamme. Ikinä ennen (ellei pentulaatikkoaikoja lasketa) emme ole nähneet kaikkia koiria noin rauhallisina kuin nyt, kun olivat saaneet rauhoittavat piikit. Nelli sinnitteli viimeisenä pystyssä, sillä eläinlääkäri ei ilmeisesti ihan verisuoneen osunut piikin kanssa ;) Vahva tyttökin lopulta simahti lattialle ja pääsi pian kuvauksiin. Nyt täytyy sanoa, että on koira erittäin väsynyt, vaikkei olekaan paljon aktivointia tänään saanut oman flunssani vuoksi. Tuntuu, että pikkuinen on ihan pihalla, mutta eiköhän taas huomenna ole oma itsensä...

Huomenna olisikin edessä taas noutotreenit, mikäli pakkaset ja oma olotilani sallivat treenata. Seuraavat etsijäkoiratreenit ovat vasta kuun puolivälin jälkeen... Koitetaan nauttia talvesta vielä täysin rinnoin, Nelli & Maiju sekä vieraileva koira kuittaavat Vantaalta!

Veera kylässä. Kyllä lumihangessa on sitten mukavaa!

Nelli samaisella lenkillä.

Kuulumisia alkuvuodelta

Taas palaillaan blogin pariin... Takana parit noutoharjoitukset, tokoilua ja yhdet etsijätreenit. Treenatessahan tuo aika kuluu aika hyvin ja pitäisi joka päivä yrittää treenata edes jotain. Torstaisinhan käydään aina treenaamassa noita noutohommia, vaihtelevalla menestyksellä. Olenkin koiran kanssa niissä jutuissa aika vasta-alkaja, mutta toivottavasti edistytään kevään aikana mukavasti :)

Viime viikon torstaina ja eilen oltiin siis treenailemassa parin muun Nellin sisaruksen kanssa. Alussa treenataan yleensä jotain Tokoon liittyvää, jotta saadaan koiriinkin vähän kontaktia, kun yleensähän ekana kiinnostavinta on ne sisarukset, jotka siinä lähellä pyörii. Tokoa treenatessa olenkin nyt huomannut sellaisen positiivisen asian, että meillä ei ennen alokasluokan kisoja ole pahemmin treenattavaa, ainakaan liikkeissä yksinään. Joitain liikkeitä pitää vielä hiukan hioa, jotta lopputulos olisi hyvä, mutta eniten treenaamista taitaa olla siinä liikkeiden ketjuttamisessa ilman, että palkkaan koiraa välissä. Luotto siihen, että kevään aikana debytoimme kisoissa, on kova, kunhan tuo oma uskallus antaa myöden ja varaan sen paikan johonkin kisoihin... :) Ehkä voitaisiin taas leutoina sunnuntai-iltoina alkaa käymään Tuusulan suunnalla Tokotreeneissä, jotta edistyminen olisi varmaa.  Pakkasella treenaaminen ulkona ei niinkään houkuttele sormien jäätymisvaaran vuoksi...

Torstaitreeneissä ollaan treenattu ihan alkeita, eli mm. dummylla sen pitämistä ja kantamista, perus noutoja ja muistinoutoja (sanasto ei ehkä ole ihan oikeaa, mutta asiasta jotain tietävät ehkä ymmärtää). Tuo dummyn noutaminen ei olekaan ongelma, vaan suurin ongelma on kohdattu dummyn suussa pitämisessä, edes niin kauan, että saan käten koiran kuonon alle. Tarkoituksenahan olisi, että Nelli luovuttaisi dummyn minulle vasta Kiitos-sanan jälkeen. Tätä treenaillaankin kotona kaikenlaisilla esineillä ja vihdoin tänään tuli edistystä! Nyt ollaan siis päästy jo pariin sekuntiin lelun kanssa. Vielä on pitkä matka tavoitteeseen, mutta alkuhan se on tämäkin ;)

Etsijäkoiratreenipuolella treenaaminen jatkuu vanhaan tapaansa ja se on yhtä mukavaa kuin ennenkin! Viime sunnuntain treeneissä tosin meidät laitettiin ihan kaksin matkaan etsimään maalikoirana ollutta Jedi-tolleria. Jälki oli n. 1 km pitkä ja maalikoira löytyikin lopulta. Itseäni vähän jännitti tuo, kun perinteistä seuraajaa ei jäljellä ollut. Itseäni jännitti lähinnä se, jos matkalle sattuu jotain odottamatonta, ja niinhän sinne sattuikin. Jälki lähti huoltoaseman pihasta ja kuljimme alikulkutunnelin läpåi, minkä jälkeen siihen tien varteen pysähtyi auto ja autosta nousi mies ihmettelemään tolleria, kun kotona kuulemma kaksi samanlaista. Siinä vaiheessa ehdin vain miehelle todeta, että kiva juttu, mutta meillä on treenit kesken. Mies otti pari askelta taaksepäin eikä enää sanonutkaan mitään. Jatkoimme matkaa, mutta Nelli oli jo vähän hämillään ja siinä menikin monta sataa metriä jälkeä niin, että välillä seistiin pitkäkin tovi ilman etenemistä. Matkaan kuitenkin päästiin taas tuokion kuluttua. Jäljen lopussa haastetta toi vielä moottoritien ylitys kävelysiltaa pitkin, mutta tämäkin haaste meni kuin leikiten ja maalikoira löytyi moottoritien toiselta puolelta metsäpolulta. Tuntuukin, että Nelli on kaksissa viimeisimmissä treeneissä keskellä jälkeä vain haahuillut, mutta silti lopputulos on ollut kuitenkin molemmilla jäljillä ihan hyvä :) Seuraavissa treeneissä tehdäänkin sitten jotain todella häiriötöntä ja helppoa jälkeä, mielellään seuraajan kanssa, jotta saadaan nuo haahuilut pois!


Nyt jäämmekin jännittämään, mihin suuntaan elohopea lämpömittarissa liikkuu, sillä sunnuntaisten etsijätreenien pakkasraja on -10'C. Toivotaan, ettei pakkasta olisi kamalasti, jotta päästään treenaamaan edes jompana kumpana päivänä, sunnuntaina tai maanantaina, sillä molempiin treeneihin on ilmoittauduttu!

Vielä lopuksi ajattelin koota tämän koirakon tavoitteita ja suunnitelmia vuodelle 2011:

• TOKO-kisoihin osallistuminen ja toivottavasti etenemislupa avoimeen luokkaan ainakin
• Agilityn aloittaminen ja siinä edistyminen
• Noutajien taipumuskokeiden läpäisy, NOU1-tulos
• Etsijäkoiraliiton jatkokurssin suorittaminen
• Tollerileiri kesäkuussa
• Osallistuminen suunnitteilla melko moneen näyttelyyn, ensimmäiset kaksi huhtikuussa. Toivottavaa olisi koiran kehitys huomioden saada ensimmäinen ERI-arvostelu, ja toivottavasti enemmänkin ;)

Noissa taitaakin olla tavoitteita ja tekemistä riittämiin, joten vuosi 2011 näyttääkin melko koiratäyteiseltä. Kyllä sitä onneksi vastapainoksi löytyy muutakin kivaa elämään, mutta siitä lisää jossain muualla :)

Vuosi koiranomistajana - yksi parhaimmista vuosista!

Tajusinpa tuossa, että tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Nelli tepasteli meille kotiin ensimmäisen kerran. Päivälleen vuosi sitten olin ihan täpinöissäni töissä aamupäivän ja puolenpäivän jälkeen menimme kasvattajan luokse hakemaan pikkuista kotiin. Mukaan tuosta lähes naapurista lähti pienenpieni karvapallero, joka ystävän vinkillä sai nimekseen Nelli ja tietenkin mukaan lähti myös kaikki tarvittava, kuten ruuat ja leluja, tolleri-infoa ja rekisteritodistusta ja kiva kansio Nellistä ja koiranhoidosta. Tammikuun 3. päivä vuonna 2010 kuluikin kotona ihmetellen tuon koiran touhuja ja sitä, kuinka pikkuinen nukkuu niin hassusti ja näkee unia. Kaikki oli meille uutta ja ihmeellistä :)


Vuosi on tuonut koiran myötä paljon! Olen innostunut erittäin paljon koiran kanssa harrastamisesta, löytänyt uusia lajeja ja kokeillut monia uusia juttuja koiran kanssa. Mikä parasta, koiran kanssa touhutessa ja lenkkeillessä on päässyt tutustumaan aivan mahtaviin ihmisiin ja uudet tuttavuudet on poikineet taas paljon hauskaa tekemistä. Kasvattajan toimesta on ollut monta pentuetapaamista ja mikäs olisikaan mukavampaa kuin nähdä miten nuo pennut kasvavat, jokainen omalla tahdillaan. Tollerileirillekin tuli lähdettyä, ja siellä vasta hauskaa olikin... Saattoikin johtua hyvästä mökkiporukasta! Lisäksi kaikki uudet lajit ovat tuoneet uusia tuttavuuksia ja lenkkiseuraa, ja hauska on ollut huomata, kuinka naapureihin tutustuu erittäin hyvin, kun omistaa koiran. Tässä lähistöllä kun liikkuu monenlaista ihmistä ja suurin osa on on ollut hauskoja uusia tuttavuuksia. On tavattu kissan ulkoiluttajaa ja naapuruston muita koiria, on leikitty pihalla muiden kanssa ja lisäksi vielä lenkeille on saatu houkuteltua naapureita ja uusia tolleristituttavuuksia :) Ja tutut varmaan tunnistavatkin sen, että minä olen ihminen, joka tykkää tutustua uusiin ihmisiin!

Vuosi koiranomistajana on siis tuonut tämän ihmisen elämään paljon, ja toivottavasti myös tulevaisuus tuo uusia kokemuksia! Täsä vaiheessa onkin pakko kiittää Kateriinaa maailman parhaasta tehopakkauksesta Nellistä, sillä Nellissä parasta on se, että se tekee kaiken, mihin ryhtyy, täysillä ja innokkaasti! Jatketaan treenailua ja koiramainen uudenvuodenlupaus vielä tähän: treenaamme vieläkin ahkerammin tokoa ja noutohommia ;) Kiitos Kateriina!


-Maiju ja Nelli

Lopuksi vielä kuvia vuoden varrelta...

Toista päivää kotona, väsyneenä, mutta onnellisena.

Nelli ja Veera, yli puoli vuotta ikäero ja silti samankokoisia...

"Miten minä nyt tännekin jouduin?"

Kuvauspäivämäärä 25.3.2010. Kokoero jo huima :)

Huhtikuussa keväthangilla. Onhan niitä tollereia myös mustanenäisinä... :)

Ei mikään paras paikka? Oikeasti vain poseeraa...

Puutarha-apulaiset kesäkuussa

Elokuussa kaverin mökillä... Leikin lomassa eivät edes risut häiritse!

Joulutunnelmia, raketteja, näyttely ja treenailua...

...Niistä on meidän viimeajat koostunut. :) Liian harvoin tänne mitään päivittelen, joten kavereilta saadun palautteen johdosta uudenvuodenlupaukseni voisikin olla, että lupaan päivittää useammin tätä blogia, jotta kaukaisemmatkin kaverit pääsevät perille meidän kuulumisista.

Itsenäisyyspäivänä kävimme Nellin kanssa  Tampereella näyttelyreissulla ja samalla isovanhempia tapaamassa. Näyttelystä voikin sanoa, että hyvää harjoitustahan tuo oli, mutta paljon hyvää siitä ei olekaan kerrottavana. Onneksi narttujen mennessä kehään oli suurin osa näyttelyväestä jo poistunut paikalta, niin 'vahvasti' meillä meni. Nellille taisi olla outoa, kun ensimmäistä kertaa oltiin hallissa tuollaisessa tilanteessa ja paikalla tietenkin hurjan paljon metsästyskoiria ja meteli olikin aika kova. Tämä hämmensi meidän tyttöä ja kehässä olo menikin täysin sähläämiseksi. Arvosteluksi tuli H eli hyvä, mutta kirjallinen tekstiosio arvostelusta oli kuitenkin mielestäni ihan positiivinen. Ainoat ns. huonot asiat oli jo tiedossa olleet lyhyt karva ja kevyt rakenne. Niistä en olekaan huolissani, kun koira kehittyy ihan omaa tahtiaan eli suhteellisen hitaasti... Tulipahan treenattua Tampereella saakka näyttelyssä olo...

Joulu sitten oli ja meni jo, ja mukavaa oli. Nellillä alkoi juuri jouluviikolla ne kauan odotetut (n. puoli vuotta) ensimmäiset juoksut ja hyvä oli sitten ilmoitella kasvattajalle asiasta. Näköjään tuo Nelli on aika hitaasti kehittyvää sorttia, mutta hyvä niin. Jouluaaton vietin koiran kanssa vanhempien luona, ja tunnelma oli oikein mukava ja lämmin ja juuri sellainen kuin odotinkin. Nelli jonkun verran ihmetteli pakettien paljoutta, kuusta ja kaikkia niitä uusia tuoksuja, joita etenkin keittiön suunnalta leijaili. Pakettejakin tyttö sai melko ison läjän, ja tietenkin oli niistä kovin innoissaan. Pakettien availu ei oikein luonnistunut vaan paketit koira kantoikin minun syliini ja jäi odottamaan, että avaan ne. Paketeista paljastuikin kaikka kivaa maksalaatikosta huippukivoihin leluihin! Kyllä oli tuo neiti ratketa onnesta! Kaikin puolin mukava aatto siis. Loppupyhät menikin muualla joulutunnelmaa ihmetellessä ja lepäillessä, sekä koiralla että omistajalla.

Nelli poseeraa kuusen ja lahjojen kanssa.

Uuden vuoden aattoa itse ainakin jännitin melkolailla, sillä kokemusta ei ole ollenkaan siitä, kuinka Nelli raketteihin suhtautuu ja kun ne ensimmäiset juoksutkin osuivat juuri tähän vuodenvaihteeseen. Nelli olikin vanhempien luona hoidossa uuden vuoden aaton ja kuulemma kaikki oli mennyt oikein hyvin. Lenkillä Nelli oli lähinnä rauhassa katsellut rakettien paukahdusten jälkeisiä valoilmiöitä eikä ollut moksiskaan paukkeesta, mikä oli ihana kuulla. Onhan tuo rotukin kyllä jalostettu metsästystarkoituksiin, joten paukkuarka ei pitäisi rodun puolesta ollakaan.

Nyt, kun joulukuun pakkaset ovat hellittäneet, pääsimme vihdoin Etsijäkoiratreeneihin tänään. Taukoa oli kulunut varmaaan jo lähes kuukausi. Ei sillä ettemmekö olisi halunneet treenata, mutta kovat pakkaset ovat sen estäneet. Tänäänkin liikuttiin pakkasten suhteen aika rajoilla, mutta silti treenit pidettiin. Nelli pääsi jäljestämään n. tunnin vanhentunutta jälkeä (vanhin jälki tähän mennessä) metsässä Myllykoskella. Alkujälki mentiinkin ihan hyvin, mutta melko pian tuli stoppi. Siinä sitten edettiinkin kovin hitaasti ja ihmeteltiin kaikenlaista, kuten vastaantulevia ihmisiä ja linnun viserrystä puussa. Myös rinteen alapäässä oleva kosken virtauskin taisi hieman häiritä. Puolivälissä jälkeä alkoi osuus, jonka päältä olimme kävelleet juuri toiselta jäljeltä pois parkkipaikalle ja näistä tuoreemmista hajuista Nelli taisikin saada lisää intoa ja loppujälki mentiinkin aika haipakkaa :) Positiivinen tunnelma siis jäi tästäkin jäljestä ja hyvä oli, että jälkikin helpottui loppukohden, mikä rohkaisi koiraa taas tauon jälkeen. Maalissa meillä olivat Jan ja Havu-tolleri.

Nyt jäämmekin odottelemaan lisää etsijäkoiratreenejä, ja sillä välin pitääkin treenata kotiläksynä noutoharjoituksia. Loppiaisena kun menemmekin taas noutotreenaamaan Nellin ja sen muutaman sisaruksen kanssa. Loppupäivän vietämmekin lepäillen, ihan vaan sunnuntain kunniaksi :) Hyvää alkanutta vuotta kaikille!