Kuulumisia alkuvuodelta

Taas palaillaan blogin pariin... Takana parit noutoharjoitukset, tokoilua ja yhdet etsijätreenit. Treenatessahan tuo aika kuluu aika hyvin ja pitäisi joka päivä yrittää treenata edes jotain. Torstaisinhan käydään aina treenaamassa noita noutohommia, vaihtelevalla menestyksellä. Olenkin koiran kanssa niissä jutuissa aika vasta-alkaja, mutta toivottavasti edistytään kevään aikana mukavasti :)

Viime viikon torstaina ja eilen oltiin siis treenailemassa parin muun Nellin sisaruksen kanssa. Alussa treenataan yleensä jotain Tokoon liittyvää, jotta saadaan koiriinkin vähän kontaktia, kun yleensähän ekana kiinnostavinta on ne sisarukset, jotka siinä lähellä pyörii. Tokoa treenatessa olenkin nyt huomannut sellaisen positiivisen asian, että meillä ei ennen alokasluokan kisoja ole pahemmin treenattavaa, ainakaan liikkeissä yksinään. Joitain liikkeitä pitää vielä hiukan hioa, jotta lopputulos olisi hyvä, mutta eniten treenaamista taitaa olla siinä liikkeiden ketjuttamisessa ilman, että palkkaan koiraa välissä. Luotto siihen, että kevään aikana debytoimme kisoissa, on kova, kunhan tuo oma uskallus antaa myöden ja varaan sen paikan johonkin kisoihin... :) Ehkä voitaisiin taas leutoina sunnuntai-iltoina alkaa käymään Tuusulan suunnalla Tokotreeneissä, jotta edistyminen olisi varmaa.  Pakkasella treenaaminen ulkona ei niinkään houkuttele sormien jäätymisvaaran vuoksi...

Torstaitreeneissä ollaan treenattu ihan alkeita, eli mm. dummylla sen pitämistä ja kantamista, perus noutoja ja muistinoutoja (sanasto ei ehkä ole ihan oikeaa, mutta asiasta jotain tietävät ehkä ymmärtää). Tuo dummyn noutaminen ei olekaan ongelma, vaan suurin ongelma on kohdattu dummyn suussa pitämisessä, edes niin kauan, että saan käten koiran kuonon alle. Tarkoituksenahan olisi, että Nelli luovuttaisi dummyn minulle vasta Kiitos-sanan jälkeen. Tätä treenaillaankin kotona kaikenlaisilla esineillä ja vihdoin tänään tuli edistystä! Nyt ollaan siis päästy jo pariin sekuntiin lelun kanssa. Vielä on pitkä matka tavoitteeseen, mutta alkuhan se on tämäkin ;)

Etsijäkoiratreenipuolella treenaaminen jatkuu vanhaan tapaansa ja se on yhtä mukavaa kuin ennenkin! Viime sunnuntain treeneissä tosin meidät laitettiin ihan kaksin matkaan etsimään maalikoirana ollutta Jedi-tolleria. Jälki oli n. 1 km pitkä ja maalikoira löytyikin lopulta. Itseäni vähän jännitti tuo, kun perinteistä seuraajaa ei jäljellä ollut. Itseäni jännitti lähinnä se, jos matkalle sattuu jotain odottamatonta, ja niinhän sinne sattuikin. Jälki lähti huoltoaseman pihasta ja kuljimme alikulkutunnelin läpåi, minkä jälkeen siihen tien varteen pysähtyi auto ja autosta nousi mies ihmettelemään tolleria, kun kotona kuulemma kaksi samanlaista. Siinä vaiheessa ehdin vain miehelle todeta, että kiva juttu, mutta meillä on treenit kesken. Mies otti pari askelta taaksepäin eikä enää sanonutkaan mitään. Jatkoimme matkaa, mutta Nelli oli jo vähän hämillään ja siinä menikin monta sataa metriä jälkeä niin, että välillä seistiin pitkäkin tovi ilman etenemistä. Matkaan kuitenkin päästiin taas tuokion kuluttua. Jäljen lopussa haastetta toi vielä moottoritien ylitys kävelysiltaa pitkin, mutta tämäkin haaste meni kuin leikiten ja maalikoira löytyi moottoritien toiselta puolelta metsäpolulta. Tuntuukin, että Nelli on kaksissa viimeisimmissä treeneissä keskellä jälkeä vain haahuillut, mutta silti lopputulos on ollut kuitenkin molemmilla jäljillä ihan hyvä :) Seuraavissa treeneissä tehdäänkin sitten jotain todella häiriötöntä ja helppoa jälkeä, mielellään seuraajan kanssa, jotta saadaan nuo haahuilut pois!


Nyt jäämmekin jännittämään, mihin suuntaan elohopea lämpömittarissa liikkuu, sillä sunnuntaisten etsijätreenien pakkasraja on -10'C. Toivotaan, ettei pakkasta olisi kamalasti, jotta päästään treenaamaan edes jompana kumpana päivänä, sunnuntaina tai maanantaina, sillä molempiin treeneihin on ilmoittauduttu!

Vielä lopuksi ajattelin koota tämän koirakon tavoitteita ja suunnitelmia vuodelle 2011:

• TOKO-kisoihin osallistuminen ja toivottavasti etenemislupa avoimeen luokkaan ainakin
• Agilityn aloittaminen ja siinä edistyminen
• Noutajien taipumuskokeiden läpäisy, NOU1-tulos
• Etsijäkoiraliiton jatkokurssin suorittaminen
• Tollerileiri kesäkuussa
• Osallistuminen suunnitteilla melko moneen näyttelyyn, ensimmäiset kaksi huhtikuussa. Toivottavaa olisi koiran kehitys huomioden saada ensimmäinen ERI-arvostelu, ja toivottavasti enemmänkin ;)

Noissa taitaakin olla tavoitteita ja tekemistä riittämiin, joten vuosi 2011 näyttääkin melko koiratäyteiseltä. Kyllä sitä onneksi vastapainoksi löytyy muutakin kivaa elämään, mutta siitä lisää jossain muualla :)

Vuosi koiranomistajana - yksi parhaimmista vuosista!

Tajusinpa tuossa, että tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Nelli tepasteli meille kotiin ensimmäisen kerran. Päivälleen vuosi sitten olin ihan täpinöissäni töissä aamupäivän ja puolenpäivän jälkeen menimme kasvattajan luokse hakemaan pikkuista kotiin. Mukaan tuosta lähes naapurista lähti pienenpieni karvapallero, joka ystävän vinkillä sai nimekseen Nelli ja tietenkin mukaan lähti myös kaikki tarvittava, kuten ruuat ja leluja, tolleri-infoa ja rekisteritodistusta ja kiva kansio Nellistä ja koiranhoidosta. Tammikuun 3. päivä vuonna 2010 kuluikin kotona ihmetellen tuon koiran touhuja ja sitä, kuinka pikkuinen nukkuu niin hassusti ja näkee unia. Kaikki oli meille uutta ja ihmeellistä :)


Vuosi on tuonut koiran myötä paljon! Olen innostunut erittäin paljon koiran kanssa harrastamisesta, löytänyt uusia lajeja ja kokeillut monia uusia juttuja koiran kanssa. Mikä parasta, koiran kanssa touhutessa ja lenkkeillessä on päässyt tutustumaan aivan mahtaviin ihmisiin ja uudet tuttavuudet on poikineet taas paljon hauskaa tekemistä. Kasvattajan toimesta on ollut monta pentuetapaamista ja mikäs olisikaan mukavampaa kuin nähdä miten nuo pennut kasvavat, jokainen omalla tahdillaan. Tollerileirillekin tuli lähdettyä, ja siellä vasta hauskaa olikin... Saattoikin johtua hyvästä mökkiporukasta! Lisäksi kaikki uudet lajit ovat tuoneet uusia tuttavuuksia ja lenkkiseuraa, ja hauska on ollut huomata, kuinka naapureihin tutustuu erittäin hyvin, kun omistaa koiran. Tässä lähistöllä kun liikkuu monenlaista ihmistä ja suurin osa on on ollut hauskoja uusia tuttavuuksia. On tavattu kissan ulkoiluttajaa ja naapuruston muita koiria, on leikitty pihalla muiden kanssa ja lisäksi vielä lenkeille on saatu houkuteltua naapureita ja uusia tolleristituttavuuksia :) Ja tutut varmaan tunnistavatkin sen, että minä olen ihminen, joka tykkää tutustua uusiin ihmisiin!

Vuosi koiranomistajana on siis tuonut tämän ihmisen elämään paljon, ja toivottavasti myös tulevaisuus tuo uusia kokemuksia! Täsä vaiheessa onkin pakko kiittää Kateriinaa maailman parhaasta tehopakkauksesta Nellistä, sillä Nellissä parasta on se, että se tekee kaiken, mihin ryhtyy, täysillä ja innokkaasti! Jatketaan treenailua ja koiramainen uudenvuodenlupaus vielä tähän: treenaamme vieläkin ahkerammin tokoa ja noutohommia ;) Kiitos Kateriina!


-Maiju ja Nelli

Lopuksi vielä kuvia vuoden varrelta...

Toista päivää kotona, väsyneenä, mutta onnellisena.

Nelli ja Veera, yli puoli vuotta ikäero ja silti samankokoisia...

"Miten minä nyt tännekin jouduin?"

Kuvauspäivämäärä 25.3.2010. Kokoero jo huima :)

Huhtikuussa keväthangilla. Onhan niitä tollereia myös mustanenäisinä... :)

Ei mikään paras paikka? Oikeasti vain poseeraa...

Puutarha-apulaiset kesäkuussa

Elokuussa kaverin mökillä... Leikin lomassa eivät edes risut häiritse!

Joulutunnelmia, raketteja, näyttely ja treenailua...

...Niistä on meidän viimeajat koostunut. :) Liian harvoin tänne mitään päivittelen, joten kavereilta saadun palautteen johdosta uudenvuodenlupaukseni voisikin olla, että lupaan päivittää useammin tätä blogia, jotta kaukaisemmatkin kaverit pääsevät perille meidän kuulumisista.

Itsenäisyyspäivänä kävimme Nellin kanssa  Tampereella näyttelyreissulla ja samalla isovanhempia tapaamassa. Näyttelystä voikin sanoa, että hyvää harjoitustahan tuo oli, mutta paljon hyvää siitä ei olekaan kerrottavana. Onneksi narttujen mennessä kehään oli suurin osa näyttelyväestä jo poistunut paikalta, niin 'vahvasti' meillä meni. Nellille taisi olla outoa, kun ensimmäistä kertaa oltiin hallissa tuollaisessa tilanteessa ja paikalla tietenkin hurjan paljon metsästyskoiria ja meteli olikin aika kova. Tämä hämmensi meidän tyttöä ja kehässä olo menikin täysin sähläämiseksi. Arvosteluksi tuli H eli hyvä, mutta kirjallinen tekstiosio arvostelusta oli kuitenkin mielestäni ihan positiivinen. Ainoat ns. huonot asiat oli jo tiedossa olleet lyhyt karva ja kevyt rakenne. Niistä en olekaan huolissani, kun koira kehittyy ihan omaa tahtiaan eli suhteellisen hitaasti... Tulipahan treenattua Tampereella saakka näyttelyssä olo...

Joulu sitten oli ja meni jo, ja mukavaa oli. Nellillä alkoi juuri jouluviikolla ne kauan odotetut (n. puoli vuotta) ensimmäiset juoksut ja hyvä oli sitten ilmoitella kasvattajalle asiasta. Näköjään tuo Nelli on aika hitaasti kehittyvää sorttia, mutta hyvä niin. Jouluaaton vietin koiran kanssa vanhempien luona, ja tunnelma oli oikein mukava ja lämmin ja juuri sellainen kuin odotinkin. Nelli jonkun verran ihmetteli pakettien paljoutta, kuusta ja kaikkia niitä uusia tuoksuja, joita etenkin keittiön suunnalta leijaili. Pakettejakin tyttö sai melko ison läjän, ja tietenkin oli niistä kovin innoissaan. Pakettien availu ei oikein luonnistunut vaan paketit koira kantoikin minun syliini ja jäi odottamaan, että avaan ne. Paketeista paljastuikin kaikka kivaa maksalaatikosta huippukivoihin leluihin! Kyllä oli tuo neiti ratketa onnesta! Kaikin puolin mukava aatto siis. Loppupyhät menikin muualla joulutunnelmaa ihmetellessä ja lepäillessä, sekä koiralla että omistajalla.

Nelli poseeraa kuusen ja lahjojen kanssa.

Uuden vuoden aattoa itse ainakin jännitin melkolailla, sillä kokemusta ei ole ollenkaan siitä, kuinka Nelli raketteihin suhtautuu ja kun ne ensimmäiset juoksutkin osuivat juuri tähän vuodenvaihteeseen. Nelli olikin vanhempien luona hoidossa uuden vuoden aaton ja kuulemma kaikki oli mennyt oikein hyvin. Lenkillä Nelli oli lähinnä rauhassa katsellut rakettien paukahdusten jälkeisiä valoilmiöitä eikä ollut moksiskaan paukkeesta, mikä oli ihana kuulla. Onhan tuo rotukin kyllä jalostettu metsästystarkoituksiin, joten paukkuarka ei pitäisi rodun puolesta ollakaan.

Nyt, kun joulukuun pakkaset ovat hellittäneet, pääsimme vihdoin Etsijäkoiratreeneihin tänään. Taukoa oli kulunut varmaaan jo lähes kuukausi. Ei sillä ettemmekö olisi halunneet treenata, mutta kovat pakkaset ovat sen estäneet. Tänäänkin liikuttiin pakkasten suhteen aika rajoilla, mutta silti treenit pidettiin. Nelli pääsi jäljestämään n. tunnin vanhentunutta jälkeä (vanhin jälki tähän mennessä) metsässä Myllykoskella. Alkujälki mentiinkin ihan hyvin, mutta melko pian tuli stoppi. Siinä sitten edettiinkin kovin hitaasti ja ihmeteltiin kaikenlaista, kuten vastaantulevia ihmisiä ja linnun viserrystä puussa. Myös rinteen alapäässä oleva kosken virtauskin taisi hieman häiritä. Puolivälissä jälkeä alkoi osuus, jonka päältä olimme kävelleet juuri toiselta jäljeltä pois parkkipaikalle ja näistä tuoreemmista hajuista Nelli taisikin saada lisää intoa ja loppujälki mentiinkin aika haipakkaa :) Positiivinen tunnelma siis jäi tästäkin jäljestä ja hyvä oli, että jälkikin helpottui loppukohden, mikä rohkaisi koiraa taas tauon jälkeen. Maalissa meillä olivat Jan ja Havu-tolleri.

Nyt jäämmekin odottelemaan lisää etsijäkoiratreenejä, ja sillä välin pitääkin treenata kotiläksynä noutoharjoituksia. Loppiaisena kun menemmekin taas noutotreenaamaan Nellin ja sen muutaman sisaruksen kanssa. Loppupäivän vietämmekin lepäillen, ihan vaan sunnuntain kunniaksi :) Hyvää alkanutta vuotta kaikille!