Noutoja ja Nuuksiota

Ihan alkuun on pakko kertoa asia, josta itse olen todella innoissani, ja niin Nellikin, kunhan huomaa mihin päästään. Tänään nimittäin sain sähköpostia Keravan agilityteamilta eli KATilta, että ollaan päästy agilityn alkeiskurssille mukaan viime maanantaisen alkeiskurssikatselmuksen perusteella. Ihan huippua, että päästään vihdoin aloittamaan agilityharrastus, sillä sehän oli itselläni mielessä eniten silloin, kun kasvattajan ensi kertaa tapasin ja kun koiraa kotiin odottelin. Ensin vain oli odoteltava, että koira kasvaa ja on lonkiltaan ja kyynäriltään terve. Mutta 19.4. meillä alkaa tuo alkeiskurssi, tosin ekakerralla teoriatunnilla, jossa koiria ei ole vielä mukana.

Viime torstaina olimme taas treenaamassa noutojuttuja, ja dummyn kanssa työskentelyyn otin mukaan treenaamiseen naksuttimen. Olen jo aiemmin, Nellin ollessa ihan pieni, aloittanut naksuun ehdollistamisen, ja jatkanut sitä nyt vaihtelevasti kotosalla. Nyt kuitenkin treeneissä ensikertaa kokeilin oikeasti tuota, ja sehän toimi. Nelli hoksasi melko nopeasti, mitä siltä odotin ja treeneissä edistyttiin, jes! Dummyn kantamisen ja luovuttamisen, ym. lisäksi otin muistinoutoja muutamia, ja varista kokeiltiin taas ja lopuksi otettiin porukalla hakuruutua. Tuo varis ei vaan tällä hetkellä tunnu innostavan Nelliä, joten täytynee hankkia kotiin varis ja alkaa sitäkin työstämään naksuttimen avulla alusta saakka :)

Lauantaina, sään ollessa ihanan aurinkoinen ja keväinen, pakkasimme ystäväni kanssa eväät reppuun ja koirat autoon ja suuntasimme lenkkeilemään Nuuksioon. Lenkistä tuli kylläkin hiukan suunniteltua pidempi, sillä lähdimme kävelemään Halkolammelta sellaista reittiä, joka osoittautuikin lopulta yhteensä päälle 10 km mittaiseksi. Mutta mikäs siinä oli lenkkeillessä, kun sääkin oli mitä mainioin. Lenkkeilimme Halkolammelta Luukin kautta golfkenttien viertä Kaitalammelle, ja evästauon pidimme Kaitalammen grillikatoksella. Siellä maistuivat makkarat pitkän lenkin päätteeksi niin meille ihmisille kuin koirillekin... Hauska oli huomata lenkin päätteeksi autoon päästyämme, että meistä jokaista taisi väsyttää aika lailla ja ensimmäisen ajokilometrin aikana koirat jo nukahtivat takapenkille. Ihana oli lenkkeillä, eikä muuta voi kun kiittää mahtavaa lenkkiseuraa! Kotona nokosille päätyi vissiin itse kukin... :)

Lauantain Nuuksiolenkillä tavattiin myös muutamakin koira ihmisineen, niistä parhaiten jäi mieleen bernhardinkoira Casper, sillä sen omistaja ikuisti Nellin ja Ritan kameralleen, ja nyt kuva löytyy Casperin internetsivuilta osoitteesta http://www.casperbertsu.com . Kuvan tarkka osoite on  http://casperbertsu.com/displayimage-lastup-0-4.html . Kaunis on kuva, ja uusia koiratuttavuuksia on aina hauska saada! Terkut Casperille!

Loppuun vielä kuva lauantaiselta lenkiltä.

Koirakaverukset Rita (vas.) ja Nelli Kaitalammen rannalla.

Ensimmäiset kisat ja aktiivinen viikonloppu

Huh huh, nyt on totisesti koira ja ohjaaja melkolailla kuitteja kumpainenkin. Takana on melkoista juoksemista paikasta toiseen, mutta nyt olemme taas ainakin yhtä arvokasta kokemusta rikkaampia.

Perjantaina päätin käväistä pitkästä aikaa tuossa muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa koirapuistossa ja reissu olikin erittäin mukava. Puistossa Nelli juoksi niin innokkaasti hippaa ynmpäri puistoa muiden koirien kanssa, paikalla oli jo mm. ennestään tuttu dobberi Sofi. Sofi ja Nelli juoksivatkin hippaa lähes tunnin taukoamatta. Koko reissuunkin meillä meni yli kaksi tuntia, minkä jälkeen omistaja saikin rauhassa lähteä viettämään iltaa leffan ja muun kivan merkeissä.

Lauantaipäivä menikin hermoillessa ja treenatessa pienissä erissä sunnuntaisia möllitokokisoja varten. Ulkoilusta ei meinannut tulla mitään, sillä yön aikana jäisten teiden pinnalle satanut lumi ei nimittäin helpottanut liikkumista lainkaan ja päivän aikana tuli parikin kertaa liukasteltua oikein kunnolla, ja kroppa kiittää...

Pitihän sinne koirapuistoon suunnata, kun tällainen naama katseli sängyllä selvästi kysyen, että "Koska mennään?"

Sunnuntaina vuorossa oli tosissaan nuo ensimmäiset tottelevaisuuskokeet, tosin epäviralliset sellaiset, eli kävimme aamupäivällä kisaamassa ns. mölliluokassa, jossa koiraa saa siis palkata liikkeiden välillä, mutta liikkeen suorituksen aikana namien ja lelujen esillä pitäminen on kiellettyä. Palkata sai siis aina vasta sitten, kun tuomari oli kiittänyt liikkeen suorituksesta. Mikäli lukijoita nyt kiinnostaa tutustua paremmin tokon alokasluokan sääntöihin, niin tässä linkki noutajat.comin sääntöihin.

http://www.noutajat.com/harrastukset/harrastus_toko.htm

Tokossa siis jokaisella liikkeellä on oma kertoimensa (1, 2, 3 tai 4) ja näillä kertoimilla kerrotaan kustakin liikkeestä saatu pistemäärä (5-10 pistettä, 0p tulee liikkeestä, jonka suoritus ei onnistu kunnolla tai lainkaan). Alla saamamme pisteet kustakin suoritetusta liikkeestä:

• Luoksepäästävyys 10p (1x10p)
• Paikallamakuu 1 min. 0p
• Seuraaminen kytkettynä 17p (2x8,5p)
• Seuraaminen taluttimetta 36p (4x9p)
• Maahanmeno seuraamisesta 20p (2x10p)
• Luoksetulo 30p (3x10p)
• Seisominen seuraamisesta 0p
• Estehyppy 0p
• Yleisvaikutelma 9p (1x9p)

Luokka alkoi kehätarkastuksella, eli tuomari tervehti ohjaajat, kun kävelimme kehään. Tämän jälkeen seisoimme rivissä ja oli ensimmäisen osion vuoro, eli tuomari lähestyi jokaista koiraa vuorollaan. Tässä  liikkeessä koiran tulisi pysyä perusasennossa eli sivulla istumassa. Tämän jälkeen oli vuorossa paikallamakuu, joka ei meillä menyt ihan putkeen. Poikkeuksena virallisen tottelevaisuuskokeen alokasluokkaan, möllitokossa paikallamakuun aika oli 1 minuutti, kun virallisissa kokeissa aika on 2 minuuttia. Kyseisessä liikkeessä Nelli pysyi makuulla päälle puoli minuuttia, kunnes nousi seisomaan ja lähti tallustelemaan kohti minua.

Seuraavaksi olivat vuorossa yksilösuoritukset. Vuoromme alkoi seuraamisilla, jotka menivät melko hyvin. Hyvää kommenttia saimme siitä, että tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että Nelli kulkisi seuratessaan suorassa eikä jätättäisi. Nyt ongelmia oli vähän molemmissa. Vapaana seuraaminen kuitenkin meni paremmin ja yhteinen tahti löytyi paremmin. Olen tyytyväinen pistemääriimme näistä liikkeistä. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni oikeastaan melkein jopa täydellisesti, koira totteli siis käskyä todella hyvin ja toimi käskyn saatuaan nopeasti. Lisäksi koira myös pysyi makuulla, kunnes sai käskyn nousta ja liike päättyi tuomarin kiitokseen. Myös luoksetulo oli normaali, erinomainen suoritus ja koko luoksetulo oli iloinen ja vauhdikas. Tästäkin liikkeestä siis maksimipisteet 30p ja olen todella tyytyväinen :)

Seisominen seuraaisen yhteydessä ei enää mennytkään kovin täydellisesti. Seuraaminen onnistui hienosti, mutta luultavasti omasta jännityksestäni johtuen sanoin seisomiskäskyn eri tavalla kuin yleensä ja koira tulkitsi sen maahanmenokäskynä ja kävi pitkälleen. Siinä menikin sitten komeat 20 pistettä ja sama toistui estehypyn yhteydessä, siis tuo pisteiden menetys. Ensimmäisen "hyppää"-käskyn saatuaan Nelli jäi vain perusasentoon vierelleni, toisesta käskystä se hyppäsi paikallaan, eli ei nyt ihan putkeen mennyt ja lähinnä vain huvitti... :)

Yleisvaikutelmasta saimme lähes täydet pisteet. Hyvää ja rakentavaa kommenttia tuomarilta tuli siihen, että pientä hiomista meillä olisi seuraamisessa ja perusasennossa, koira suoraan kummassakin ja seuraamisessa myös yhteisestä rytmistä saimme kommenttia, että huomiota kannattaa kiinnittää. Lisäksi hyvä huomio itselleni oli tuomarilta se, että kuulemma luoksetulon käskyä antaessani nyökkään pienest koiralle, mikä saatetaan virallisissa kisoissa tulkita kaksoiskäskynä. Täytyykin tähän kiinnittää huomiota. Kokemus näistä kisoista jäi mieleeni positiivisena, sillä harjoittelemaanhan sinne lähdettiin. Oma jännitykseni tuntui ainakin hetkittäin suoritusta tehdessä poistuvan, ja tilalle tuli kiva tunne tekemisestä :)

Nelli sai taas uuden ihailijan, uroksen nimi taisi olla kuvaavasti Piina ;)

Koska sää oli tänään ihanan aurinkoinen, päätin sittenki pienestä väsymyksestä huolimatta suunnata Nurmijärven tolleristien kevätlenkille Klaukkalaan. Paikalla olikin muutama tuttu eli tollerisisarukset Leevi ja Carla ja pari muutakin tolleria, jotka olemme tavanneet n. vuosi sitten viimeksi. Kiertelimme pelloilla parin tunnin verran ja koira pääsivät mukavasti leikkimään keskenään. Sää oli mitä mainioin ja ihanasti se aurinkokin jo alkaa lämmittämään!

Edessä näkyi jotain epäilyttävää...

...Tulipahan samalla pientä häiriötreeniä koirille, kun pikkupoika makoili lumihangessa ja koirat saivat hetken tarkastella kauempaa tuota pelottavaa ilmestystä.

Sää oli mitä mainioin, ja luulen kaikkien koirien sekä ihmisten nauttineen lenkistä!

Illalla kävimme vielä treenailemassa puoliteholla Etsijäkoiraliiton etsintätokossa, johon saimme eilen peruutuspaikan tälle sunnuntaille. Nuo treenit olivat ehkä jo liikaa meille, sillä koirastakin oli havaittavissa pientä väsymystä, minkä huomattuani rauhoitinkin treenaamista sen verran, että teimme liikkeitä ihan vaan osittain ja emme kovin vakavamielisesti. Loppuillan voimmekin rauhoittua kotisohvalla löhöillen, eiköhän tämän viikonlopun treenailut ym. ole jo tehty :)

Etsintää, tokoilua ja jännitystä

Viime viikon loppupuolen jäljiltä onkin paljon kirjoitettavaa. Kuten jo aiemmin kirjoittelin, viime viikolla olimme pitkästä aikaa etsijäkoiratreeneissä ja lisäksi monen onnistumisen vuoksi tokoilukin oli taas todella hauskaa.

Keskiviikkona treenasimme Tuupakassa etsijäkoiratreeneissä. Treenit olivat mukavat, sillä tällä kertaa meitä ei treenaamassa ollut kuin kourallinen ihmisiä, mutta silti mukana oli 4 koiraa. Aloitimme Nellin kanssa tekemällä yhden jäljen vanhenemaan ja olemalla sen jälkeen vielä toiselle koiralle maalikoirana. Maalikoirana olon jälkeen nellikin pääsi kunnolla hommiin, eli jäljelle. Intoa löytyi taas pidemmän tauon jälkeen oikein rutkasti, vaikka eipä motivaatio meillä ole onneksi koskaan ongelma ollut.

Annoin Nellille alkuhajun heti parkkipaikan reunassa ja hetken mietinnän jälkeen Nelli lähti erittäin varmana liikkeelle etsimään "kadonnutta" koiraa. Kuljimme suhteellisen ison tien viertä, minkä vuoksi sain itse olla tarkkana liinan kanssa, etten anna koiran syöksyä vahingossa rekan tai bussin alle. Pari kertaa Nelli kävikin autotiellä saakka, mutta jatkoi koko ajan varmana eteenpäin. Erään suojatien ylityksen jälkeen kuitenkin matka tyssäsi kuin seinään ja ihmettelimme Karitan kanssa, että ihan kuin Nelli olisi jo liikkeestä ilmaissut maalikoiran ja Nellin toiminta vaikuttikin siltä, että työt olisi nyt tehty. Soitimme pikaisen puhelun maalissa olevalle henkilölle, minkö jälkeen palautimmekin koiraa vähän takaisin päin, sillä olimme vahingossa ohittaneet jäljellä olleen kulman. Loppujälki menikin ihan hyvin, pienten, ehkä hiukan turhienkin, mutkittelujen jälkeen ja maalikoira löytyi.

Jäljen jälkeen analysoimme taas koiran työskentelyä porukalla ja ilmi kävikin, että maalikoria oli koko matkan kulkenut sen isohkon autotien toista puolta, mutta silti Nelli jäljesti erittäin varmasti jäljen kulmaan saakka. Sää treenipäivänä oli erittäin tuulinen, mikä myös vaikutti hajujen leviämiseen, eli mahdollista oli, että hajut olivat kulkeutuneet tuulen mukana tien toiselle puolelle, ja lisäksi siksi Nellikin varmaan yritti tehdä pistoja autotien yli matkalla. Lisäksi kävelytien vierellä oli suhteellisen isot lumivallit, jotka osaltaan vaikuttivat varmasti hajujen kulkeutumiseen ja varsinkin ohitettuamme kulmakohdan, vaikeuttivat koira itsenäistä palautumista takaisin jäljen päälle. Onneksi tuolloin ei meidän tarvinnut koiralle mitään sanoa, jotta lähti uudelleen jälkeä pitkin kulkemaan vaan koira tajusi ihan itse etsiä oikean hajun ja jatkaa matkaa. Aivan loppujäljestä ihan maalikoiran luona tuuli luultavasti myös oli pyöritellyt hajuja, sillä teimme pitkähkön kierroksen isolla parkkipaikalla ja koko ajan pyörimme n. 40 smetrin säteellä maalikoirasta. Keskiviikkoinen treeni siis oli erittäin hyvä koiranlukutaidon kehityksessä ja antoi hyvää kokemusta sekä itselleni että koiralle :)

Torstaina oli vuorossa treenausta kasvattajan ja muutaman muun koiranomistajan kanssa. Paikalla oli Nellin lisäksi Nellin sisko Mango ja kolme koiraa myöhemmästä pentueesta. Nuoremmat koirat treenasivat tokon alkeita ja me Nellin ja Mangon kanssa treenasimme asioita melko itsenäisesti omilla tasoillamme. Nellin kanssa treenasin paikalla makuuta ja yritin saada mukaan myös erilaista häiriötä ja tämä onnistui hyvin. Lisäksi treenasin seuraamista taluttimessa, kunnes päätin päästää koiran irti ja treenata lopputreenit ilman talutinta. Treenasimme seuraamista kävellen ja juosten, luoksetuloa ja pitkähkön tauon jälkeen viimeistä kompastuskiveämme eli liikkeestä seisomista. Ongelmana on ollut, että lähes aina Nelli käy liikkeestä makaamaan, oli käsky mikä tahansa. Nyt yritinkin vahvistaa seisomiskäskyä ja tämä onnistuikin hyvin. Vielä kun saisi Nellin ymmärtämään liikkeestä seisomisen ja maahanmenon käskyjen eron, mutta tämä ei liene kovin iso homma, toivon! Lopputreeneistä saimme vielä kokeilla agilityestettä, putkea. Nelli oli kokeillut sitä jo ollessaan hoidossa viikonloppuna, eli nyt näki esteen toista kertaa ja hienosti meni! Intoa ja nopeutta riitti, joten eiköhän meillä pian (viimeistään kesällä) startata tuo agilityharrastuskin!

Perjantaina lenkin yhteydessä päätin kokeilla uudelleen tuota liikkeestä seisomaan jäämistä, sillä toivoin, että yöunet olisivat antaneet Nellille aikaa sulatella edellisenä päivänä oppimaansa. Heti ensimmäisellä testauksella koira jäikin hienosti seisomaan paikalleen, eli toiveeni oli  toteutunut ja yöunilla oli ollut vaikutuksensa! Toistimme liikkeen monta kertaa, ja homma toimi. Nyt siis enää kahden liikkeen erottaminen toisistaan, maahanmeno ja seisominen siis. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Otsikossakin mainitsemaani jännitystä aiheuttaa nyt se, että eilen illalla ilmoitin meidät möllitoko-kisoihin Espooseen ensi sunnuntaiksi. Möllitokossa siis ideana on saada kisakokemusta itselle ja koiralle ja mölliluokassa saa vielä liikkeiden välillä palkata koiraa. Tällä viikolla olisi siis tarkoitus saada treenattua niin, että saamme ketjutettua liikkeitä hiukan ilman, että joka välissä tarvitsee palkata. Torstaina olisi tarkoitus myös treenata vähemmälle harjoittelulle viime aikoina jäänyttä hyppyä ja lisäksi vielä lauantaina on tarkoitus pitää ns. kenraaliharjoitus ajatellen sunnuntaita. Lauantaina siis treenaamme niin, että kasvattaja toimii "tuomarina" ja käskyttää meitä tekemään liikkeitä kisamaisesti. Jännitys on kova jo nyt, mutta eiköhän tästä kunnialla selvitä :)

Mahtikoira

Tämänpäiväisistä etsijäkoiratreeneistä voisin kirjoitella huomisten samanlaisten treenien jälkeen enemmän, mutta nyt on kirjoitettava lyhyehkö päivitys tuosta mahtiolennosta. On se taitava!

Olemme joskus viime keväänä opettaneet Nellin auttamaan pyykkien kuivumaan laittamisessa. Nelli on ollut apuna aina lähinnä kantamassa pyykkejä kylpyhuoneesta kuivaustelineen luokse, niin että toinen meistä seisoo telineen luona odottamassa ja vastaanottamassa ja toinen kylpyhuoneessa antamassa koiralle kannettavaa. Aluksi palkattiin jokaisen kantokeikan jälkeen, mutta nopeasti koiralle riitti yksi palkkaus homman loputtua.

Tuossa äsken tapahtui kuitenkin kummia, en olisi uskonut ihan noin fiksu tuon koiran olevan... Aloin itsekseni ottamaan pyykkejä koneesta ja koira tuli kylppärin ovelle seurailemaan puuhiani sen näköisenä, että haluaisi auttaa. Menin kuivaustelineelle ja laittelin muutaman paidan kuivumaan ja koira edelleen tarkkaili minua. Pyysinpä sitten koiraa tuomaan pyykkiä minulle, ja sehän toi. Kantoi ihan omatoimisesti ja ylpeänä muutamat sukat ja pienemmät pyykit minulle käteen asti. Pyysin lisää, ja sama toiminta jatkui. Kävin laittamassa kylppärin lattialle kaikki pienemmät pyykit koneesta ja jatkoimme touhua, koira toi kaikki loput pyykit ihan itse minulle, joka tuonnin jälkeen pyysin tuomaan lisää. Tuntuu ihan hassulta, että se on tuossakin asiassa hoksannut jo, mitä siltä odotetaan. Eipä minua haittaa, onpahan pyykkivuorten kanssa apuna sitten :)

On tuo koirani vaan taitava otus! Olen ylpeä!

Terveystulokset

Jippii, tänään kävin ihan huvikseen katsastmassa josko Nellin n. kuukausi sitten otettujen lonkka- ja kyynärkvausten viralliset tulokset olisivat ilmestyneet jalostustietojärjestelmään. Olivathan ne. Ja viralliset tulokset näyttivät niin kuin toivoinkin, eli parasta mahdollista. Lonkkatulokset olivat siis A/A ja kyynärtulokset 0/0. Tuli mukava mieli, että ainakin koira on nyt virallisesti terve noilta osin eikä ainakaan agilitylle tai muullekaan hyppimiselle ja temppuilulle ole edelleenkään terveydellsisiä esteitä :) Noiden tulosten kanssa voikin toivottaa hyvää naistenpäivää!

Talvista lomailua ja kuvia

Meillä on treenailut jäänyt nolostuttavan vähälle viime aikoina etenkin pakkasten vuoksi. Pientä tokoilua ja kärsivällisyysharjoituksia on tehty sisätiloissa, mutta muu treenailu on jäänyt vähälle. Lisäksi viimeiset 1,5 viikkoa menivät lomaillessa ilman koiraa, mutta koiralla kuulumisten perusteella ainakin on ollut oikein mukavaa ja niin meilläkin Rukan hienoissa maisemissa.

Nelli siis pääsi hoitoon ensin vanhempieni luokse, jossa viettikin lomaillen lähes viikon. Tuona aikana olivat käyneet niin pitkillä lenkeillä kuin hiihtämässäkin koiran kanssa ja koirakin oli tykännyt touhusta oikein paljon. Lisäksi koirapuistoon oli tuo otus päässyt moikkaamaan uusia tuttavuuksia :) Toisen osion lomasta Nelli vietti kasvattajan luona. Sielläkään ei ilmeisesti ollut menoa ja meininkiä puuttunut, kun Nelli oli päässyt kunnolla vauhtiin siskonsa Kertun kanssa. Yleensä on ollut niin päin, että Kerttu on hyökyttänyt Nelliä mennen tullen ja Nelli on ollut koivet kohti taivasta maassa aina Kertun lähestyessä, mutta tuon pitkän viikonlopun aikana tilanne oli kääntynytkin aivan toisin ja Nelli päässyt rökittämään pikkusiskoaan. Olikin vissiin pelot karisseet ja painittu oli oikein kunnolla. Kaikki meni siis koiran lomalla oikein kivasti, joten oli omistajankin helppo nauttia omasta lomastaan kunnolla, joten suuri kiitos hoitopaikoille ja hoitajille! :)

Esteiden yli hyppiminen on todella kivaa ja siksi tähtäimessä olisikin se agilityn aloittaminen.

Kuten aiemmin olen luvannut, lisäilen kuvia tänne blogiin taas, kunhan niitä koneelle saan siirrettyä. Nyt tuo aika on vihdoin koittanut ja taas muutaman kuvapäivityksenkin saan tänne lisättyä ja osa kuvista tulee tuonne aiempien tekstien yhteyteen... Ja koska pakkaset ilmeisesti ovat täällä etelässäkin lauhtumassa, niin taas olemme varanneet paikan yksiin etsijäkoiratreeneihin, joten toivotaan, että vielä torstaina on sopivat ilmat treenata!

Kuvia:

Tuliaisia vanhempieni matkalta: Nelli sai uuden hienon vesi-/ruokakupin.

Syksyllä käytiin ottamassa kuvia tollerilehteä varten: Nelli etsijäkoiratouhuissa. 

Kunhan palkkiona on pallo, voi kokeilla vaikka mitä päähineitä.

Nätisti sohvalla. Kuva syystalvelta 2010.