Viime viikon loppupuolen jäljiltä onkin paljon kirjoitettavaa. Kuten jo aiemmin kirjoittelin, viime viikolla olimme pitkästä aikaa etsijäkoiratreeneissä ja lisäksi monen onnistumisen vuoksi tokoilukin oli taas todella hauskaa.
Keskiviikkona treenasimme Tuupakassa etsijäkoiratreeneissä. Treenit olivat mukavat, sillä tällä kertaa meitä ei treenaamassa ollut kuin kourallinen ihmisiä, mutta silti mukana oli 4 koiraa. Aloitimme Nellin kanssa tekemällä yhden jäljen vanhenemaan ja olemalla sen jälkeen vielä toiselle koiralle maalikoirana. Maalikoirana olon jälkeen nellikin pääsi kunnolla hommiin, eli jäljelle. Intoa löytyi taas pidemmän tauon jälkeen oikein rutkasti, vaikka eipä motivaatio meillä ole onneksi koskaan ongelma ollut.
Annoin Nellille alkuhajun heti parkkipaikan reunassa ja hetken mietinnän jälkeen Nelli lähti erittäin varmana liikkeelle etsimään "kadonnutta" koiraa. Kuljimme suhteellisen ison tien viertä, minkä vuoksi sain itse olla tarkkana liinan kanssa, etten anna koiran syöksyä vahingossa rekan tai bussin alle. Pari kertaa Nelli kävikin autotiellä saakka, mutta jatkoi koko ajan varmana eteenpäin. Erään suojatien ylityksen jälkeen kuitenkin matka tyssäsi kuin seinään ja ihmettelimme Karitan kanssa, että ihan kuin Nelli olisi jo liikkeestä ilmaissut maalikoiran ja Nellin toiminta vaikuttikin siltä, että työt olisi nyt tehty. Soitimme pikaisen puhelun maalissa olevalle henkilölle, minkö jälkeen palautimmekin koiraa vähän takaisin päin, sillä olimme vahingossa ohittaneet jäljellä olleen kulman. Loppujälki menikin ihan hyvin, pienten, ehkä hiukan turhienkin, mutkittelujen jälkeen ja maalikoira löytyi.
Jäljen jälkeen analysoimme taas koiran työskentelyä porukalla ja ilmi kävikin, että maalikoria oli koko matkan kulkenut sen isohkon autotien toista puolta, mutta silti Nelli jäljesti erittäin varmasti jäljen kulmaan saakka. Sää treenipäivänä oli erittäin tuulinen, mikä myös vaikutti hajujen leviämiseen, eli mahdollista oli, että hajut olivat kulkeutuneet tuulen mukana tien toiselle puolelle, ja lisäksi siksi Nellikin varmaan yritti tehdä pistoja autotien yli matkalla. Lisäksi kävelytien vierellä oli suhteellisen isot lumivallit, jotka osaltaan vaikuttivat varmasti hajujen kulkeutumiseen ja varsinkin ohitettuamme kulmakohdan, vaikeuttivat koira itsenäistä palautumista takaisin jäljen päälle. Onneksi tuolloin ei meidän tarvinnut koiralle mitään sanoa, jotta lähti uudelleen jälkeä pitkin kulkemaan vaan koira tajusi ihan itse etsiä oikean hajun ja jatkaa matkaa. Aivan loppujäljestä ihan maalikoiran luona tuuli luultavasti myös oli pyöritellyt hajuja, sillä teimme pitkähkön kierroksen isolla parkkipaikalla ja koko ajan pyörimme n. 40 smetrin säteellä maalikoirasta. Keskiviikkoinen treeni siis oli erittäin hyvä koiranlukutaidon kehityksessä ja antoi hyvää kokemusta sekä itselleni että koiralle :)
Torstaina oli vuorossa treenausta kasvattajan ja muutaman muun koiranomistajan kanssa. Paikalla oli Nellin lisäksi Nellin sisko Mango ja kolme koiraa myöhemmästä pentueesta. Nuoremmat koirat treenasivat tokon alkeita ja me Nellin ja Mangon kanssa treenasimme asioita melko itsenäisesti omilla tasoillamme. Nellin kanssa treenasin paikalla makuuta ja yritin saada mukaan myös erilaista häiriötä ja tämä onnistui hyvin. Lisäksi treenasin seuraamista taluttimessa, kunnes päätin päästää koiran irti ja treenata lopputreenit ilman talutinta. Treenasimme seuraamista kävellen ja juosten, luoksetuloa ja pitkähkön tauon jälkeen viimeistä kompastuskiveämme eli liikkeestä seisomista. Ongelmana on ollut, että lähes aina Nelli käy liikkeestä makaamaan, oli käsky mikä tahansa. Nyt yritinkin vahvistaa seisomiskäskyä ja tämä onnistuikin hyvin. Vielä kun saisi Nellin ymmärtämään liikkeestä seisomisen ja maahanmenon käskyjen eron, mutta tämä ei liene kovin iso homma, toivon! Lopputreeneistä saimme vielä kokeilla agilityestettä, putkea. Nelli oli kokeillut sitä jo ollessaan hoidossa viikonloppuna, eli nyt näki esteen toista kertaa ja hienosti meni! Intoa ja nopeutta riitti, joten eiköhän meillä pian (viimeistään kesällä) startata tuo agilityharrastuskin!
Perjantaina lenkin yhteydessä päätin kokeilla uudelleen tuota liikkeestä seisomaan jäämistä, sillä toivoin, että yöunet olisivat antaneet Nellille aikaa sulatella edellisenä päivänä oppimaansa. Heti ensimmäisellä testauksella koira jäikin hienosti seisomaan paikalleen, eli toiveeni oli toteutunut ja yöunilla oli ollut vaikutuksensa! Toistimme liikkeen monta kertaa, ja homma toimi. Nyt siis enää kahden liikkeen erottaminen toisistaan, maahanmeno ja seisominen siis. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!
Otsikossakin mainitsemaani jännitystä aiheuttaa nyt se, että eilen illalla ilmoitin meidät möllitoko-kisoihin Espooseen ensi sunnuntaiksi. Möllitokossa siis ideana on saada kisakokemusta itselle ja koiralle ja mölliluokassa saa vielä liikkeiden välillä palkata koiraa. Tällä viikolla olisi siis tarkoitus saada treenattua niin, että saamme ketjutettua liikkeitä hiukan ilman, että joka välissä tarvitsee palkata. Torstaina olisi tarkoitus myös treenata vähemmälle harjoittelulle viime aikoina jäänyttä hyppyä ja lisäksi vielä lauantaina on tarkoitus pitää ns. kenraaliharjoitus ajatellen sunnuntaita. Lauantaina siis treenaamme niin, että kasvattaja toimii "tuomarina" ja käskyttää meitä tekemään liikkeitä kisamaisesti. Jännitys on kova jo nyt, mutta eiköhän tästä kunnialla selvitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti