Vuodenvaihteen suunnitelmia

Olemme jo pitkäään keskustelleet Nellin mahdollisista pennuista ja nyt pentuja on suunnitteilla seuraavista juoksuista, joita odottelemme kasvattajan kanssa alkavaksi vuodenvaihteessa.

Kävimme päiväreissulla Raahessa marraskuun puolivälissä tapaamassa Nellille ajateltua urosta, Väinöä (FI MVA FI JVA SE JVA NO JVA POHJ JVA Waterfox Enrico). Ensitreffit sujuivat kivasti! Väinö on hurmaava, komea ja kaikinpuolin mukava 5-vuotias tolleriuros. :)

Pentuasiasta lisätietoja löytyy Nellin kasvattajan kotisivuilta. Alla vielä yhteiskuva nuorestaparista.

(c) K. Sjöblom

Joulua odotellessa

Aivan ihanaa, enää ei ole jouluun kuin tasan kaksi viikkoa! Se tarkoittaa myös sitä, että ensi viikon jälkeen voi aloittaa päälle viikon mittaisen joululoman, sillä pyrin pysymään itse pois toimistolta koko tuon jouluviikon ja viettää aikaa ulkoillen ja muutenkin Nellin ja toki muun perheen kanssa aikaa viettäen!

Autoin perjantain ja lauantain ystävääni uuden asunnon remontoinnissa ja Nellikin oli mukana lauantaina. Nelli ei vain kovin hyvin tyhjässä, kaikuvassa asunnossa oikein viihtynyt vaan istui ja makoili mieluiten tuulikaapissa tai kylpyhuoneessa. Ehdimme kuitenkin lauantaina käväisemään Eläinten Koulukuvauksessa, joak järjestettiin Espoossa Trimmauspalvelu Grroomin tiloissa Studio Nevianin toimesta. Kuvaukseen ei mennyt kovin kauaa aikaa, mutta kuvista tuli kyllä todella kivoja. Saimme yhteensä 36 kuvaa, joissa Nelli istuu ja makaa ja lisäksi rekvisiittana käytettiin myös joulupalloja sekä -nauhoja. Harmaa tausta sopii Nellin väriin tosi kivasti, sillä on tarpeeksi neutraali tuohon tarkoitukseen :)

Tilasin noista 36 kuvasta muutamia nettikuvia ja tässä alla yksi kuvanäyte. Aika veikeältä näyttää punanenä! :)

(c) Studio Nevian

Paluu kisakentille

Viime sunnuntaina 20.10.2013 järjsjestettiin Janakkalassa JanKK:n kisojen yhteydessä Novascotiannoutajat ry:n agilityn rotumestaruuskisat, joihin ilmoitin meidät kahteen starttiin. Mukaan houkuttelin - tai ei se paljon houkutteluja vaatinut - myös kasvattajan. Harmillisesti koko meidän hieno kevät jäi häneltä näkemättä, joten nyt oli hyvä hetki lähteä mukaan. Kisoja edeltävältä viikolta meillä oli todella hyvät treenit alla, vaikkakin olin muuten ollutkin koko viikon flunssassa. Fiilis tekemiseen oli kuitenkin todella hyvä ja maanantain treeneissä oli tuntunut se hetken kadoksissa ollut flowkin löytyneen. Lähtökohdat kisaamiselle olivat siis hyvät!

Molemmat kisaamamme radat olivat agilityratoja, eli mukana radalla myös kontaktiesteet. Kumpikaan radoista ei ennen rataantutustumista tai sen jälkeenkään tuntunut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikealta, mitä nyt molemmilla radoilla oli pieniä jippoja ja ansoja kehiteltynä. Fiilis ennen ensimäistä rataa oli myös siis todella hyvä.

Ensimmäiselle radalle lähdettiin luottavaisina, mutta ilmeisesti kisatauosta ja jonkun rutiinin unohtumisesta johtuen keskittyminen ei sitten kuitenkaan ollut kovin hyvä. Jotain siis puuttui. Ja tämähän näkyikin sitten heti viidennellä esteellä, eli kepeillä, kun kepeillle vienti epäonnistui ja koira valitsi väärän keppivälin. Tästä taisikin sitten oma pakka hajota ja ohjaus oli loppuradan vähän mitä oli. A-esteelläkin koira jäi ihmettelemään esteen vieressä seisovaa tuomariakin esteen harjalle. Radalta tulokseksi saimme siis HYLätyn. Tästä ei voisi seuraavalla radalla mennä kuin ylöspäin! ;)

Toiselle radalle sain kasattua ja rauhoiteltua itseni ja rutiinit ennen rataa hoidettua kunnolla. Ja wau, mikä fiilis olikin suorittaa rataa! Koko radan ajan oli todella hyvä fiilis ja ohjaus ja meidän koko meno tuntui sujuvalta ja todella hyvältä. Tulokseenkaan ei voi olla muuta kuin toooodella tyytyväinen! Saimme tuolta radalta siis ihkaensimmäisen 0-tuloksemme 3-luokassa. Aivan mahtavaa! :) Sijoituksemme oli 7. emmekä ensimmäisen radan HYL-tuloksen vuoksi päässeet ainakaan palkinnoille asti kolmen parhaan joukkoon tollereiden rotumestaruudessa. Ensi vuonna uudelleen!

Sunnuntain hyvä flow jatkui vielä maanantainkin treeneissä ja sielläkin pienistä ohjauksen myöhästelyistä huolimatta suoritimme treeniradan pariinkin otteeseen ilman virheitä. Kouluttajamme oli vielä järjestänyt meille bonuskisailun treenien jälkeen, jossa tehtävänä oli lähettää koiraa takaakiertoon ja kauimpaa takaakierron molemmilta puolilta estettä suorittanut koirakko palkittiin. Ja me voitimme! :D En tiedä tarkalleen tuota lopullista matka, kun jäi mittaamatta, mutta kaukaa ne viimeiset lähetykset tehtiin. Ei ole mennyt siis hukkaan se, että kesällä yhdet kokonaiset treenit hinkkasimme pelkästään takaakiertoja! Kiitos kouluttajallemme mahtitsemppauksesta! :)

Tässä on jo seuraavia kisoja katseltu, aika näyttää minä viikonloppuna meidät taas näkee kisaradoilla. Mutta lähiviikoista puhutaan kuitenkin! Satuin myös katselemaan tokon koekalenteria ja saattaapi olla, että nyt kun olemme saaneet noita tokoliikkeitäkin hiotuksi taas niin ilmoitan meidän vielä toko-kokeeseenkin ennen vuodenvaihdetta. :) Pysykää kuulolla lukijat!

Virallinen silmätarkastus

Tänään kävimme aamulla aikaisin virallisessa silmätarkastuksessa. Kasvattajakin lähti mukaan jännäämään, minkälaisen tuloksen Nelli saa. Aluksi eläinlääkäriin mennessä Nelli vähän oviaukossa aristi paikkaa, lieneekö jäänyt huonompia muistoja pienen punanenän päähän kesäisiltä eläinlääkärireissuilta. Silmätutkimus aloitettiin siten, että alkuun Nellille laitettiin kahdesti pupillia laajentavia silmätippoja, minkä jälkeen odottelimme n. puolisen tuntia silmälääkärin vastaanotolle pääsyä. Odottelu oli siis ihan tarpeen, jotta silmätipat ehtivät vaikuttaa. Pienen odottelun jälkeen pääsimme silmälääkärin vastaanotolle ja lääkäri tutki pimeässä Nellin silmät. Tutkimuksen tehtyään eläinlääkäri ilmoitti, että mitään poikkeavaa tai rodulle tyypillisiä vikoja ei silmistä löytynyt.

Nellin silmät tarkastettiin tänään tuloksella: täysin terveet, jee!!! :)

Samalla mukava eläinlääkäri laittoi Nellille myös rokotteen, joka olisi pitänyt helmikuussa uusia. Nyt on koiran rokotuksetkin (lukuunottamatta vuosittain uusittavaa kennelyskärokotetta) kunnossa seuraavat 3 vuotta :)

Bloggailutauolta takaisin, taas ja vihdoin!

Siis kamala, kuinka nopeasti aika menee. Viikot ja kuukaudet vain vilahtavat ja kesäkin oli ja meni. Ja Nellikin täyttää pian 4 vuotta, ihan omituista! Suurimmat pahoittelut lukijoille, etten ole taas hetkeen päivittänyt kuulumisiamme ja taas olisi ihan kamalasti kirjoitettavaa, niin paljon on tapahtunut!

Agility

Aloitetaan jutut nyt vaikkapa agilitysta. Agilitykentillä saavutettiinkin sitten keväällä lyhyesti sanottuna neljässä kuukaudessa oikeastaan kahden vuoden tavoitteet, tai ainakin sen mukaan, mitä vuosi sitten syksyllä niitä asetimme. Tavoitteena oli tuolloin, että vuoden 2013 aikana nousisimme 2-luokkaan ja vuoden 2014 aikana 3-luokkaan. Kävi kuitenkin niin, että kakkosiin noustiin jo maaliskuun puolivälissä kolmansissa kisoissamme Kirkkonummella ja kolmosiin nousu tapahtui Vihdissä toukokuun puolivälissä. Tuohon kahden luokkanousun väliin mahtuivat vielä juoksutkin, jolloin kisataukoakin tuli muutaman viikon verran. Kevät olikin siis agilityn saralla aivan mahtava! Nelli on niin superhieno koira ja hyvä oppimaan, että sen kanssa on ilo harrastaa ja kisata.

Toukokuun lopulla kävimme korkkaamassa myös ensimmäiset kolmosluokan kisamme Lohjalla. Olin ilmoittanut Nellin kahteen starttiin kakkosiin jo ennen edellisen viikonlopun Vihdin kisoja, joten luokkanousun vuoksi olimmekin Lohjalla kolmosissa. Halusin silti mennä kisaamaan Lohjalle, sillä olin niin ilmoittanut ystävilleni, jotka tulivatkin meitä kannustamaan. Ystävien läsnäolo taisikin tuoda itselleni lisähaastetta, sillä ensimmäinen rata meni vähän huonommin jännityksen vuoksi. Toisella radalla pakka pysyikin kasassa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle, jota ennen kerkesin sekunnin sadasosan miettimään, että "nyt menee tosi hyvin". Näin ei pitäisi kesken radan todellakaan ajatella, sen saimme karvaasti kokea tuollakin kertaa. Nelli hyppäsi kolmanneksi viimeisen esteen liian suoraan ja lähti irtoamaan eteenpäin, eli ihan väärään suuntaan. Tästä opinkin sitten, että pää täytyy pystyä pitämään kasassa ihan maalihypylle saakka, mielellään jopa vähän sen ylikin ;)

Kesä meillä menikin pääasiassa vain treenaillessa ja lomaillessa ja mahtui joukkoon yhdet ei niin menestyksekkäät agilitykisatkin Purinalla... Kesällä kävimme myös edustamassa seuraamme Keravan Agility Teamia piirimestaruuskisoissa Lohjalla. Hieno ratasuoritus meillä olikin, mutta matka radalla tyssäsi omaan ohjausvirheeseen, jonka vuoksi tuloksena oli HYLätty ja suorinta reittiä ulos radalta. Tulipahan käytyä taas näyttäytymässä radalla :)

Tollerileiri

Kesäkuussa kävimme perinteisellä tollerileirillä Himoksella. Taas oli aivan mahtavan ihana viikonloppu huippuseurassa. Mukavaa yhdessäoloa ja paljon iloa ja naurua. Poikkeuksena aiempiin vuosiin, olimme jakautuneet perinteisen porukan kesken kahteen mökkiin, sillä eräällä ystävälläni oli pikkulapsi mukana. Me saimme Nellin kanssa majoittua heidän mökkiinsä muun porukan ollessa toisessa mökissä. Näin takasimme hiukan paremmat yöunet ilmeisesti kaikille.

Tänä vuonna kokeilimmekin Nellin kanssa tollerileirillä vesipelastusta. Laji oli täysin uusi meille, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että Nellihän rakastaa uimista ja veteen hyppimistä. Onneksi sattui todella aurinkoinen viikonloppu, sillä olimmehan kaksi lähes kokonaista päivää rannassa treenaamassa. Nelli syttyi tähänkin lajiin ihan täysin. Olin itse ennen tollerileiriä vähän epäluuloinen, että mitenköhän noin pieni koira jaksaisi venettä tai "hukkuvaa" ihmistä vetää uimalla, mutta niinpä vain punaturkkini osoitti epäilyni täysin turhiksi ja rantaan tuli useaan otteeseen vedettyä niin venettä matkustajineen kuin tuota "hukkuvaakin".

Vesipelastus lajina olikin todella kiva ja toivonkin, että pääsisimme sitä vielä kokeilemaan. Ehkä ensi vuonna tollerileirillä menemme jälleen tuohon lajiin tutustumaan. Täytynee vain toivoa yhtä hyviä kelejä ensikin kesälle. On siellä rannalla huomattavasti mukavampi odotella ja treenailla auringonpaisteessa kuin vesisateessa, vaikkakin se taitaakin olla enemmän pukeutumiskysymys.

Mökkikaverukset

Kesä ja lomailu

Aloitin kesälomani heinäkuun toisella viikolla. Lomasuunnitelmia oli kaikenlaisia ja suurinpaan osaan sisältyi myös se, että koira pääsee mukaan. Alkuloman suunnitelmat menivät kuitenkin vähän uusiksi Nellin sairastelun vuoksi ja muutoksia muuhunkin lomailuun tuli hiukan, mutta etusijalla on kuitenkin koiran hyvinvointi, joten muutokset vain piti tehdä. Sairastelusta onneksi päästiin lopulta yli kuukauden jälkeen kokonaan eroon ja nyt on koira ollut taas oma iloinen itsensä, onneksi :)

Meidän kesälomaamme kuului paljon ulkoilua ja mökkeilyä, tulihan erinäisillä mökeillä vietettyä suunnilleen puolet neljän viikon kesälomasta. Varsinaisista kolmesta mökkireissusta kahdella (ystävän polttareiden mökkireissua en näihin laske) Nelli sai olla mukana. Heinäkuun puolivälissä ajelimme Karttulaan Kuopion lähelle mökille vanhempieni luokse neljäksi yöksi (ma-pe) ja elokuun alussa Nelli pääsi mukaan Heinolan lähelle ystäväni mökille, kaverimökkiviikonloppuun.

Karttulan mökillä koko viikon satoikin vettä, mutta silti nautimme olostamme täysillä. Mökillä ollessamme kävimme kalassa (pyydystin itsekin elämäni ensimmäisen hauen virvelillä), saunoimme ja uimme. Nellikin pääsi yhdelle kalareissulle veneeseen mukaan, tosin Nelliä taisi häiritä isäni virvelillä heittely, joten tyydyimme vain pilkkimään veneen laidan yli. Kalaakin tuli. Sauna ja uiminen olivatkin ihan huippuja punaturkinkin mielestä, mutta ehdoton ykkönen taisi koko mökkireissulla olla tikanheitto. Tiedän että kuulostaa hassulta, mutta Nelli tuli tikanheittopaikalle jopa sen sijaan, että olisi mennyt uimaan. Toki koira ei tikkaa päässyt heittämään, vaan parasta siinä oli oma heittoliikkeeni. Koira istui edessäni ja aina kun tikkaa lähdin heittämään korvani vierestä, veti koira voltilla itsensä ympäri ja päästi melko kovan haukahduksen. Vaikka tikka lensikin välillä ohi taulusta, ei koira sännännyt sen perään kuitenkaan vaan istua kökötti edessäni odottaen seuraavaa heittoa. Nykyään, jos Nellille sanoo "Mennään heittämään tikkaa!", se alkaa käydä ihan kierroksilla ja mikäli paikalla on tikkataulu, jonka koirakin tietää, syöksyy Nelli taulun luokse istumaan. Aivan kuten alla olevassa kuvassakin... :D

"Heitetäänkö tikkaa?"

Kaikin puolin meillä oli siis aivan mahtava kesä kaikkine uusine juttuineen ja paljon noudatettiinkin jo ns. perinteitä ihan koira sekä muissakin jutuissa. Loppupeleissä tuo sairastelukaan ei liiaksi menoa haitannut. Nyt syksyn keskellä ilolla muistelemme viltin alla mennyttä kesää ja suuntaamme katseemme tulevaan talveen. Paljon on kaikkea uutta ja mukavaa tiedossa, paljon jännitettävää sekä toki paljon tuttujakin juttuja. Talvikauden hallitreenitkin ovat jo alkaneet viime viikolla. Ihanaa syksyä kaikille! Nautitaan näistä pimenevistä illoista! :)

-Maiju ja Nelli

Kuonot kohti kesää!

Kesä se vaan lähestyy kovaa vauhtia, onneksi! Hyvä merkki siitä onkin se, että talvitreenikausi tuli eilen päätökseenä viimeisten treenien muodossa. Ensi viikolla olisi vielä muutama mahdollisuus käydä Ojangon hallissa treenaamassa seuran vapaatreenivuoroilla, mutta ohjattuja treenejä ei nyt ole hetkeen. Kesäkauden treenit, ne ohjatutkin, tosin alkavat jo kahden viikon kuluttua torstaina 9.5. Sitten treenataankin taas Järvenpäässä, ja me havittelemme tavoitteitamme valkku2-ryhmässä. Saa nähdä mitä tuleva kesä tuo tullessaan, toivottavasti etenemistä ja osaamisen parantumista niin koiralle kuin ohjaajallekin! :) 

Palataan vielä menneeseen talvikauteen... Aloitimme syksyllä talvikauden tavoitteellisesti kisaavien ryhmässä ilman, että olimme edes kisanneet. Taisimme juuri ennen talvitreenikauden alkua käydä yksissä epävirallisissa kisoissa, mutta muuten emme olleet ihan kisavalmiita. Kouluttajamme kanssa saimme kuitenkin syksyn aikana koiran ja omat ohjaukseni sen verran kuntoon, että vuoden vaihteessa uskalsimme startata virallisissa kisoissa. Kevään aikana vielä etenimme kisakentillä nousten 2-luokkaan. Jotain edisystä siis ilmeisesti on tapahtunut talven aikana ;) 

Talvikaudesta jäi haikea, mutta erittäin hyvä mieli! Meillä oli ihan huippukiva treeniporukka ja sen voimalla jaksettiinkin treenata läpi talven ne agilityn yövuorot. Treenikavereiden ja koutsin kannustuskin auttoi jaksamaan ja uskomaan koiraan sekä itseen. :) Suurkiitos siis superkivoille KATtilaisille ja treeniporukalle!!! Nyt voikin suunnata katseet ja ajatukset kohti kesän treeni- ja kisakenttiä, hymyssä suin ja tollerin häntä viipottaen! 

Tokaluokkalainen! (...kävelee kuin nainen)

Ajattelin tehdä vielä kokonaan oman päivityksensä meidän agilitymenestyksestämme tänä vuonna. Olemme siis saavuttaneet tässä alkuvuoden aikana ensimmäisen tavoitteemme agilityssa tältä vuodelta. Etenimme siis kisaradoilla yhteensä kolmien kisojen ja kuuden startin aikana 1-luokasta 2-luokkaan.

Nelli ja palkinnot. Tokaluokkalainen! <3

Tammikuussa 6.1. kävimme ensimmäisissä kisoissa, joista tulokseksi ei tullut yhtäkään 0-tulosta. Jälkeenpäin ajateltuna nämä taisivatkin olla sellaiset harjoituskisat, joissa molemmat vasta totuttelimme kisahumuun... 3.2. kävimme starttaamassa kolme starttia Ojangossa BAT:n kisoissa. Takataskuun näistä kisoista jäikin sitten 2 nollarataa kakkosluokkaan siirtymiseen vaadittavista kolmesta. Alla kisavideot BAT:n kisoista, ensin nuo nollaradat ja viimeisenä hyppyrata, josta emme 0-tulosta saaneet:

Viimeinen 0-tulos, joka meidän tuli saada, jotta siirrymme kakkosiin kisaamaan, tulikin sitten heti kolmansista kisoistamme. 17.3. kävimme KKK:n kisoissa Kirkkonummella tarkoituksenamme startata kahdella radalla ykkösluokassa. Heti aamusella ennen klo 10 oli ensimmäinen ratamme, josta saimmekin tulokseksi sen tarvittavan 0-tuloksen ja siirryimme kakkosiin. Lisäksi ratamme oli ainoa puhdas rata, eli 0-rata, koko maksien 1-luokassa, joten voitimme luokkamme. Palkinnoksi saimmekin sitten 12 kg ruokaa, pallolelun ja kisalahjakortin.

Kirkkonummen kisoissa kävimme myös kokeilemassa ensimmäistä 2-luokan kisarataamme, tuloksena HYL. Omasta ohjauksestahan tuo tulos taisi johtuakin, eivätkä ne kontaktiesteetkään ihan putkeen menneet. Siitä huolimatta kisoista jäi älyttömän mahtava fiilis ja olen suunnattoman iloinen tuloksistamme! Mahtava punanenä minulla kyllä, ihanaa! Valitettavasti Kirkkonummen 0-radaltamme ei ole videota, mutta alla video tuosta hukan epäonnisesta kakkosluokan radastamme, ystävälleni kiitos kuvaamisesta. :)

Tavoitteet vuodelle 2013

Nyt, kun ollaan jo maaliskuun lopussa menossa, onkin hyvä viimeistään julkaista tavoitteitamme vuodelle 2013. Tässä ne tulevat, tarkemmin ainakin agin ja tokon suhteen...

Agility

• Alkuvuodesta ajattelin, että tälle vuodelle tavoitteenamme on edetä vähintään kakkosluokkaan kisaradoilla, kun nyt kävimme sen virallisen kisadebyytinkin tekemässä tammikuun alussa Loppiaisena. Tämä siis oli tavoitteemme vielä tammikuussa. 
• Tammikuun kisat menivät miten menivät ja seuraaviin kisoihin ilmoitin meidät helmikuun 3. päivä Ojankoon. Siellä otimme kolme starttia, joista kahdesta ensimmäisestä saimmekin 0-tuloksen, vautsi! Tässä vaiheessa meiltä puuttui siis ennen kakkosluokkaan nousua se yksi 0-tulos. Seuraaviin kisoihin menimmekin Kirkkonummelle 17.3., joista aamun ensimmäiseltä radalta saimmekin sen viimeisen 0-tuloksen luokkavoiton ja SERTin kera ja nousimme kakkosiin! Ihan mahtava fiilis olikin!
• Asetankin siis jo tässä vaiheessa meille uusia tavoitteita agilityn suhteen. Tavoitteenamme on tänä vuonna viimeistään loppukesästä olla kolmosluokassa kisaamassa. Toki tähän tavoitteeseen sisältyy oma kehitys, koiran kehitys ja estevarmuus sekä etenkin edelleen se iänikuinen kontaktiesteiden hiominen. Loppukesästä/alkusyksystä siis kolmosiin kisaamaan tivottavasti, ja sen jälkeen sitten etenemme niin paljon kuin pystymme ja pyrimme saavuttamaan 0-tuloksia myös kolmosissa. Saa nähdä, kuinka tyttöjen käy!

Toko

• Tottelevaisuuspuolellata tavoitteenamme on saada koevarmuus AVOimen luokan liikkeissä ja mennä kokeisiin toukokuussa. Katsotaan nyt, kuinka saamme ennen sitä treenattua, lumien sulamista odotellen...
• Ajattelin myös, että tavoittelisimme AVOimestakin luokasta koulutustunnusta. Jospa sen TK2:n pyrkisi saavuttamaan ennen vuoden 2013 loppua. Paljon on treenattavaa, mutta eiköhän tämäkin tästä ;)

Muiden lajien saralta en osaa tässä vaiheessa kertoakaan tarkempia tavoitteita, mutta taippari- ja noutopuolella pyrimme etenemään ja treenailemaan sen, mitä muilta lajeilta ehdimme. Näyttelyihin ajattelin ilmoittaa Nelliä sitten, kun sillä taas on parempi karva, eli varmaan loppukesästä aikaisintaan. Etsijäkoirapuolella katson ajan mittaan, miten voimme edetä ja kuinka paljon treeni-intoa meiltä löytyykään. Päälajeiksemme tässä muutaman vuoden saatossa onkin muodostuneet agility ihan ykkösenä ja toko sitten hyvänä kakkosena. Peukut taas pystyyn, hyvät lukijat, että etenemme etenkin näissä lajeissa saavuttaen tavoitteemme! Mukavaa vuotta 2013 kaikille!

Vuosi 2012

Kirjoitustauon jälkeen ja vaikka tämä vuosi on jo pitkällä, ajattelin palata vielä viime vuoteen ja saavutettuihin (ja saavuttamatta jääneisiin) tavoitteisiin. Paljon onnistumisia koettiin ja tavoitteita saavutettiin, ja siitä olenkin erittäin iloinen! Tässä näitä, laji kerrallaan.


Agility

• Tavoitteena oli edetä mahdollisimman paljon, mutta sopivassa tahdissa ja saada koira kulkemaan kaikki esteet. Lisäksi tavoitteena oli kehittyä itse ohjaajana radalla.
• Kevättalven ja kevään 2012 treenasimme KAT:n talvitreeniryhmässä kerran viikkoon Hyvinkäällä ja lisäksi vähintään kerran viikkoon omatoimitreeneissä Ojangossa. Kesä hujahti seuran kuukauden kestävissä, eri teemojen ympärillä pyörivissä kesätreeneissä (ratatreeniä ja kontaktikurssi). Syksyllä aloitimme treenaamaan seuran tavoitteellisesti kisaavien talvitreeniryhmässä, jossa kouluttaja on paikalla suunnilleen joka toinen viikko. 
• Tavoitteita saavutettiin agilityn saralla aika paljonkin. Koira oppi kaikki esteet ja ratatyöskentely sekä koiralla että itsellä kehittyi paljon vuoden aikana. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että kehityimme tosi paljon ja syksyllä Nelli oppi jopa sen "kauanpelätyn" keinunkin, ihan yhtäkkiä tosta noin vaan, ja saimme otettua keinun myös treeniradoille. Enäähän se ei tuota mitään ongelmaa!
• Tavoitteena oli myös startata kisaradoilla. Starttasimmekin alkusyksystä epävirallisissa kisoissa ja ihan vuodenvaihteessa, tosin vasta vuoden 2013 puolella 6.1. ihan virallisissakin kisoissa. Tavoite saavutettiin siis lähes aikataulussa! ;)

Etsijökoiratoiminta

• Vuoden 2012 aikana oli tarkoitus saada kaikki jatkokurssille vaadittavat jäljet suoritettua ja käytyä jatkokurssikin, mutta toisin kävi...
• Viime vuoden keväällä jatkokurssille vaadittavia jälkiä tulikin tuplasti lisää, mikä vähän hidasti tavoitten saavuttamista. Loppuvuoteen mennessä meillä kuitenkin oli kaikki jäljet suoritettuna, mutta emme ole saaneet aikaiseksi haettua jatkokurssille ja treenaaminenkin on täysien treenien vuoksi vähän jäänyt. Ehkä kesää kohti mentäessä taaas innostumme, ken tietää. Agility myös vie niin paljon aikaa, että töiden ja agitreenien jälkeen jäävä vapaa-aika on kiva viettää myös joko kotona oleillen tai tehden jotain ihan muuta. Ohjaajakin tarvitsee omaa aikaa joskus! :)

Toko

• Tottelevaisuuspuolella meillä oli tavoitteena aloittaa kisaaminen virallisissa kokeissa, saavuttaa alokasluokassa 3 ALO1-tulosta ja saada ensimmäinen koulutustunnus TK1.
• Nämä tavoitteet saavutimmekin. Maaliskussa 2012 kävimme ensimmäisissä virallisissa tottelevaisuuskokeissa Porvossa, tuloksena tuolloin ALO2-tulos. Kevään ja kesän treenailimme vaihtelevasti ja elokuulle 2012 varasin meille kolmet kokeet viikon sisään. Näistä kolmesta kokeesta jäi taskuun 2 kpl ALO1-tuloksia ja 1 kpl ALO2-tulosta. Viimeisen eli sen koulutustunnukseen vaadittavan kolmanne ALO1-tuloksen saimme syyskuun 22. päivä Helsingin piirinmestaruuskisoista, jossa edustimme tollerijoukkueessa. Joukkueemme oli viides ja me saimme siis itse sen koulutustunnuksen TK1. Ihan huippua!

Noutotreenaaminen/Taipparit

• Noutajien taipumsukoe oli tavoitteena suorittaa viime vuoden puolella, mutta taipparitreenailut vähän hiipuivat jossain vaiheessa. 
• Tollerileirillä kävimme kuitenkin taipparitreeniryhmssä treenaamassa koko viikonlopun. Eipä siellä dameilla tehtäessä ollut mitään ongelmia, vaan enemmänkin sen riistan kanssa. Edelleen meillä on kotona pakkasessa se yksi varis, jolla silloin tällöin treenailemme. Ehkä jonaine päivänä vielä olemme taippareissakin.... 

Näyttelyt

• Näyttelyrintamalla tavoitteena oli vain kiertää muutamia näyttelyitä ja katsoa, mihin rahkeet riittävät. 
• Kevään ja alkukesän aikana kävimme muutamia näyttelyitä kiertämässä ja jäihän niistä plakkariin hienoja arvosteluita ja ainakin 1 SERT, 1 VaraSERT ja 1 CACIB. Eli ei hassumpi näyttelyvuosi, sillä mehän emme tosiaan kovin monessa näyttelyssä edes nenäämme näyttäneet, ja silti ihan hyvä palkintorivi ;)

Yhteenvetona voisikin ajatella, että meillä oli oikein hyvä vuosi 2012 ja paljon tavoitteita saavutimme. Pääasia on tietenkin se, että meillä on yhdessä hauskaa ja koira tekee asioita mielellään, ja se että koira pysyy terveenä! Treenailut etenkin agility- ja tokokentillä jatkuvatkin ja lisää tuloksia olisi tavoitteena ja tarkoituksena saavuttaa vuoden 2013 aikana. Niistä lisää toisessa kirjoituksessa! ;)

Vaikka me yleensä olemmekin kovia touhottamaan, on välillä hyvä vähän rauhoittuakin kotioloissa, kuten alla olevista kuvista näkyykin... 

Virallinen kisadebyytti, vihdoin!

Nyt se on tehty! Nimittäin kisaura virallisilla agilitykentillä aloitettu. Tammikuun alussa loppiaisena olimme kisoissa Lempäälässä. Vaikka joskus ajattelin, että ekoihin kisoihin en ota ketään mukaan katsomaan, jotta pystyn keskittymään suoritukseen kunnolla, niin nyt mukanamme oli myös siskoni huoltojoukoissa. Lauantai-iltana jo ajelimme siskoni luo Hämeenlinnan taakse yökylään ja sunnuntaiaamuna sitten lähdimme ajamaan aamuvarhaisella kohti Lempäälää ja kisapaikkaa. Siskolle kuuluu suuri kiitos yöpaikasta ja kisaseurasta!

Kisaratoja oli kaksi ykkösluokalle, ja molemmat radat kävimmekin suorittamassa. Alla teille lukijoille nähtäväksi nuo kisavideot, joista meidän suoritukset voi katsoa. Ensimmäinen video on agilityradalta ja toinen hyppyradalta.

 

Kisapaikalla minua itseäni jänniti ihan kamalasti, ja se kyllä näkyy noissa suorituksissakin. Nelli paineistui minun jännityksestäni aika paljon, eivätkä suorituksemme olleet ihan sellaisia kuin normaalioloissa. Eihän kisoissa voikaan odottaa treenitilanteen kaltaista suoritusta, mutta valtavan suuri vaikutus varmaan on omalla jännityksellä kokonaissuoritukseen. Toivottavasti jännitystä saan laskettua seuraavissa kisoissa paljon, sillä ilman jännitystä usko hyviin tuloksiin on vahva...

Rataantutustumisten jälkeen jännitystä ei ollut kummallakaan radalla jäljellä hirmuisia määriä, mutta kyllä se silti siellä takaraivossa piileskeli ja vaikutti. Ensimmäisen rata meni läpi jotenkuten, tuloksena kuitenkin HYL (hylätty). Lähdössä Nelli ei lähtenyt ensimmäisestä lähtökäskystäni, minkä jälkeen minulla meni pasmat sekaisin ja suuntasin putkelle lähetyksen ihan väärään suuntaan ja Nelli suoritti esteen väärästä päästä. Toinen virhe tuli kepeillä, kun Nelli näytti menevän ensimmäiseen keppiväliin, mutta hyppäsikin siihen toiseen, eli väärään. Otin kepit uudelleen ja loppurata menikin ihan kivasti. Iloinen olen ehdottomasti kontaktisuorituksista, sillä kaikki kolme menivät hienosti!

Toinen rata sujuikin paljon paremmin, vaikkakin jännitys näkyy silläkin radalla ihan selvästi, ja paikalla ollut kaverinikin sanoi suorituksen jälkeen, etten ollut yhtään normaali radalla, vaan pikemminkin ihan jäykkänä ja jännittyneenä. Rata meni muuten ihan hyvin ja ennen keppejä annoin Nellin hypyn mennä vähän pitkäksi, jotta kulma kepeille olisi helpompi. Annoin Nellin hakea ihan rauhassa, ja nekin menivät toisella radalla oikein normaalitasollamme eli tosi hyvin. Virhe radalla kuitenkin tuli renkaan luona, kun loppusuoralle lähtiessä Nelli renkaan sijasta kävikin haistamassa numerolappupurkkia esteen sivulla parin metrin päässä. Tämän tuomari tulkitsi kielloksi ja siksi radalta tuloksena 5 virhepistettä. Aika meillä kuitenkin oli -3,06 eli päälle kolme sekuntia alle ihaneajan, huippua! Vauhtia siis riittää ja ilman tuota virhettä aika-alitus olisi ollut vieläkin suurempi. Sijoituimme neljänsiksi tuolla jälkimmäisellä radalla.

Kisastarttimme ei siis mennyt hullummin ja jälkeenpäin ajateltuna olenkin oikein iloinen suorituksistamme! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja, jotka ovatkin 3.2. tai 9.2. Vantaan Ojangossa. Nyt vaan kovasti treeniä vielä ennen niitä! :)

Ainiin, ja jottei kisareissu olisi jäänyt vain agilityyn, kävimme vielä kisojen jälkeen Tampereella tapaamassa isovanhempiamme, Mummua ja Pappaa. Nelli tykkäsi ja niin taisivat hekin tykätä punanenäisestä vieraasta :)