Paluu kisakentille

Viime sunnuntaina 20.10.2013 järjsjestettiin Janakkalassa JanKK:n kisojen yhteydessä Novascotiannoutajat ry:n agilityn rotumestaruuskisat, joihin ilmoitin meidät kahteen starttiin. Mukaan houkuttelin - tai ei se paljon houkutteluja vaatinut - myös kasvattajan. Harmillisesti koko meidän hieno kevät jäi häneltä näkemättä, joten nyt oli hyvä hetki lähteä mukaan. Kisoja edeltävältä viikolta meillä oli todella hyvät treenit alla, vaikkakin olin muuten ollutkin koko viikon flunssassa. Fiilis tekemiseen oli kuitenkin todella hyvä ja maanantain treeneissä oli tuntunut se hetken kadoksissa ollut flowkin löytyneen. Lähtökohdat kisaamiselle olivat siis hyvät!

Molemmat kisaamamme radat olivat agilityratoja, eli mukana radalla myös kontaktiesteet. Kumpikaan radoista ei ennen rataantutustumista tai sen jälkeenkään tuntunut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikealta, mitä nyt molemmilla radoilla oli pieniä jippoja ja ansoja kehiteltynä. Fiilis ennen ensimäistä rataa oli myös siis todella hyvä.

Ensimmäiselle radalle lähdettiin luottavaisina, mutta ilmeisesti kisatauosta ja jonkun rutiinin unohtumisesta johtuen keskittyminen ei sitten kuitenkaan ollut kovin hyvä. Jotain siis puuttui. Ja tämähän näkyikin sitten heti viidennellä esteellä, eli kepeillä, kun kepeillle vienti epäonnistui ja koira valitsi väärän keppivälin. Tästä taisikin sitten oma pakka hajota ja ohjaus oli loppuradan vähän mitä oli. A-esteelläkin koira jäi ihmettelemään esteen vieressä seisovaa tuomariakin esteen harjalle. Radalta tulokseksi saimme siis HYLätyn. Tästä ei voisi seuraavalla radalla mennä kuin ylöspäin! ;)

Toiselle radalle sain kasattua ja rauhoiteltua itseni ja rutiinit ennen rataa hoidettua kunnolla. Ja wau, mikä fiilis olikin suorittaa rataa! Koko radan ajan oli todella hyvä fiilis ja ohjaus ja meidän koko meno tuntui sujuvalta ja todella hyvältä. Tulokseenkaan ei voi olla muuta kuin toooodella tyytyväinen! Saimme tuolta radalta siis ihkaensimmäisen 0-tuloksemme 3-luokassa. Aivan mahtavaa! :) Sijoituksemme oli 7. emmekä ensimmäisen radan HYL-tuloksen vuoksi päässeet ainakaan palkinnoille asti kolmen parhaan joukkoon tollereiden rotumestaruudessa. Ensi vuonna uudelleen!

Sunnuntain hyvä flow jatkui vielä maanantainkin treeneissä ja sielläkin pienistä ohjauksen myöhästelyistä huolimatta suoritimme treeniradan pariinkin otteeseen ilman virheitä. Kouluttajamme oli vielä järjestänyt meille bonuskisailun treenien jälkeen, jossa tehtävänä oli lähettää koiraa takaakiertoon ja kauimpaa takaakierron molemmilta puolilta estettä suorittanut koirakko palkittiin. Ja me voitimme! :D En tiedä tarkalleen tuota lopullista matka, kun jäi mittaamatta, mutta kaukaa ne viimeiset lähetykset tehtiin. Ei ole mennyt siis hukkaan se, että kesällä yhdet kokonaiset treenit hinkkasimme pelkästään takaakiertoja! Kiitos kouluttajallemme mahtitsemppauksesta! :)

Tässä on jo seuraavia kisoja katseltu, aika näyttää minä viikonloppuna meidät taas näkee kisaradoilla. Mutta lähiviikoista puhutaan kuitenkin! Satuin myös katselemaan tokon koekalenteria ja saattaapi olla, että nyt kun olemme saaneet noita tokoliikkeitäkin hiotuksi taas niin ilmoitan meidän vielä toko-kokeeseenkin ennen vuodenvaihdetta. :) Pysykää kuulolla lukijat!

Virallinen silmätarkastus

Tänään kävimme aamulla aikaisin virallisessa silmätarkastuksessa. Kasvattajakin lähti mukaan jännäämään, minkälaisen tuloksen Nelli saa. Aluksi eläinlääkäriin mennessä Nelli vähän oviaukossa aristi paikkaa, lieneekö jäänyt huonompia muistoja pienen punanenän päähän kesäisiltä eläinlääkärireissuilta. Silmätutkimus aloitettiin siten, että alkuun Nellille laitettiin kahdesti pupillia laajentavia silmätippoja, minkä jälkeen odottelimme n. puolisen tuntia silmälääkärin vastaanotolle pääsyä. Odottelu oli siis ihan tarpeen, jotta silmätipat ehtivät vaikuttaa. Pienen odottelun jälkeen pääsimme silmälääkärin vastaanotolle ja lääkäri tutki pimeässä Nellin silmät. Tutkimuksen tehtyään eläinlääkäri ilmoitti, että mitään poikkeavaa tai rodulle tyypillisiä vikoja ei silmistä löytynyt.

Nellin silmät tarkastettiin tänään tuloksella: täysin terveet, jee!!! :)

Samalla mukava eläinlääkäri laittoi Nellille myös rokotteen, joka olisi pitänyt helmikuussa uusia. Nyt on koiran rokotuksetkin (lukuunottamatta vuosittain uusittavaa kennelyskärokotetta) kunnossa seuraavat 3 vuotta :)

Bloggailutauolta takaisin, taas ja vihdoin!

Siis kamala, kuinka nopeasti aika menee. Viikot ja kuukaudet vain vilahtavat ja kesäkin oli ja meni. Ja Nellikin täyttää pian 4 vuotta, ihan omituista! Suurimmat pahoittelut lukijoille, etten ole taas hetkeen päivittänyt kuulumisiamme ja taas olisi ihan kamalasti kirjoitettavaa, niin paljon on tapahtunut!

Agility

Aloitetaan jutut nyt vaikkapa agilitysta. Agilitykentillä saavutettiinkin sitten keväällä lyhyesti sanottuna neljässä kuukaudessa oikeastaan kahden vuoden tavoitteet, tai ainakin sen mukaan, mitä vuosi sitten syksyllä niitä asetimme. Tavoitteena oli tuolloin, että vuoden 2013 aikana nousisimme 2-luokkaan ja vuoden 2014 aikana 3-luokkaan. Kävi kuitenkin niin, että kakkosiin noustiin jo maaliskuun puolivälissä kolmansissa kisoissamme Kirkkonummella ja kolmosiin nousu tapahtui Vihdissä toukokuun puolivälissä. Tuohon kahden luokkanousun väliin mahtuivat vielä juoksutkin, jolloin kisataukoakin tuli muutaman viikon verran. Kevät olikin siis agilityn saralla aivan mahtava! Nelli on niin superhieno koira ja hyvä oppimaan, että sen kanssa on ilo harrastaa ja kisata.

Toukokuun lopulla kävimme korkkaamassa myös ensimmäiset kolmosluokan kisamme Lohjalla. Olin ilmoittanut Nellin kahteen starttiin kakkosiin jo ennen edellisen viikonlopun Vihdin kisoja, joten luokkanousun vuoksi olimmekin Lohjalla kolmosissa. Halusin silti mennä kisaamaan Lohjalle, sillä olin niin ilmoittanut ystävilleni, jotka tulivatkin meitä kannustamaan. Ystävien läsnäolo taisikin tuoda itselleni lisähaastetta, sillä ensimmäinen rata meni vähän huonommin jännityksen vuoksi. Toisella radalla pakka pysyikin kasassa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle, jota ennen kerkesin sekunnin sadasosan miettimään, että "nyt menee tosi hyvin". Näin ei pitäisi kesken radan todellakaan ajatella, sen saimme karvaasti kokea tuollakin kertaa. Nelli hyppäsi kolmanneksi viimeisen esteen liian suoraan ja lähti irtoamaan eteenpäin, eli ihan väärään suuntaan. Tästä opinkin sitten, että pää täytyy pystyä pitämään kasassa ihan maalihypylle saakka, mielellään jopa vähän sen ylikin ;)

Kesä meillä menikin pääasiassa vain treenaillessa ja lomaillessa ja mahtui joukkoon yhdet ei niin menestyksekkäät agilitykisatkin Purinalla... Kesällä kävimme myös edustamassa seuraamme Keravan Agility Teamia piirimestaruuskisoissa Lohjalla. Hieno ratasuoritus meillä olikin, mutta matka radalla tyssäsi omaan ohjausvirheeseen, jonka vuoksi tuloksena oli HYLätty ja suorinta reittiä ulos radalta. Tulipahan käytyä taas näyttäytymässä radalla :)

Tollerileiri

Kesäkuussa kävimme perinteisellä tollerileirillä Himoksella. Taas oli aivan mahtavan ihana viikonloppu huippuseurassa. Mukavaa yhdessäoloa ja paljon iloa ja naurua. Poikkeuksena aiempiin vuosiin, olimme jakautuneet perinteisen porukan kesken kahteen mökkiin, sillä eräällä ystävälläni oli pikkulapsi mukana. Me saimme Nellin kanssa majoittua heidän mökkiinsä muun porukan ollessa toisessa mökissä. Näin takasimme hiukan paremmat yöunet ilmeisesti kaikille.

Tänä vuonna kokeilimmekin Nellin kanssa tollerileirillä vesipelastusta. Laji oli täysin uusi meille, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että Nellihän rakastaa uimista ja veteen hyppimistä. Onneksi sattui todella aurinkoinen viikonloppu, sillä olimmehan kaksi lähes kokonaista päivää rannassa treenaamassa. Nelli syttyi tähänkin lajiin ihan täysin. Olin itse ennen tollerileiriä vähän epäluuloinen, että mitenköhän noin pieni koira jaksaisi venettä tai "hukkuvaa" ihmistä vetää uimalla, mutta niinpä vain punaturkkini osoitti epäilyni täysin turhiksi ja rantaan tuli useaan otteeseen vedettyä niin venettä matkustajineen kuin tuota "hukkuvaakin".

Vesipelastus lajina olikin todella kiva ja toivonkin, että pääsisimme sitä vielä kokeilemaan. Ehkä ensi vuonna tollerileirillä menemme jälleen tuohon lajiin tutustumaan. Täytynee vain toivoa yhtä hyviä kelejä ensikin kesälle. On siellä rannalla huomattavasti mukavampi odotella ja treenailla auringonpaisteessa kuin vesisateessa, vaikkakin se taitaakin olla enemmän pukeutumiskysymys.

Mökkikaverukset

Kesä ja lomailu

Aloitin kesälomani heinäkuun toisella viikolla. Lomasuunnitelmia oli kaikenlaisia ja suurinpaan osaan sisältyi myös se, että koira pääsee mukaan. Alkuloman suunnitelmat menivät kuitenkin vähän uusiksi Nellin sairastelun vuoksi ja muutoksia muuhunkin lomailuun tuli hiukan, mutta etusijalla on kuitenkin koiran hyvinvointi, joten muutokset vain piti tehdä. Sairastelusta onneksi päästiin lopulta yli kuukauden jälkeen kokonaan eroon ja nyt on koira ollut taas oma iloinen itsensä, onneksi :)

Meidän kesälomaamme kuului paljon ulkoilua ja mökkeilyä, tulihan erinäisillä mökeillä vietettyä suunnilleen puolet neljän viikon kesälomasta. Varsinaisista kolmesta mökkireissusta kahdella (ystävän polttareiden mökkireissua en näihin laske) Nelli sai olla mukana. Heinäkuun puolivälissä ajelimme Karttulaan Kuopion lähelle mökille vanhempieni luokse neljäksi yöksi (ma-pe) ja elokuun alussa Nelli pääsi mukaan Heinolan lähelle ystäväni mökille, kaverimökkiviikonloppuun.

Karttulan mökillä koko viikon satoikin vettä, mutta silti nautimme olostamme täysillä. Mökillä ollessamme kävimme kalassa (pyydystin itsekin elämäni ensimmäisen hauen virvelillä), saunoimme ja uimme. Nellikin pääsi yhdelle kalareissulle veneeseen mukaan, tosin Nelliä taisi häiritä isäni virvelillä heittely, joten tyydyimme vain pilkkimään veneen laidan yli. Kalaakin tuli. Sauna ja uiminen olivatkin ihan huippuja punaturkinkin mielestä, mutta ehdoton ykkönen taisi koko mökkireissulla olla tikanheitto. Tiedän että kuulostaa hassulta, mutta Nelli tuli tikanheittopaikalle jopa sen sijaan, että olisi mennyt uimaan. Toki koira ei tikkaa päässyt heittämään, vaan parasta siinä oli oma heittoliikkeeni. Koira istui edessäni ja aina kun tikkaa lähdin heittämään korvani vierestä, veti koira voltilla itsensä ympäri ja päästi melko kovan haukahduksen. Vaikka tikka lensikin välillä ohi taulusta, ei koira sännännyt sen perään kuitenkaan vaan istua kökötti edessäni odottaen seuraavaa heittoa. Nykyään, jos Nellille sanoo "Mennään heittämään tikkaa!", se alkaa käydä ihan kierroksilla ja mikäli paikalla on tikkataulu, jonka koirakin tietää, syöksyy Nelli taulun luokse istumaan. Aivan kuten alla olevassa kuvassakin... :D

"Heitetäänkö tikkaa?"

Kaikin puolin meillä oli siis aivan mahtava kesä kaikkine uusine juttuineen ja paljon noudatettiinkin jo ns. perinteitä ihan koira sekä muissakin jutuissa. Loppupeleissä tuo sairastelukaan ei liiaksi menoa haitannut. Nyt syksyn keskellä ilolla muistelemme viltin alla mennyttä kesää ja suuntaamme katseemme tulevaan talveen. Paljon on kaikkea uutta ja mukavaa tiedossa, paljon jännitettävää sekä toki paljon tuttujakin juttuja. Talvikauden hallitreenitkin ovat jo alkaneet viime viikolla. Ihanaa syksyä kaikille! Nautitaan näistä pimenevistä illoista! :)

-Maiju ja Nelli