Nellin ja Väinön pennut syntyivät

Ihanaa, nyt se on tapahtunut! Nellin ja Väinön pennut syntyivät 20.4.2014 sunnuntaina aamuyöllä ja aamulla. Synnytys sujui kutakuinkin hyvin ja nyt pennut ja emä voivat mainiosti. :) Mainitsen vielä sen verran, että tämä kaikki oli itselleni taas täysin uutta, enkä ollut ikinä nähnyt koian synnytystä. Kirjoitan myös tämän tekstin juurikin siltä pohjalta, että kaikki oli minulle täysin uutta ja ihmeellistä. Onneksi oli mukana kokeneempi henkilö :)

Nellillä lämmöt laskivat lopulta vihdoin perjantaina illalla. Klo 22 aikoihin, kun mittasin, olivat lämmöt alle 37 asteen. Ajattelimme tietenkin, että synnytys käynnistyisi sen perus 12h kuluttua tästä ja aloimme odottamaan. Kasvattajan (myöhemmin mainittuna Kate) kanssa onneksi saimme edes jonkun verran nukuttua perjantain ja lauantain välisenä yönä. Aamulla mitatessa lämmät olivat edelleen alhaalla, eivätkä ne sieltä tuntuneet nousevan. Lauantaina teimmekin töitä ja opiskeluhommia kumpainen, kun kerran Nelli antoi vielä synnytystä odottaa. Lauantai-iltakin meni leffoja ja tv:tä katsellessa ja nukkumaan mennessäkin vielä lämöt olivat alle 37 asteen.

Itse heräsin klo 2 jälkeen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä jälleen kerran siihen, että Nelli petaili pitkin poikin ja oli todella rauhaton. Alkuun ajattelin sen olevan edelleen sitä samaa, mitä oli jatkunut jo n. 30h. Klo 3:n aikaan Nelli alkoi lopulta vaikuttaa jo siltä, että supistukset olivat alkaneet ja synnytys lähenisi. Heräilimme molemmat kunnolla Katen kanssa ja käytin Nellin vielä ulkona, se kun vaikuti olevan aika kärsivän oloinen. Sisällä Nelli jatkoi petäilua ja sanomalehtien ja lakanoiden repimistä pentulaatikossa. Siinä odotellessamme ehdimme jo puhua, että tässähän varmaan ehtisi jonkun leffankin katsoa ennen kuin ensimmäinen pentu syntyisi, mutta toisin kävi...

Ensimmäinen pentu putkahti maailmaan n. 2 minuuttia leffapuheiden jälkeen. Nelli alkoi hoitaa pentua ihan oikeaoppisesti ihan alusta asti ja se jos mikä oli hienoa seurattavaa. Kyllä luonto vaan hoitaa tehtävänsä! Ensimmäinen pentu siis syntyi klo 4.18 ja oli uros. Tämän pennun tunnistamme päässä olevasta täplästä. Nelli piti tiuhaa synnytystahtia yllä ja klo 4.29 syntyi toinen pentu, tällä kertaa tyttö. Tlläkin tytöllä oli veljensä tapaan valkoinen täplä otsassa. Pennut siis oli edelleen helppo erottaa toisistaan. Kolmas pentu syntyi vieläkin nopeammin edellisen jälkeen, nimittäin klo 4.36 ja oli myöskin tyttö. Tällä tytöllä ei merkkejä ollut päässä, mutta muualta löytyi vähän valkoista. Tämä neiti oli kovin liikkuvaista sorttia, sillä heti sikiöpussista päästyään lähti vaeltelemaan. :) Neljäs pentukin syntyi todella nopeasti ja tuolloin kello näytti 4.45. Tämä tyttöpentu oli kuitenkin valitettavasti kuollut jo syntyessään.

Neljännen pennun jälkeen Nellillä oli vielä vähän supistuksia, mutta aika pian ne loppuivat. Meille jäi kuitenkin tunne, että masussa voisi vielä olla pentu tai useampi ja käsin tunnustelemallakin siellä ainakin yksi pentu saattoi olla havaittavissa. Päätimme odottaa parisen tuntia, minkä jälkeen soittaisimme eläinlääkärin päivystykseen. Tuo pari tuntia meni Nelliä ja jo syntyneitä pentuja seuraillessa ja odotellessa. Supistuksia Nellillä ei enää tullut ja se hoivasi pentujaan todella hyvin! Odottelun lomassa soitin myös siskolleni, jos hän tulisi meille avuksi, mikäli nyt joutuisimme päivystykseen lähtemään. Siskoni saapuikin alle tunnissa ja klo 7 jälkeen lähdimmekin päivystykseen sinne soitettuamme. Siskoni ajoi, minä pidin Nellin mukana ja Kate huolehti jo syntyneistä pennuista, jotka meidän käskettiin ottaa mukaan. Onneksi matka ei ollut pitkä :)

Päivystyksessä Nelli pääsi melko pian röntgeniin ja siellä näkyi kuin näkyikin yksi pentu, emme siis olleet aistineet väärin. Pieni huoli pennusta kuitenkin oli, sillä itse ainakin ajattelin, että liekö se on elossa, kun ei ole uloskaan tullut. Röntgenistä veimme Nellin ultrattavaksi ja siellä eläinlääkäri tutki Nelliä melko pitkäänkin. Useasti hän sai sydämen näkyviin, muttei kuitenkaan nähnyt pennun sydämen sykettä millään kerralla. Saimme kuulla tämänkin pennun olevan kuollut ja tämän vuoksi Nellille annettaisiin oksitosiinipiikki eikä pentua otettaisi ulos keisarileikkauksella, mikä olisi ollut vaihtoehto, jos pennun syke olisi löytynyt. Ennen oksitosiinia Nellille annettiin tiputuksessa kalciumia ja jotain ravinteita varmuuden vuoksi ja samalla se sai hetken aikaa hoitaakseen jo syntyneitä pentujaan.

Oksitosiinipiikin jälkeen ei mennyt kuin pari minuuttia ja viideskin pentu syntyi. Eläinlääkäri tuli ottamaan tuon pennun pois Nelliltä, jottei Nelli söisi pentua. Eläinlääkärin pidellessä pientä pentua käsissään roskiksen yllä ja odottaessa saksia, jotta jälkeiset saataisiin leikattua pois, tuo pieni pentu yhtäkkiä avasi suunsa ja alkoi hengittää. Itse seisoin vieressä ja näin tuon myös ja samalla eläinlääkärikin huudahti kovaan ääneen "Tää elääkin!". Ihan mahtava uutinen ja kyllä siinä oli ilo korkealla ja kyyneleet herkässä, kun pikkuinen urospentu sittenkin oli elossa ja annettiin Nellin hoivattavaksi. Ihan mahtavaa!

Viimeinen pentu siis syntyi hieman ennen yhdeksää ja oli uros. Tuo uros olikin pentueen pienin, mutta ei se mitään haittaa. Nyt Nellillä on siis hoivattavanaan neljä hienoa ja hyvinvoivaa pentua, joille kaikille ruoka ja uni maittavat. Nelli hoitaa pentujaan todella hienosti ja on niistä melkoisen ylpeä, kuten ehkä kuvistakin näkyy. Ensimmäiset päivät Nelli oli lähes koko ajan pentujensa luona pentulaatikossa, mutta nyt Nelli ei enää turhia tunnu stressaavan, vaan saattaa välillä poistuakin pentulaatikosta esimerkiksi sohvalle makoilemaan. Mikäli pentulaatikosta kuuluu vinkumista, joka vaatii toimia, menee Nelli hoitamaan pentuja. :) Hieno mamma!

Koska kuvien lisääminen tänne tuottaa näköjään suuria vaikeuksia niin teen sen lähipäivinä. Kasvattajan kotisivuilta (Megwe'g-linkki tuolla oikealla) löytyy kuvia päivän vanhoista pennuista :)

Odottavan aika on pitkä

Tänään tulee täyteen 9 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta. Odotus jatkuu edelleen...

Nelli ottaa rennosti... :)

Nellin masukuvat

Olemme tässä Nellin tiineyden aikana tavatessamme oottaneet silloin tällöin kasvattajan kanssa Nellistä ns. masukuvia. Koiraa jokapäivä katsoneena eroa on ollut välillä tosi vaikea huomata, mutta nyt kun sain nuo kuvat itselleni ja näin ne koneen isolta näytöltä, niin ero oli kyllä huomattava! Etenkin se muutos, mikä on tapahtunut viimeisen päälle viikon (6.4.-13.4.2014) aikana, on aika hurja :) Tässä alla näytteitä vähän matkan varrelta, olkaa hyvät!

16.3.2014

16.3.2014

29.3.2014

29.3.2014

29.3.2014

6.4.2014

7.4.2014

13.4.2014

13.4.2014

13.4.2014

Nelli on alkanut nyt jo kotona tekemään pesää ja petailemaan pentulaatikossa olevia lakanoit... Ihan kiva, ettei petaile enää minun sänkyäni uuteen uskoon ;) Eilen Nelli kävi useaan otteeseen illan aikana pentulaatikossa petailemassa ja jopa hetkiä makoilemassa. Ilmeisesti se alkaa pikkuhiljaa hyväksymään pentulaatikkoa pesäkseen. 

Lisää kuulumisia luvassa varmasti taas lähipäivinä... :)

Masu kasvaa ja päivät kuuluvat

Tänään tuli täyteen 8 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta. Nelli vaikuttaa edelleen mielestäni kovin pieneltä, mutta kyllä se paino vaan tasaisesti on noussut ja nyt viimeisen päälle viikon aikana se on noussut nopeammin kuin ennen. Nyt viikon sisään on myös alkanut masu Nellillä roikkua sen verran, että nisätkin pilkittavat, kun koiraa katsoo sivusta. :) Ja se mikä tässä on ollut jännittävää viime päivinä, on se, että masussa on alkanut tuntumaan liikettäkin, tai ainakin minä ja pari muuta on ollut sitä tuntevinaan. :)

Tänään kävimme eläinkaupassa ostamassa lisää ruokaa ja samalla käytin Nellin vielä puntarilla ja paino 19,1 kg. Liikkeessä oli kyllä taas tosi kiva vierailla, kuten ennenkin ja olemmekin tässä tiineyden aikana olleet siellä viikottaiset asiakkaat. Tänään saattoi olla viimeinen kerta, kun ennen synnytystä vien Nelliä sinne... Katsotaan nyt, mikä on vointi lähipäivinä.

Liikkeessä oli tänään myös lasten pääsiäistapahtuma ja paikalla oli myös monta kania. Nelli ei ollut kaneista moksiskaan, mutta itse ihastuin yhteen niistä. Se sattuikin olemaan ihan tollerin värinen, ihanan punainen. Lisäksi liikkeessä tapasimme ihanan innokkaan tollerinpennun, joka kuulemma on muuttanut ihan tohon meidän lähelle, tien toiselle puolelle. Toivottavasti joskus lenkillä satumme tapaamaan taas :)

Nellistä on kyllä hauskaa nähdä, kuinka se on nyt rauhoittunut kovasti. Se käyttäytyy joka paikassa todella rauhallisesti eikä edes riehakkaalle pennulle jaksanut vaivautua sanomaan oikein mitään, istui vain ja antoi toisen riekkua.

Nyt alammekin rauhoittua kotioloihin odotuksen loppuajaksi. Saa nähdä, milloin alkaa tapahtua... Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Valmistautumista tulevaan

Heippahei kaikille! Laitan taas vähän kuulumisia, kun sain kommenttia, että niitä kaivataan ;) Täällä voidaan varsin hyvin. Nellillä kaikki hyvin ja paino nousee koko ajan. Pentulaatikko koottiin olohuoneeseen torstaina, jotta Nelli pääsee siihen rauhassa totuttelemaan. Nellihän siis synnyttää kotona,  joten täällä onkin pikkuhiljaa laitettu asioita kuntoon, jota kaikki olisi valmiina, kun h-hetki koittaa.

Tänään on meneillään minun laskujeni mukaan 51. vuorokausi ensimmäisessä astutuksesta laskien eli vielä olisi odottelua jäljellä arvioiden mukaan päälle viikko eli jännitys vaan tiivistyy. Ruoka Nellille maistuu ihan hyvin ja herkut samoin. Tällä hetkellä syödään jo pentunappulaa ja makua antavat lammas-kasvis-pakastekuutiot, jotta ruokaa varmasti maistuu :)

Nelli 3.4.2014 aamulla. Vielä olisi jaksanut leikkiä :)

Paino on Nellillä tosiaan noussut aika tasaisesti, paitsi nyt viimeisellä mittausvälillä. Edellinen väli oli siis 9 päivää ja paino nousi 0,6 kg. Seuraava punnitusväli olikin vain 5-6 päivää ja paino oli noussut jälkeen sen 0,6 kg. Tätä ennen kehitys oli ollut siis n. 0,5kg viikossa. Astutuspäivänä Nelli painoi 15,3 kg ja tällä hetkellä painoa on jo yli 18 kg, eilen illalla tarkemmin 18,1 kg ja tämäkin ennen ruokaa ja lenkin jälkeen :) Muutakin kehitystä on toki kropassa tapahtunut, mutta melko maltillisesti.

Kasvattaja on käynyt meillä paljon kylässä, kun olemme ihmisiä tavanneet ja mukana on usein ollut Nellin äiti Oona, joka alkaa jo tottua sekin olemaan meillä kuin kotonaan. Lisään alle vielä vähän myöhemmin muutaman kuvan vielä edelliseltä vierailulta eli sunnuntailta, kunhan saan ne koneelta tänne. Jostain syystä en siinä nyt tabletilla onnistunut... Pahoittelen. :)

Nelli ja Oona-äiti 6.4.2014. Nelli näyttää jo melkeinpä isommalta kuin äitinsä... :)

Nelli ja Oona niin nätisti vierekkäin. <3

Nepsutin.

Kuulumisia

Hei vaan kaikille taas pitkästä aikaa. Tässä on kevät mennyt aika haipakkaa ja jänittävissä merkeissä, etten ole ehtinyt tänne mitään päivitellä. Mutta nyt uskaltaudun taas paljastamaan sanaisen arkkuni...

Nellin juoksuja on odoteltu siis jo marraskuusta asti, mutta itse olinkin koko ajan sitä mieltä, että varmaan alkavat vasta joskus tammikuun loppupuolella kun edellisistä on kulunut se n. 10kk. Juoksut alkoivatkin siitten tammi-helmikuun vaihteessa 29.1. Siitä alkoikin tarkkailu siitä, milloin olisi oikea astutushetki. Aiempien juoksujen mukaan odotin, että Nellillä olisi ollut ns. tärppipäivät siinä kahden viikon tietämillä, mutta ei - ylitse mentiin.

Käytimme Nelliä progesteronitesteissä useamman kerran. Progesteronitesti on aika luotettava tapa todeta, milloin on oikea aika astutukselle ja meille tuo oli erityisen arvokas tieto, kun ajomatkaa uroksen luokse oli kuitenkin aika paljon, päälle 7h suuntaansa. Arvot olivat alkuun todella matalia, mutta lopulta näyttivät nousemisen merkkejä ja vihdoin lauantaina 15.2. arvo oli odotetulla tasolla eli 5,0. Nelli lähti astutusreissulle kasvattajan ja Oona-äitinsä kanssa vielä samana päivänä ja ensimmäinen astutus saatiinkiin jo samalle illalle. Toinen astutus oli vielä maanantaina ennen kotimatkalle lähtöä.

Maaliskuun 18. päivään saakka jänitimmekin sitten, onko astutus onnistunut, sillä silloin meillä oli varattuna ultra-aika Nellille. Tuliaisina tuolta eläinlääkärireissulta meillä olikin illalla sitten iloisia uutisia. Nelli ultrattiin tiineeksi. Pääasia meillä olikin kuulla, näkyykö masussa mitään, lukumäärän kun näkee sitten, kun pennut syntyvät. Eläinlääkäriltä saimme myös mukaan ihan ultrakuvia, alla esimerkki :)

Ultrassa näkyi pieniä pentusia... <3

Laittelen tähän lisäksi muutamia kuvia mammakoirasta. Odotusaika on mennyt ihan hyvin, ilmeisen normaalia tiineen nartun pahoinvointia ja huono syömistä meillä on ollut, mutta muuten kaikki on tähän saakka mennyt ihan kivasti. Nelli jaksaa vielä touhuta ja välillä jopa kirmaillakin ulkona, mutta välillä eivät lenkit oikein maistu. Niinpä me lenkkeilemmekin vähän niinkuin Nellin haluamalla tahdilla ja sille sopivia matkoja. Tämä on kyllä ihan hurjan jännää aikaa :)

Pönötyskuva 14.3.2014.

Nelli selkäpuolelta 14.3.2014.

Seisotuskuva 25.3.: Pientä pyöreyttä?

Maalikoiran pönötystä 29.3.2014.

Nelli selkäpuolelta 29.3.2014.

Aamulenkillä 31.3.2014 löytyi pallo, jota olisi pitänyt päästä noutamaan. Vielä riittäisi ajoittain siis virtaa :)

Aarre :)

Nuo 29.3.2014 otetut kuvat on otettu etsijäkoiratreeneissä, jossa piipahdimme maalikoirana ja saipa Nellikin samalla jäljestää yhden "karkurin". Treenit olivat Tikkurilan aseman lähistöllä, joten maasto oli aika haastavaa. Silti mammakoira suoritti jälkensä todella mallikkaasti ja maalikin löytyi. Jälki oli myös siitä haastava, että maalissa ollut koira oli ennen meidän jälkeä kävellyt jo samalla kadulla toiseen suuntaan, eli jäljellä oli myös vanhempaa hajua tuosta koirasta. Nelli tarkisti tämän vanhan hajun hyvin ja jatkoi tuoreemman suuntaan ilman pidempää miettimistä :) On se huippukoira ja hienosti jaksoi lauantaina :) Saimmepahan samalla ulkoilua ja pientä liikkumista kauniissa kevätsäässä ja auringon paisteessa :)

Nyt, kun sain tämän tekstin julkaistua, lupaan julkaista ihan pian lisää meidän kuulumisia... Tilanne kun muuttuu tässä koko ajan. Enää ei ole kovin paljon aikaa ennen arvioitua synnytysajankohtaa :)