Kuten eilen kirjoittelinkin, lähdimme tänään metsälenkille Nuuksioon kavereideni ja heidän 4 kk vanhan tolleripojan kanssa. Viiime näkemästä olikin vierähtäny ainakin kuukausi, ja pikkupoju oli kasvanut hurjasti. Ei se nyt ihan Nellin kokoinen ollu, muttei kuitenkaan kaukana enää...
Nelli ei enää kokenut Kaikua yhtään niin rasittavana kuin se ehkä koki viimekerran tavatessamme. Nyt näytti koiruuksilla vauhtia riittävän ja yhdessä piti ravata pitkin metsää ihan vaan peräkanaa ilman suurempaa syytä. Nelli ehkä koki Kaikun mukavaksi leikkikaveriksi osaksi juuri siitä syystä, että huomasi pääsevänsä helposti karkuun jos niin halusi :) Pikkupentu otti kovasti Nellistä mallia ja seurasi moneen paikkaan. Autoille päästyä koirat vielä näyttivätkin juuri siltä, että samoja reittejä oli kuljettu, sillä molemmilla oli turkki masua myöden (vähintään) mudassa. Ties missä mutalätäköissä ja suonmättäillä sitä oli ryvetty...
Mainittakoon vielä, että Nelli kävi alkulenkistä mutalammikkoon upottuaan myös lammessa uimassa. Itse kokeilin vettä kädellä ja se ei totisesti ollut enää lainkaan läämintä. Sinne se koira silti loikkasi kepin perään. Kerran pulahdettuaan olikin edes hetken suhteellisen puhdas eikä turkkikaan näyttänyt olevan kovin märkä. Enempää en kuitenkaan uskaltanut Nelliä uittaa, ettei vaan kylmety loppulenkin aikana.
Loppuun vielä muutamia kuvia lenkiltä... Kuvat eivät ole mitään parasta laatua, sillä metsässä oli aika hämärää eivätkä koirat tietenkään paikallaan pysyneet.
Aivan kamalan pitkä aika on viimeisestä bloggauksestani kulunut ja joku on siitä minulle maininnutkin useaan otteeseen, pahoittelut liian pitkästä tauosta... Nyt olen kuitenkin palannut blogin pariin.
Paljon onkin ehtinyt sitten alkukesän tapahtua enkä tiedä mistä sitä aloittaisi. Monella saralla olemme edenneetkin ja tälle vuodelle asetettuja tavoitteitakin on saavutettu, mahtavaa! Taidankin tähän postaukseen kirjoittaa eri lajeista jokaisesta erikseen pätkän, tekstiä saattaa tulla paljon, mutta koittakaahan jaksaa lukea :) Ehkä päivitystahti tästä tihenee nyt, kun saa kerralla taas pitkän ajan tapahtumat päivitettyä.
Näyttelyt:
Alkukesästä 16.6.2012 kävimme Kotkassa KV-näyttelyssä. Aamusta ajelimme Kouvolaan, josta hyppäsimme samaan kyytiin kasvattajan ja Nellin siskon kanssa ja lähdimme ajelemaan kohti Kotkaa. Oli kuuma kesäpäivä ja näyttelypaikalta oli hiukan vaikea löytää varjoista paikkaa, ei pelkästään koirille, mutta myös itselle. Sellainen kuitenkin löytyi ja aikamme saimmekin odotella narttujen vuoroa kehässä. Avoimessa luokassa narttuja taisi olla huimat 3 kpl: Nelli, siskonsa Kerttu ja yksi muu. Nelli sain ainoana AVO-luokassa ERIn ja SA:n ja pääsi näin kisaamaan Paras Narttu -kehään. Siellä kisattiin nuorta narttua vastaan, ja tällä kertaa nuorempi vei voiton saaden SERTin, mutta ikänsä vuoksi ei voinut vastaanottaa tarjolla ollutta CACIBia, joka sitten tuli meille. Tyhjin käsin emme siis todellakaan lähteneet kotia kohti, vaan pieni punanenäni nappasi sen ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan CACIBinsa, mahtavaa!
Muita näyttelyitä emme kesälle sitten ottaneetkaan, vaikkakin Nelli olisi turkkinsa puolesta voinut hyvinkin vielä heinäkuun alussa osallistua näyttelyihin. Tiedämmepä sitten seuraavan turkin aikaan, että hyvää turkkia saattaa riittää melko pitkäänkin!
Toko:
Kesällä treenasimme tokoa vaihtelevasti ja ilmoitin meidät myös syyskuun loppuun Helsingin toko-piirimestaruuskilpailuihin tollerijoukkueeseen. Ajatuksena oli kisata joitain kertoja ennen sitä virallisissa, ja sitten edustaa joko ALO- tai AVO-luokassa, riippuen siihenastisista tuloksistamme. Heinäkuussa ilmoittelin meitä sitten muutamiin kokeisiin elokuun puolivälille, ja mahduimmekin kaikkiin kolmeen. Kaikki kokeet olivat viikon sisällä...
Ensimmäiset olivat Hyvinkäällä, tuomarin Marita Packalén, tuloksena meille ALO1 kunniapalkinnon kera 196 pisteellä, sijoituksena 2. Aivan mahtavaa! Toiset kokeet olivat UMN:n järjestämät kokeet Espoossa, tuomarina Pirkko Bellaoui, josta tuloksena ALO1 173,5 pisteellä ja sijoituksena 2. Kasassa oli siis tähän mennessä kaksi 1-tulosta ja kolmella olisi tiedossa koulutustunnus TK1 ja siirto avoimeen luokkaan. Espoon kokeet eivät sujuneet ihan täysin suunnitelmien ja tasomme mukaan seuraamisen ollessa aika heikkoa, mutta hieno tulos silti. Kolmannet kokeet kävimme suorittamassa Vantaalla Koivukylän koiraharrastajien järjestämänä. Tuomarina oli jälleen Pirkko Bellaoui ja tällä kertaa jopa tuomarilta tuli hienoja kommentteja ja koko suoritus meni tooodella hyvin, mutta silti tulos ALO2 159 pisteellä ei ihan riittänyt kolmanteen ALO1-tulokseen jääden siitä 1 pisteen päähän. Huomioitavaa kuitenkin on, että paikallamakuu meni tällä kertaa nollille ja silti pisteet olivat näinkin hyvät, seuraaminen oli aivan mahtavaa ja kaikki liikkeet onnistuivat huippuhyvin, myös tuomarin mielestä! ALO2-tulos kuitenkin johtui varmasti aamulla tulleista suru-uutisista, joiden takia oma keskittymiseni oli erittäin heikkoa. Hieno tulos kaikesta huolimatta ja koiran suorituksesta ja käytöksestä kisapaikalla olin erittäin ylpeä!
Nelli ja Hyvinkään kokeiden palkinnot.
Aiempien kisojen ja tulosten johdosta edustimme tollerijoukkuetta syyskuussa piirimestaruuskisoissa sitten ALO-luokassa. Tavoitteena oli saada kokeesta se viimeinen koulutustunnukseen vaadittava ALO1-tulos ja sen me saimmekin. Kaikki liikkeet menivät nappiin ja tuomarin kommentit jäivät lämmittämään mieltä. Tuomarin mukaan yhteistyötämme on ilo katsella ja kehoitti jatkamaan samaan malliin, mutta kehoitti varomaan koiran ylitreenausta, jottei into katoa. Mutta kuulemma kaikinpuolin hienoa yhdessä tekemistä ja koira on ihana... ja niinhän se onkin! :)
Tämän vuoden tavoitteet tokon osalta olemme siis saavuttaneet ja toko saikin syyskuun jälkeen muutamaa omatoimitreeniä lukuunottamatta jäädä tauolle, jatketaan sitten ensi vuoden puolella!
Agility:
Agilitya olemmekin treenanneet pitkin kesää ja syksyä aika säännöllisesti. Kesällä kävimme joka kuukausi seuran ohjatuissa treeneissä. Kuukausittain oli vaithuvat teemat ja kävimmekin kesän aikana erilaisia ratakursseja eri ohjausteemoilla ja loppukesästä vielä kontaktikurssin, jossa päätavoitteena oli saada opetettua keinua uudelleen ja entistä paremmin. Tämä tuottikin tulosta ja syksyn aikana olemma saaneet aikaan lähes ratavalmiin keinun ja olemmekin treeneissä jo paristi tehneet keinua ihan keskellä rataa. Mahtava muutos viime kevättalven keinupelkoiseen koiraan, kun nykyään keinu on kuin mikä tahansa muu este eikä siinä ole mitään pelottavaa enää.
Talvikaudelle pääsimme treenaamaan seuran ohjattuihin treeneihin tavoitteellisten kisaavien ryhmään, jossa jokaiselle koirakolle tehdään oma treenisuunnitelma ja asetetaan tavoitteita. Meillä tavoitteet talvikaudella ovat, että saamme ratatreeniä, opimme molemmat ohjauksia paremmin ja lisää ja aloitamme talvella kisaamisen. Tällä hetkellä kisastartin tavoite on siinä vuodenvaihteessa ja sitä kohti etenemme koko ajan.
Kävimme alkusyksystä yksissä epiksissä kisaamassa medimölleissä kaksi starttia. Ensimmäiseltä startilta tuloksena oli 5, eli yksi rima tippui oman ohjausvirheen takia, mutta aikavirhettä oli n. -20s eli oikein hieno tulos ilman tuota 5 virhepistettä. Toisella startilla teimme nollaradan ja aikavirhettäkin oli -23,72 pistettä (tuloksissa tosin -13,72) ja ilman toimitsijoiden virhettä sijoituksemme olisi ollu 1. Epiksissä tuo ei niinkään haitannut, varsinkaan kun tavoitteemme oli treenata lähdössä pysymistä ja se meni todella hyvin!
Tässä kisavideota epiksistä:
Nyt vain sitten kohti loppuvuoden tavoitteita ja sitä ensimmäistä kisastarttia. Vielä on työtä tehtävänä, mutta eiköhän se siitä... Intoa ainakin riittää molemmilla!
Muuta:
Kesällä puuhasimme treenien ohella kaikkea muutakin mukavaa. Oli tollerileiriä, Kaitalammen uimareissua Leevi-kaverin ja omistajansa kanssa sekä mökkireissua Heinolassa. Tässä muutama kuva kesältä...
Hyppy lelun perään...
Mökillä pitää välillä ottaa iisisti.
Etsikoiratreeneissä maalissa ei ollut muuta tekemistä kuin popsia metsän antimia odotellessa.
Lomalainen :)
Joskus täytyy ottaa rennostikin...
Syksyä kohti mentäessä on hyvä (?) hankkiutua eroon liioista karvoista...
Etsijäkoiratoiminnassa emme ole paljoa olleet mukana, sillä agilitysta (ja tokostakin) on muovautunut meille tällä hetkellä aikalailla pääasialliset lajit, joita treenaamme ahkerasti. Keväällä olisi viimeistään taas aika ryhdistäytyä etisjäkoirarintamalla ja treenata itsemme jatkokurssivalmiiksi, paljon ei enää puutu... Nyt kuitenkin keskitymme muihin lajeihin ja tavoitteisiin niissä.
Nelli on myös saanut syksyllä uuden tollerikaverin, kun kaverini hankki pienen Kaiku-pojan. Kaiku on mainio pieni tolleri, joka on ainakin muutmaan tapaamisen perusteella vaikuttanut oikein rohkealta tapaukselta. Vielä Nelliä ainakin viimeksi arvelutti vähän tuo pieni "paholainen", mutta eiköhän mieli muutu ja leikit ala sujumaan, kunhan Kaiku vähän kasvaa ja siitä on vastusta tuolle muka jo niin aikuiselle neidille :) Huomenna menemmekin Nuuksioon lenkkeilemään tuon uuden koirakaverin kanssa taas pitkästä aikaa. Mahtaa olla poika kasvanut taas...
Yksi tärkeä asia oli melkein unohtua. Viikko sitten, isänpäivänä 11.11.2012, Nelli täytti 3 vuotta. Taas sai neiti pistellä poskeensa maksalaatikkokakun kuorrutettuna raejuustolla ja päällä tietenkin ne kolme nakkikynttilää. :) Kyllä näytti nakkimaksalaatikkokakut maistuvan ja päivänsankari vaikutti oikein tyytyväiseltä. Samaisena päivänä Nelliä tosin taas lenkillä luultiin kokrkeintaan vuoden ikäiseksi, mikä onkin ollut viimeaikoina tuntemattomien käsitys aika usein. On hienoa olla sanomassa, että "Ei, ei tämä pentu ole, vaan täyttää tässä juuri 3 vuotta." :) Mikäs siinä, pysykööt jatkossakin yhtä leikkisänä ja nuorekkaana! Alla vielä kuva päivänsankarista synttärikakkuineen...
