Nelli ei enää kokenut Kaikua yhtään niin rasittavana kuin se ehkä koki viimekerran tavatessamme. Nyt näytti koiruuksilla vauhtia riittävän ja yhdessä piti ravata pitkin metsää ihan vaan peräkanaa ilman suurempaa syytä. Nelli ehkä koki Kaikun mukavaksi leikkikaveriksi osaksi juuri siitä syystä, että huomasi pääsevänsä helposti karkuun jos niin halusi :) Pikkupentu otti kovasti Nellistä mallia ja seurasi moneen paikkaan. Autoille päästyä koirat vielä näyttivätkin juuri siltä, että samoja reittejä oli kuljettu, sillä molemmilla oli turkki masua myöden (vähintään) mudassa. Ties missä mutalätäköissä ja suonmättäillä sitä oli ryvetty...
Mainittakoon vielä, että Nelli kävi alkulenkistä mutalammikkoon upottuaan myös lammessa uimassa. Itse kokeilin vettä kädellä ja se ei totisesti ollut enää lainkaan läämintä. Sinne se koira silti loikkasi kepin perään. Kerran pulahdettuaan olikin edes hetken suhteellisen puhdas eikä turkkikaan näyttänyt olevan kovin märkä. Enempää en kuitenkaan uskaltanut Nelliä uittaa, ettei vaan kylmety loppulenkin aikana.
Loppuun vielä muutamia kuvia lenkiltä... Kuvat eivät ole mitään parasta laatua, sillä metsässä oli aika hämärää eivätkä koirat tietenkään paikallaan pysyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti