Tervehdys taas lukijat! On muuten aivan ihanaa, että tuota lunta on tullut oikeasti nyt aina vaan lisää sitten viime kirjoitukseni. Ihan huippua, kun ulkona on nyt paljon valoisamman tuntuista iltaisin ja vielä voi lähteä työpäivänkin jälkeen ihan metsälenkille. Siinä kyllä unohtuvat työkiireet itseltä ja koira pääsee nauttimaan myös metsäilystä.
Nellille on nyt fyssarikäynnin jälkeen aloitettu hieronnat. Kaverini, johon olen Etsijäkoiraliiton alkeiskurssilla tutustunut, on nyt hieronut Nelliä jo kolmesti kuukauden sisään. Ensimmäinen kerta taisi olla juurikin kuukausi sitten, minkä jälkeen meillä oli pieni tauko ja nyt on sitten hierottu kerran viikossa, eli kahdesti nyt kahtena viimeisimpänä maanantaina.
Ensimmäisella kerralla olimme Sannan luona hierottavana, mutta toisella kertaa kokeiltiin, kuinka Nelli suhtautuu asiaan kotioloissa. Kotioloissa se rauhoittuikin aivan erilailla kuin vieraassa paikassa, vaikka sielläkin kyllä antoi käsitellä ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla lihasjumeja löytyi lapojen luota, selästä, niskasta sekä reisilihaksista ja muutenkin lonkkien seudulta. Hieront sujui ihan kivasti ja pienesti lihaksia saatiinkin auki. Nellillä on vaan kova tarve pompata pystyyn hieronta-alustalta siinä vaiheessa, kun jossain alkaa tuntumaan enemmän. Tämän vuoksi hieroja onkin käyttänyt vähän lempeämpiä hierontamenetelmiä, joihin Nelli onkin suostunut ihan hyvin. Venytyksiäkin on saatu tehdä...
Eri hierontakerroilla lihasjumit ovat hiukan vaihdelleet ja välillä esimerkiksi niskalihakset ovat olleet paremmassa kunnossa ja kiva oli kuulla, että eilisellä hierontakerralla pystyi havaitsemaan reisilihaksien olevan vähän rennommat. Hyvä, että jotain apua on ollut näistä hierontakerroista. Tosin vaikuttavana tekijänä voi myös olla se, että meillä oli yli viikon treenitauko agilitysta tässä, mutta kuitenkin metsälenkkejä ja normaalia lenkkiä on tehty koko ajan. Toisaalta taas tietenkin tuo agilitytauko on myös voinut joitain lihaksia saada enemmän jumiin.
Uusi Back On Track, meillä pikkutollolla kokoa 49.
Juuri sopivan kokoinen taitaa olla, kun näinkin hyvin peittää nuo lonkat ja reidet.
Tänään kävimme ostamassa vihdoin Back On Track -verkkoloimen, jolla toivottavasti on positiivinen vaikutus lihaksien vetreyteen. Ensi viikolla meillä on vielä yksi hierontakerta ennen joulutaukoa, joten ihan jännä on nähdä, millainen vaikutus tuolla loimella on, kun sitä ehdimme tässä viikon kokeilla ns. kuurina sekä tietenkin torstaisten ja viikonloppuisten agilitytreenien yhteydessä lämmitellessä ja jäähdytellessä. Toivotan parasta, että loimesta on apua, sillä niin inhottavasti tuolla pienellä punanenällä niitä jumeja lihaksistossa kuitenkin on ja itseäni on alkanut pelottaa, että joku paikka prakaa vielä kunnolla... Peukut pystyyn siispä! :)
Niin se vaan talvi tulla tupsahti myös eteläiseen Suomeen. Eilen myrskyn pauhatessa aamusta saakka monikaan ei ollut innoissaan ajokeleistä ja olihan se tuulen tuiverrus ja lumen pöllyäminen aika ikävää, mutta hauska oli huomata, että kaikki eivät ole pahoillaan talven tulosta... Nimittäin koirat eivät! Voi sitä riemun määrää aamulenkillä, kun maa oli valkoinen ja lumi kasautunut lenkkitiellä valleiksi. Nellikin veteli tuossa pellolla pupuloikkaa jokasuuntaan ja lunta piti heitellä ja potkia, kyllä oli koira tyytyväinen ja iloinen! Ihanaa!
Meidän piti viikonlopuksi lähteä Lappeenrantaan ystävieni kanssa viikonlopun viettoon, mutta myrskyn ja erittäin huonon ajokelin vuoksi emme sitten perjantai-iltana lähteneetkään ajelemaan. Matkaan olisi varmasti mennyt melko kauan aikaa siinä säässä, mutta parempi oli kuitenkin jäädä kotiin.
Nyt meillä onkin koko viikonloppu yhtäkkiä aivan ohjelmaton, joten kävin illalla hakemassa muutaman palan fleece-kangasta kangaskaupasta ja päätin tehdä Nellille vetoleluja ihan itse. Meillä kun ei ole löydetty vielä tarpeeksi kestäviä vetoleikkeihin soveltuvia leluja, niin ajattelin, että pienellä vaivalla niitä saa tehtyä itse. Pidemmän päälle ainainen lelujen ostelu hajonneiden tilalle tulee aika kalliiksi, niin helpollahan niitä saa muutaman väsättyä. Lauantaiaamun metsälenkin jälkeen aloinkin kokeilemaan, kuinka lelut onnistuisivat ja onnistuivathan ne. Kaksi vetolelua tein, ja alla kuvanäytettä niistä. Ensimäinen ei onnistunut alusta aivan täydellisesti, mutta kyllä se oikea tyylikin löytyi ja loppulelusta tulikin hieno. Toinen versio onnistuikin paremmin, nyt on sekä pitkä että lyhyt ja hyvää leluissa on, että ne venyvät :) Ja Nelli tykkää!
Nelli ja uudet lelut :)
Kyllä kelpasi leikkiä! Ehkä nämä ovat uusia agilityn lemppari palkkausleluja?
Kuten eilen kirjoittelinkin, lähdimme tänään metsälenkille Nuuksioon kavereideni ja heidän 4 kk vanhan tolleripojan kanssa. Viiime näkemästä olikin vierähtäny ainakin kuukausi, ja pikkupoju oli kasvanut hurjasti. Ei se nyt ihan Nellin kokoinen ollu, muttei kuitenkaan kaukana enää...
Nelli ei enää kokenut Kaikua yhtään niin rasittavana kuin se ehkä koki viimekerran tavatessamme. Nyt näytti koiruuksilla vauhtia riittävän ja yhdessä piti ravata pitkin metsää ihan vaan peräkanaa ilman suurempaa syytä. Nelli ehkä koki Kaikun mukavaksi leikkikaveriksi osaksi juuri siitä syystä, että huomasi pääsevänsä helposti karkuun jos niin halusi :) Pikkupentu otti kovasti Nellistä mallia ja seurasi moneen paikkaan. Autoille päästyä koirat vielä näyttivätkin juuri siltä, että samoja reittejä oli kuljettu, sillä molemmilla oli turkki masua myöden (vähintään) mudassa. Ties missä mutalätäköissä ja suonmättäillä sitä oli ryvetty...
Mainittakoon vielä, että Nelli kävi alkulenkistä mutalammikkoon upottuaan myös lammessa uimassa. Itse kokeilin vettä kädellä ja se ei totisesti ollut enää lainkaan läämintä. Sinne se koira silti loikkasi kepin perään. Kerran pulahdettuaan olikin edes hetken suhteellisen puhdas eikä turkkikaan näyttänyt olevan kovin märkä. Enempää en kuitenkaan uskaltanut Nelliä uittaa, ettei vaan kylmety loppulenkin aikana.
Loppuun vielä muutamia kuvia lenkiltä... Kuvat eivät ole mitään parasta laatua, sillä metsässä oli aika hämärää eivätkä koirat tietenkään paikallaan pysyneet.
Aivan kamalan pitkä aika on viimeisestä bloggauksestani kulunut ja joku on siitä minulle maininnutkin useaan otteeseen, pahoittelut liian pitkästä tauosta... Nyt olen kuitenkin palannut blogin pariin.
Paljon onkin ehtinyt sitten alkukesän tapahtua enkä tiedä mistä sitä aloittaisi. Monella saralla olemme edenneetkin ja tälle vuodelle asetettuja tavoitteitakin on saavutettu, mahtavaa! Taidankin tähän postaukseen kirjoittaa eri lajeista jokaisesta erikseen pätkän, tekstiä saattaa tulla paljon, mutta koittakaahan jaksaa lukea :) Ehkä päivitystahti tästä tihenee nyt, kun saa kerralla taas pitkän ajan tapahtumat päivitettyä.
Näyttelyt:
Alkukesästä 16.6.2012 kävimme Kotkassa KV-näyttelyssä. Aamusta ajelimme Kouvolaan, josta hyppäsimme samaan kyytiin kasvattajan ja Nellin siskon kanssa ja lähdimme ajelemaan kohti Kotkaa. Oli kuuma kesäpäivä ja näyttelypaikalta oli hiukan vaikea löytää varjoista paikkaa, ei pelkästään koirille, mutta myös itselle. Sellainen kuitenkin löytyi ja aikamme saimmekin odotella narttujen vuoroa kehässä. Avoimessa luokassa narttuja taisi olla huimat 3 kpl: Nelli, siskonsa Kerttu ja yksi muu. Nelli sain ainoana AVO-luokassa ERIn ja SA:n ja pääsi näin kisaamaan Paras Narttu -kehään. Siellä kisattiin nuorta narttua vastaan, ja tällä kertaa nuorempi vei voiton saaden SERTin, mutta ikänsä vuoksi ei voinut vastaanottaa tarjolla ollutta CACIBia, joka sitten tuli meille. Tyhjin käsin emme siis todellakaan lähteneet kotia kohti, vaan pieni punanenäni nappasi sen ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan CACIBinsa, mahtavaa!
Muita näyttelyitä emme kesälle sitten ottaneetkaan, vaikkakin Nelli olisi turkkinsa puolesta voinut hyvinkin vielä heinäkuun alussa osallistua näyttelyihin. Tiedämmepä sitten seuraavan turkin aikaan, että hyvää turkkia saattaa riittää melko pitkäänkin!
Toko:
Kesällä treenasimme tokoa vaihtelevasti ja ilmoitin meidät myös syyskuun loppuun Helsingin toko-piirimestaruuskilpailuihin tollerijoukkueeseen. Ajatuksena oli kisata joitain kertoja ennen sitä virallisissa, ja sitten edustaa joko ALO- tai AVO-luokassa, riippuen siihenastisista tuloksistamme. Heinäkuussa ilmoittelin meitä sitten muutamiin kokeisiin elokuun puolivälille, ja mahduimmekin kaikkiin kolmeen. Kaikki kokeet olivat viikon sisällä...
Ensimmäiset olivat Hyvinkäällä, tuomarin Marita Packalén, tuloksena meille ALO1 kunniapalkinnon kera 196 pisteellä, sijoituksena 2. Aivan mahtavaa! Toiset kokeet olivat UMN:n järjestämät kokeet Espoossa, tuomarina Pirkko Bellaoui, josta tuloksena ALO1 173,5 pisteellä ja sijoituksena 2. Kasassa oli siis tähän mennessä kaksi 1-tulosta ja kolmella olisi tiedossa koulutustunnus TK1 ja siirto avoimeen luokkaan. Espoon kokeet eivät sujuneet ihan täysin suunnitelmien ja tasomme mukaan seuraamisen ollessa aika heikkoa, mutta hieno tulos silti. Kolmannet kokeet kävimme suorittamassa Vantaalla Koivukylän koiraharrastajien järjestämänä. Tuomarina oli jälleen Pirkko Bellaoui ja tällä kertaa jopa tuomarilta tuli hienoja kommentteja ja koko suoritus meni tooodella hyvin, mutta silti tulos ALO2 159 pisteellä ei ihan riittänyt kolmanteen ALO1-tulokseen jääden siitä 1 pisteen päähän. Huomioitavaa kuitenkin on, että paikallamakuu meni tällä kertaa nollille ja silti pisteet olivat näinkin hyvät, seuraaminen oli aivan mahtavaa ja kaikki liikkeet onnistuivat huippuhyvin, myös tuomarin mielestä! ALO2-tulos kuitenkin johtui varmasti aamulla tulleista suru-uutisista, joiden takia oma keskittymiseni oli erittäin heikkoa. Hieno tulos kaikesta huolimatta ja koiran suorituksesta ja käytöksestä kisapaikalla olin erittäin ylpeä!
Nelli ja Hyvinkään kokeiden palkinnot.
Aiempien kisojen ja tulosten johdosta edustimme tollerijoukkuetta syyskuussa piirimestaruuskisoissa sitten ALO-luokassa. Tavoitteena oli saada kokeesta se viimeinen koulutustunnukseen vaadittava ALO1-tulos ja sen me saimmekin. Kaikki liikkeet menivät nappiin ja tuomarin kommentit jäivät lämmittämään mieltä. Tuomarin mukaan yhteistyötämme on ilo katsella ja kehoitti jatkamaan samaan malliin, mutta kehoitti varomaan koiran ylitreenausta, jottei into katoa. Mutta kuulemma kaikinpuolin hienoa yhdessä tekemistä ja koira on ihana... ja niinhän se onkin! :)
Tämän vuoden tavoitteet tokon osalta olemme siis saavuttaneet ja toko saikin syyskuun jälkeen muutamaa omatoimitreeniä lukuunottamatta jäädä tauolle, jatketaan sitten ensi vuoden puolella!
Agility:
Agilitya olemmekin treenanneet pitkin kesää ja syksyä aika säännöllisesti. Kesällä kävimme joka kuukausi seuran ohjatuissa treeneissä. Kuukausittain oli vaithuvat teemat ja kävimmekin kesän aikana erilaisia ratakursseja eri ohjausteemoilla ja loppukesästä vielä kontaktikurssin, jossa päätavoitteena oli saada opetettua keinua uudelleen ja entistä paremmin. Tämä tuottikin tulosta ja syksyn aikana olemma saaneet aikaan lähes ratavalmiin keinun ja olemmekin treeneissä jo paristi tehneet keinua ihan keskellä rataa. Mahtava muutos viime kevättalven keinupelkoiseen koiraan, kun nykyään keinu on kuin mikä tahansa muu este eikä siinä ole mitään pelottavaa enää.
Talvikaudelle pääsimme treenaamaan seuran ohjattuihin treeneihin tavoitteellisten kisaavien ryhmään, jossa jokaiselle koirakolle tehdään oma treenisuunnitelma ja asetetaan tavoitteita. Meillä tavoitteet talvikaudella ovat, että saamme ratatreeniä, opimme molemmat ohjauksia paremmin ja lisää ja aloitamme talvella kisaamisen. Tällä hetkellä kisastartin tavoite on siinä vuodenvaihteessa ja sitä kohti etenemme koko ajan.
Kävimme alkusyksystä yksissä epiksissä kisaamassa medimölleissä kaksi starttia. Ensimmäiseltä startilta tuloksena oli 5, eli yksi rima tippui oman ohjausvirheen takia, mutta aikavirhettä oli n. -20s eli oikein hieno tulos ilman tuota 5 virhepistettä. Toisella startilla teimme nollaradan ja aikavirhettäkin oli -23,72 pistettä (tuloksissa tosin -13,72) ja ilman toimitsijoiden virhettä sijoituksemme olisi ollu 1. Epiksissä tuo ei niinkään haitannut, varsinkaan kun tavoitteemme oli treenata lähdössä pysymistä ja se meni todella hyvin!
Tässä kisavideota epiksistä:
Nyt vain sitten kohti loppuvuoden tavoitteita ja sitä ensimmäistä kisastarttia. Vielä on työtä tehtävänä, mutta eiköhän se siitä... Intoa ainakin riittää molemmilla!
Muuta:
Kesällä puuhasimme treenien ohella kaikkea muutakin mukavaa. Oli tollerileiriä, Kaitalammen uimareissua Leevi-kaverin ja omistajansa kanssa sekä mökkireissua Heinolassa. Tässä muutama kuva kesältä...
Hyppy lelun perään...
Mökillä pitää välillä ottaa iisisti.
Etsikoiratreeneissä maalissa ei ollut muuta tekemistä kuin popsia metsän antimia odotellessa.
Lomalainen :)
Joskus täytyy ottaa rennostikin...
Syksyä kohti mentäessä on hyvä (?) hankkiutua eroon liioista karvoista...
Etsijäkoiratoiminnassa emme ole paljoa olleet mukana, sillä agilitysta (ja tokostakin) on muovautunut meille tällä hetkellä aikalailla pääasialliset lajit, joita treenaamme ahkerasti. Keväällä olisi viimeistään taas aika ryhdistäytyä etisjäkoirarintamalla ja treenata itsemme jatkokurssivalmiiksi, paljon ei enää puutu... Nyt kuitenkin keskitymme muihin lajeihin ja tavoitteisiin niissä.
Nelli on myös saanut syksyllä uuden tollerikaverin, kun kaverini hankki pienen Kaiku-pojan. Kaiku on mainio pieni tolleri, joka on ainakin muutmaan tapaamisen perusteella vaikuttanut oikein rohkealta tapaukselta. Vielä Nelliä ainakin viimeksi arvelutti vähän tuo pieni "paholainen", mutta eiköhän mieli muutu ja leikit ala sujumaan, kunhan Kaiku vähän kasvaa ja siitä on vastusta tuolle muka jo niin aikuiselle neidille :) Huomenna menemmekin Nuuksioon lenkkeilemään tuon uuden koirakaverin kanssa taas pitkästä aikaa. Mahtaa olla poika kasvanut taas...
Yksi tärkeä asia oli melkein unohtua. Viikko sitten, isänpäivänä 11.11.2012, Nelli täytti 3 vuotta. Taas sai neiti pistellä poskeensa maksalaatikkokakun kuorrutettuna raejuustolla ja päällä tietenkin ne kolme nakkikynttilää. :) Kyllä näytti nakkimaksalaatikkokakut maistuvan ja päivänsankari vaikutti oikein tyytyväiseltä. Samaisena päivänä Nelliä tosin taas lenkillä luultiin kokrkeintaan vuoden ikäiseksi, mikä onkin ollut viimeaikoina tuntemattomien käsitys aika usein. On hienoa olla sanomassa, että "Ei, ei tämä pentu ole, vaan täyttää tässä juuri 3 vuotta." :) Mikäs siinä, pysykööt jatkossakin yhtä leikkisänä ja nuorekkaana! Alla vielä kuva päivänsankarista synttärikakkuineen...
Hei vaan kaikille näin loppukesästä! Pahoittelut, etten ole kirjoitellut tänne yhtikäs mitään koko ihanan kesän aikana. Paljon on tapahtunut: on leireilty, mökkeilty, treenattu sekä lomailtu. Kaikkea muuta siis on tehty kuin blogia kirjoitettu. Ajattelin päivitellä kesän tapahtumia tässä, kunhan joku iltaa saan kunnolla aikaiseksi. Sitten kirjoittelen tollerileirin taipparitreeneistä, huisin kivasta näyttelymenestyksestä, mukavasta mökkireissusta, agilitytreeneistä sekä muusta treenaamisesta. Myös toko-kentiltä on tulossa aikas melkoisen hyviä kuulumisia, tuloksia on saatu aikaan ;)
Tämä on nyt tällainen pikainen päivitys, meillä kun on tänään oikein harvinainen vapaailta. Mitään treenejä ei ole, eikä muutakaan sovittua, joten ajattelin ihan vain kotoilla tänään. Nelli pääsi ihan pikkuisen lenkin lomassa treenaamaan paikkamakuuta, jotta se olisi vielä lauantain toko-kokeessa varma juttu... Lisäksi kokeiltiin taas tuota Siniltä Leevi-tollerilta lainassa olevaa Dog Tornadoa -älypeliä, joka alkaakin olla Nellille jo suhteellisen helppo juttu. Ajan myötä olen lisännyt siihen jopa jo nuo nupitkin, jotka estävät tasojen pyörimisen. Tasoja pyörittämällä koiran kuuluu siis löytää "kolot", joissa nameja on. Pelissä on kolme kerrosta, joissa jokaisessa on neljä koloa. Tässä vielä video äskeisestä pelailusta. Vähän jouduin avittamaan ihan lopussa neitiä, mutta muutenhan tuo meni hyvinkin "älykkäästi"!
Tämän tekstin olen kirjoittanut oikeasti jo 23.5., ennen kuin koneeni meni epäkuntoon. Julkaisen silti :)
Nyt on kyllä vietetty kaikenlaisesta treenailusta taukoa jo jonkun aikaa. Hallikauden päätöskisojen jälkeen jäin odottelemaan Nellin juoksuja, joten emme kovinkaan paljon käyneet edes omatoimitreenailemassa. Jotenkin luulin, että juoksut alkaisivat huhtikuun lopulla ja asenteenikin oli sellainen, että nyt tulee juoksujen takia taukoa treeneihin, eli motivaatiota ei paljon ollut. Juoksut eivät kuitenkaan alkaneet huhtikuun puolella, eivätkä vielä toukokuun alussakaan ja pidimme siis aivan turhaan taukoa mm. agilitytreeneistä. Tokokisojakaan en ollut uskaltanut toukokuulle varata, mahdollisten juoksujen takia.
Itse olin aloittelemassa ensimmäistä osaa kesälomastani pari viikkoa sitten. Iloitsin kuitenkin vielä torstaina 10.5., kuinka pääsemme ennen lomaa vielä ohjattuihin agilitytreeneihin. Töistä palattuani kuitenkin huomasin Nellillä alkaneen juoksut ja vähän jo harmittikin, ettei se voinut aloittaa niitä juoksuja vasta perjantaina. Agilitytreenit jäivät siis välistä eikä ollu mukava soittaa vanhemmilleni Nellin hoitopaikkaan, että saavat Kyproksen reissuni ajaksi hoitoon suht väsyneen ja juoksuisen koirani, jota ei saisi pitää vapaana lenkeillä ja muutenkin siitä olisi enemmän työtä.
Lomani ajan Nelli kuitenkin oli viettänyt ihan leppoisaa aikaa vanhempieni luona. Paljon se oli nukkunutkin, mutta tietenkin päässyt joka päivä ihanan pitkille lenkeille ja muutenkin pitämään hauskaa. Uimassakin olivat käyneet, vaikkakaan Nelli ei ollut veteen yhtä kertaa enempää pulahtanut. Liekö ollut kylmää vettä vielä - vai voiko se olla kylmempää kuin viime joulukuun alussa, jolloin Nelli vielä kävi pulahtamassa Sääksjärvessä?
Taisimme tyttöjen kanssa tuoda auringon ja kesän tänne Suomeenkin, sillä lähtiessämme täältä oli sateista, synkkää ja sumuista. Nyt loman jälkeen päivälämpötilat ovatkin lähes hellelukemissa ja siitepölyallergiaoireetkaan eivät ole enää niin pahoja kuin pari viikkoa sitten, ihanaa! Nyt on sitten lenkkeilty pitkiä lenkkejä kaksin tai kavereiden kanssa, kesävaatteissa, mikä sen mukavampaa. Maanantaina intouduttiin jopa tokoilemaan lenkin yhteydessä, ihan vain hetken aikaa. Tokoilut menivät yllättävän hyvin taas tauon jälkeen ja kotiin palattuamme tarkistinkin, josko olisi tulossa sopivia toko-kisoja, mutta sopivaan aikaan niitä ei löytynyt. Taitaa seuraavat kisat onnistua sitten vasta heinäkuun lopulla tai elokuussa. Harmi.
Kesän taidammekin keskittyä taipparitreenailuun, uimiseen, agilityyn ja pitkästä aikaa tarkoitus olisi ryhdistäytyä etsijäkoiratreenailussakin. Tavoitteena olisi päästä aloittamaan jatkokurssi syksyllä, vihdoinkin! Myös agilityn kisastarttitavoitteet ovat nyt siirtyneet tuonne loppukesään, motivaatio treenaamiseen alkaa taas kasvamaan. Toivottavasti ensi viikolla päästäisiin jo ohjattuihin treeneihin, tai siis jopa koira pääsisi. Tällä viikolla olen menossa ohjattuihin treeneihin hakemaan oppeja ohjauksiin ilman koiraa...
Kesän suunnitelmista ihan lyhyesti tässä vielä...
8.-10.6. Tollerileiri Himoksella
16.6. näyttely Kotkassa
29.6.-1.7. mökkireissu kaverin mökille (Nelli mahdollisesti mukaan)
1.7. mahdollisesti taipumuskokeisiin Kouvolan suunnalle
Erittäin hauskan ja tapahtumarikkaan viikonlopun päätökseksi kävimme Nellin kanssa morjestamassa vielä kovin pikkuista saksanpaimenkoira Sakua, joka siis on vielä ihan vauveli. Kävin ensin tapaamassa pientä pentua ilman Nelliä ja sitten kaverini tuli Sakun kanssa vielä ulos moikkamaan pikaisesti myös Nelliä. Tinnalle ja Sakulle kiitos hauskasta tapaamisesta!
Lähestulkoon ensi kohtaaminen...
Saku oli yllättävänkin rohkea Nellin suhteen, ja oli kovin kiinnostunut tästä ja hyppi jopa Nelliä päin useaan otteeseen. Kovasti Saku jaksoi myös loikkia kengurun lailla Nellin perässä pitkin nurmikkoa. Hauska oli seurata myös Nellin tekemisiä pennun lähellä. Nepa kun tuntuu ajattelevan, että hän itse on kovinkin vanha neiti, eikä tuollainen innokas pikkupentu oikein jaksanut tätä "vanhusta" kiinnostavan kauaakaan. Nelli lähinnä sivusilmällä seurasi pennun touhuja sen loikkiessa ympärillä ja muutaman kerran vähän komensi pikkuista. Komennuksista huolimatta Saku oli monesti jo seuraavassa hetkessä uudelleen Nellin ympärillä härväämässä. Mielestäni Nelli suhtautui kaiken kaikkian noin nuoreen pentuun oikein mallikkaasti!
Saku ja Nelli
Sakua vähän leikittäis!
Kuulemani mukaan kotosalla omalla tahollaan myös Saku on tuon tapaamisen jälkeen ollut melkoisen väsynyt. Nellikin vetää tällähetkellä sikeitä makuuhuoneen puolella tyytyväisenä viikonlopun toimeliaisuudesta. Tuo se on sitä koiranelämää!
Vanhempoi neiti lähti tutkimusmatkalle, mutta pikkuinen jäi vielä lähietäisyydelle...
P.S. Kävin vielä kotiin ajellessa Mustissa ja Mirrissä punnitsemassa Nellin, sillä mielestäni se on laihtunut kevään aikana vielä lisää. Syksyllähän Nelli painoi eläinlääkärikäynnillä 16,7 kg, maaliskuun rokotuksissa paino oli pudonnut tasan 16 kg:aan ja tämänpäiväinen paino oli sitten 15,3 kg. Enää ei Nelliltä painoa pudoteta, sillä nyt se alkaa olla agilitykoiraksi ihan terveissä ja kestävissä mitoissa. Ja ei, koirani ei kuitenkaan näe nälkää :)
Sain ysävältäni Iinalta haasteen, hyvän mielen haaste. Ikinä ennen en ole haasteisiin tarttunut, mutta nyt ajattelin kuitenkin ottaa osaa, sillä hyvän mielen asioitahan on mukava miettiä :) Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa
järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen
asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet
haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos
hänen bloginsa on julkinen). Haasteessa ei tosiaan sanota, pitääkö asioiden liittyä koiriin ja koiraharrastuksiin, joten listaan tähän muitakin asioita. Haasteessa ei myöskään kerrota, pitäisikö noiden hyvää mieltä tuovien asioiden olla järjestyksessä, joten numeroinnista huolimatta omani ovat sekalaisessa järjestyksessä...
1. Ystävät ja muut läheiset ihmiset
Laitoin nyt samaan nämä kaksi ihmisryhmää. Ystävät tuovat tietenkin hyvää mieltä, samoin perhe ja muut läheiset ihmiset. Sanojakaan ei välttämättä tarvita, vaan pelkkä läsnäolokin tuo hyvää mieltä. Ystäviltä ja läheisiltä saa apua ja heidän seurassaan voi nauraa, kun siltä tuntuu. Tarviiko sitä muuten kertoakaan miksi he tuovat hyvää mieltä?
2. Nelli
Monikin Nelliin liittyvä asia on tässä listalla mukana, mutta Nelli itsessään on mainittava kyllä yhtenä hyvän mielen tuojana. Nelli ei tuo hyvää mieltä vain minulle, vaan myös monelle muulle. Se ilostuttaa melkein kaikkia ihmisiä, joita tapaa. Hauskinta siinä on sen suhteellinen avoimuus ja hymy, joka sen naamalle leviää, kun saa tehdä jotain ihan älyttömän kivaa. Tuolloin Nellistä näkee, että se nauttii, ja silloin se levitää myös ympärilleen sitä ihanaa hyvää mieltä!
3. Koiran oppiminen
Tottakai siitä tulee hyvä mieli, kun olet koiralle opettanut jotain asiaa pitkään ja hartaasti ja kun se sitten lopulta hoksaa jutun juonen ja tulee se onnistunut suoritus vähillä avuilla. Tai sitten, kun olet vain muutaman kerran opettanut koiralle vähän jotain uutta ja se yhtäkkiä osaakin sen aivan kuin olisi osannut jo todella kauan! Koiralle on juuri siitä syystä hauska opettaa niitä turhiakin temppuja, sillä koiran oppimista on hauska seurata. Välillä sitä oikein pystyy näkemään, kuinka sen päässä raksuttaa ja se miettii asioita. Koiran oppiminen on itsellekin palkitsevaa ja samalla se opettaa tuntemaan omaa koiraa aina vain paremmin!
4. Agility
Mikä olisikaan parempi tapa unohtaa ikävät asiat tai nollata työkiireet päivän päätteeksi, kuin kunnon agilitytreenit. Agilitytreeneissä joutuu itse keskittymään ihan täysillä omaan ja koiran tekemiseen, että kaikki muut asiat varmasti katoavat mielestä eikä kotiin päästyä enään muistakaan, mistä on aiemmin päivällä murehtinut tai stressannut. Sama tosin pätee muihinkin koiraharrastuksiin. Samalla myös tähän liittyy se onnitumisen ilo ja onnistumisen aiheuttama hyvä mieli, niin itsellä kuin koiralla.
5. Kesä
Kesään sisältyy monia sellasia asioita, jotka pistää iloseks. Joten mainitsen kesän tässä nyt kokonaisuutena! Siihen kuuluu tietenkin, aurinko, kesäsateet, festarit, ihanat iloiset ihmiset, jäätelö, lämpö, uiminen, meri.... Kaikki!
6. Koti
Koti on ihana paikka rauhoittumiseen, ja silloin kun siellä kerkeää olemaan, on hyvä mieli. Kotiinkin liittyy monia iloa tuovia asioita, niinkuin esimerkiksi se, että aina kun sinne palaa, on ovella ihana koira vastassa aina yhtä iloisena. Oman koiran ilo ja rakkaus on kyllä jotain niin välitöntä ja ehdotonta! Kotiin on siis aina ihana tulla!
7. Ystävällisyys
Tämä nyt on sanomattakin selvää. Kaikenlainen ystävällisyys on hyvästä, vihanpito ja ilkeys on huonoa! :)
8. Hymy
Ihmisten pitäis hymyillä enemmän, koska hymy kyllä tarttuu ja tuo ihan varmana hyvää mieltä. Hymyllä voi saada paljon hyvää aikaan :) Omasta mielestäni on parempi olla iloinen ja hymyillä, kuin päinvastoin ja itse ainakin koitan tuoda sitä hymyä enemmän tänne ympärille!
9. Metsä
Pienempänä tuli liikuttua vanhempien mukana pitkin metsäkin, mutta varttuessa se vähän jäi vähemmälle. Nyt kun itsellä on koira, tulee liikuttua luonnossa paljon enemmän kuin pitkiin aikoihin. Luonnossa liikkuessa kyllä rauhoittuu hyvin ja ajatukset lepää, aika sama vaikutus kuin agilityssa.
10. Hyvä ruoka ja herkut
Ruoka ja herkut oli pakko lisätä listalle, koska paljon ei ole parempaa kuin hyvä ruoka. Nams!Nellikin on varmasti tästä samaa mieltä... ;)
Kirjoittelin tätä postausta parin päivän aikana muutamaan otteeseen. Oli jännä huomata, kuinka mielipiteet hyvää mieltä tuovista asioista muuttuivat tilanteen ja fiiliksen mukaan :) Listalle olisi varmasti löytynyt monen monta asiaa lisääkin, mutta tuossapa noista jotain.
Haastan tähän mukaan nyt Sonjan, Tinnan sekä Mintun, ottakaahan osaa! :)
Tältä viikolta olisikin voinut kirjoittaa useammankin päivityksen, sillä niin monesta asiasta löytyisi kerrottavaa. Viikon aikana on liidelty agilitykentillä ja tehty pitkiä lenkkejä, ja talviturkinkin Nelli heitti keskiviikkona :) Lisäksi neiti pääsi riekkumaan viikonlopun alkajaisiksi erään tollerikaverin kanssakin!
Tiistaina tosiaan käytiin ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella Järvenpäässä seuran vapaavuorolla treenaamassa kahden seurakaverin kanssa. Olin laatinut jo päivällä pikaisesti treenisuunnitelman ja tarkoituksena oli tehdä kontaktitreeniä sekä treenata kouluttajan vinkkien mukaan keinua ja keppejä. Kerrankin kun oli kunnon suunnitelmt tehty, niin tottakai ne piti muuttaa paikanpäälle päästyä, sillä kentällä oli vasta osa esteistä ja vettäkin satoi. Kentältä puuttui vielä kokonaan keinu ja puomi, joten näiden treenaaminen ei onnistunut. Myöskään A:ta en uskaltanut alkaa treenaamaan, sillä este oli sateen vuoksi märkä ja vaikutti liukkaalta.
Loppujen lopuksi saimme treenikavereiden kanssa aikaiseksi suunnitelman, jota päätimme kaikki noudattaa. Treenattaviin asioihin otettiin kepit sekä irtoamistreeniä. Keppitreeni meillä meni viidellä ohjurilla ja hyvin menikin. Lähetin Nelliä kepeille eri tulokulmista. Huomattiin siinä treenatessa, että Nellin keppien soritusasento on niin matala, ettei koira edes luultavasti enää huomaa ohjureita niiden ollessa koiran selkälinjaa korkeammalla. Seuraavan kerran keppejä treenatessa päästäänkin varmaan aloittamaan häiriötreeniä, eli niin että minä teen jotain muutakin Nellin suorittaessa ja lisäksi kokeiluun tulee sivuttaissuunnassa minun ja koiran välimatkan kasvattaminen.
Irtoamistreenissä treenasimme radanpätkää, jossa oli kolme hyppyestettä ja putki siten, että koiran liikelinja kulki hyppyjen mukana oikealle kaartaen kohti putkea. Samalla tuli treenattua irtoamisen lisäksi myös vähän sivuttaista irtoamista. Nelli irtoaa putkeen todella hyvin, mutta kun mukaan otettiin se, että minä teen takaaleikkauksen putkea edeötävän hypyn takana, niin vaikeutta treeniin tulikin onneksi. Parin toiston jälkeen saimme tämänkin onnistumaan ja koira irtosi putkeen, vaikka teinkin takaaleikkauksen koiran lähdettyä hypylle ja putkeen. Ihan onnistuneet omatoimitreenit, vaikka suunnitelmat viimetipassa muuttuivatkin! :) Kiitos treenikamuille!
Keskiviikkona ihailin toimiston ikkunasta kivaa keliä ulkona, ja päätin, että teemme piiiitkän lenkin iltapäivällä kotiin päästyäni. Iltapäivällä hainkin koiran kotoa ja suuntasin vanhempieni luokse. Lähdimme metsäreittejä pitkin äitini kanssa kävellen kohti paikkaa, jossa Nelli pääsee helposti joka kesä uimaan sydämensa kyllyydestä. Tarkoitus oli mennä katsomaan, kuinka kevät on edennyt tuolla ja josko koira pääsisi uimaankin. Nelli kyllä muisti paikan taas erittäinkin hyvin, ja kysyessäni uintihalukkuuta, koira säntäsi luvan saatuaan täyttä vauhtia joenrantaan uimapaikalle odottamaan meitä. Vähän aikaa kepin palasia heiteltiin veteen ja Nellikin kahlaili vedessä, mutta lopulta neiti jopa uikin vähän kepin perässä. Ilmeisesti oli sen verran kylmää vettä, ettei koira enää uudelleen uimaan asti mennyt, mutta rannalla olikin hyvä vetää tollerihepuleita pallon kanssa tai ilmankin :)
Koira vielä kuivana, silti valmiina säntäämään veteen.
Vähän kävi punanenä jo kahlaamassa...
... ja siellä se ui ihan kokonaan :)
Tollerihepuliiiiiiii!
Hepulointia lisää.
Torstaina meillä olikin vuorossa tämän hallikauden päätöskisat, leikkimieliset toki. Koko talven jännitin pääsemmekö osallistumaan näihin päätöskisoihin, sillä olin ajatellut Nellin juoksujen osuvan juurikin tähän huhtikuun lopulle. Viime viikolla kehotin Nelliä lykkäämään juoksujen alkua hallikauden päätöskisojen yli, ja taisi tuo uskoakin ;) Tosin vieläkää ei ole juoksuja näkynyt, joten ne luultavasti alkavat juuri niin, etten ainakaan koiran kanssa pääse osallistumaan toukokuun ohjaustekniikkakurssille. Ilman koiraa yritän kyllä paikalle päästä hakemaan oppia.
Me teimme torstain kisoissa mölliradan, eli helpotetun radan ja ihan kisasuoritustreeninä, mutta kuitenkin kisanomaisesti. Teimme radan medikorkeuksilla ja tuossa medimölli-luokassa kisasi Nellin lisäksi treenikaverimme Alma-rottweiler. Molemmilta tuli hienoja suorituksia ja Alma tekikin ohjaajineen heti ensimmäisellä kierroksella 0-radan, onnea! Tuossa mölliradassa oli vain 13 estettä, mutta sekin oli ihan tarpeeksi meille. Saimme tehdä radan kahteen kertaan, mikä olikin oikein hyvä ratatreenin kannalta. Molemmilla suorituskerroilla tuli virhe, ja molemmat virheet olivat ihan ohjausvirheitä, eli syy oli täysin minun. Ensimmäisellä kierroksella Nelli juoksi yhden esteen ohi, mutta muuten tuo suoritus meni oikein mainiosti ja kaikki ohjauskuviot, joita olin suunnitellut tekeväni, onnistuivat. Ensimmäistä ratasuoritusta en saanut nauhalle, mutta alla on tuosta toisesta suorituksesta videopätkä.
Kuten videolta näkyy, toisella suorituskerralla Nelli kyllä hyppäsi tuon kolmannen hypyn, jonka ohi ansimmäisellä kierroksella juoksi, mutta itse mokasin tuon hypyn jälkeen ohjatessani koiraa putkelle. Kuten näkyy, Nellin hyppy meni aika pitkäksi, mistä johtuen koira jäi selkäni taakse ja livahti vahingossa väärälle esteelle, eli A:lle, vaikka piti mennä putkeen. Muuten tuokin ratasuoritus meni ihan kivasti, vaikka A:n kontaktisuoritus oli ihan kamala (videon lopussa).
Viikonlopun olemmekin lähes kokonaan ottaneet siinä mielessä rennosti, että mitään ei ole treenattu ja koira on saanut ihan vain olla. Perjantaina kuitenkin ohjelmaa saatin koirallekin, kun se pääsi mukaan viettämään tämän vuoden ensimmäistä (ainakin minulle ensimmäistä) grilli-iltaa kavereitteni luokse. Paikalla oli toki myös Leevi-tolleri ja vauhtia ei illasta puuttunut, ainakaan koirilta. Iltaa tuli vauhdittamaan vielä hetkeksi myös 5 kk ikäinen Mörri-australianpaimenkoirauros. Nellillä olikin sitten kaksi pojua perässä, mutta neiti kyllä antoi poikien kuulla kunniansa, mikäli uskaltautuivat liian lähelle! Vauhdista ja Leevin innokkuudesta huolimatta Nelli toi kaverilleen tuliaisiksi myös herkkuluun, ja illan pimetessä kaverukset pääsivät näitä luita maistelemaan ja rauhoittumaan :)
Alla vielä kuvia perjntailta. Ainakin meillä on ollut taas kerran tekemisen täyteinen ja hurjan mukava viikko. Toivottavasti teilläkin!
Kevään varmaan tähän mennessä aurinkoisin ja lämpimin päivä vierähti tänään Kouvolan (tai Inkeroisten) ryhmänäyttelyssä. Keli oli todellakin mitä parhain ja auton mittarin mukaan lämpötilat kohosivat ainakin +15 asteeseen, todennäköisesti ylikin - niin lämmin ulkona oli. Ja toki tuokin näyttely oli jo ulkonäyttely. Mikäs siellä oli odotellessa omaa vuoroa, kun ympärillä oli paljon hienoja koiria ja aurinko lämmitti kivasti.
Nelli kisasi tänäänkin avoimessa luokassa, jossa oli meidän lisäksi kaksi muutakin koiraa. Nellin tulos tämänpäiväisestä näyttelystä oli oikein kiva taas, ja arvostelu myös. Tuomarina toimi Kirsi Nieminen ja seuraavassa Nellin arvostelu:
"Erinomaista tyyppiä oleva narttu. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Hieman korkealle kiinnittyneet korvat. Erinomainen ylälinja, syvä rintakehä. Erinomainen runko, hyvät takakulmaukset ja hyvät matalat kintereet. Liikkuu hyvällä askelpituudella."
Tulos näyttelystä oli siis AVO ERI AVK1 SA PN2 VASERT. Selkokielellä sanottuna taas: Nelli kisasi AVOimessa luokassa ja sai ERInomaisen arvostelun, voitti kilpailuluokkansa (=AVK1) ja sai SA:n (=Sertifikaatin Arvoinen) ja Paras Narttu kehässä sijoittui toiseksi. Lisäksi Nelli sai VAraSERTin, jolla ei käytännössä tee mitään, mutta onhan se ihan kiva lisä... :) Taas ollaan tyytyväisiä, vaikka jälleen meni se SERTi aikalailla hujahtaen punanenän ohitse. Vieläkin parempi onni ensikerralla! :)
Paluumatkalla päätimme ystäväni kanssa poiketa aurinkoisesta säästä johtuen pikaisesti Porvoon keskustassa, sillä Porvoo on mielestäni niin ihana ja kaunis kaupunki. Aurinko paistoi sielläkin ihanasti ja paljon ihmisiä oli liikkeellä. Nellikin sai joenrannassa kävellessämme muutamat rapsutukset ohikulkijoilta ja oli kovin innoissaan jälleen uudesta paikasta. Toki tuo hömelö punanenä olisi kovasti halunnut pulahtaa alhaalla virtaavan jokeen uimaan, mutta valitettavasti siihen ei nyt annettu mahdollisuutta. Ohessa vielä pari kuvaa ihanaisesta Porvoosta joen rannalta. Antoisa ja ihana keväinen näyttelypäivä siis takana, ja nyt voimmekin rentoutua kotosalla loppuillan!
Torstaina olikin ohjelmassa tämän talvikauden 2011-2012 viimeiset ohjatut hallitreenit. Treeneissä oli tarkoitus tehdä rata kisanomaisesti, eli alkuun rata kasattiin ja jokainen tutustui rataan itsekseen. Tämän jälkeen jokainen suoritti rada, kaksi yritystä kerettiin ottamaan. Panokseksi jokainen laittoi kassaan 1 euron, eli potti kasvoi huikeaan 6 euroon. Tarkoitus oli, että virheettömällä eli 0-tuloksella potin voittaa itselleen ja mikäli noita 0-tuloksia on useampi, potti jaetaan tuloksen tehneiden kesken.
Ensimmäinen koira asetti muille huimat pohjat, kun koirakko heti alkuun monen viikon tauon jälkeen hienosti radan läpi virheettömästi. Oma ensimmäisen kierroksen suorituksemme alkoi hyvin, mutta pian alun jälkeen kaatui kepeille, ohjaajan vika. Ohjasin koiran ihan väärään kohtaan keppejä (varmaan kolmanteen keppiväliin ekan sijasta) ja Nelli meni sekaisin. Lisäksi eräs toinenkin ohjaus meni vähän huonosti. Tarkoituksenani oli tehdä persjättö, mutta myöhästyin tilanteesta ja koira juoksi jaloilleni ja kaaarsi ihan väärään suuntaan.
Ensimmäisen kierroksen virheistä oppineena, muiden suorituksia seuranneena ja treenikaverin kanssa pähkäillessäni päätin muuttaa taktiikkaani ja persjätön sijasta tein vasta seuraavaan esteväliin takaaleikkauksen, jonka seurauksena tuo muutaman esteen pätkä menikin paljon paremmin. Omista virheistä ja muiden suorituksista oppiminen tuntuu olevan aika hyödyllistä, juurikin näitä ohjauksia opeteltaessa... Toinen kierros meillä meni siis paljon ensimmäistä kierrosta paremmin. Ainoastaan yhden hypyn jälkeen Nelli kaarsi turhan pitkälle, mutta tämä ei tuonut meille ylimääräisiä pisteitä. Ja toki tiedostin taas tämän kierroksenkin jälkeen, että kontaktit eivät ole meillä ihan hallussa... Agilityssahan kaikki pisteet ovat nounou, eli niitä ei haluta, vaan pyritään täysin pisteettömään suoritukseen ja mahdollisimman nopeasti suorittaen. Jokatapauksessa, toisella kierroksella teimme siis aika onnistuneesti virheettömän radan, eli 0-tuloksen!!! Allekirjoittanut on muutamasta virheestä huolimatta oikein tyytyväinen koirastaan ja omastakin suorituksestaan :)
Ensi viikolla meillä olisikin vuorossa seuran hallikauden päätöskisat, joihin ilmoittauduin Nellin kanssa medimölli-luokkaan, eli ns. harjoitusluokkaan, jossa ei ole ilmeisesti keppejä ja keinua ainakaan, eikä ehkä rengastakaan. Nyt vaan sormet ristiin ja toivomaan, etteivät juoksut ala Nellillä ja päästäisiin kokeilemaan ekaa kertaa vähän kisaamista!
Kerrottakoon vielä muitakin kuulumisia samaan syssyy... Tiilasin tuossa juuri torstaina meille kotiin kolme varista, jotta päästään treenaamaan taipumuskokeita varten. Kesäkuun tollerileirille olemme ilmoittautuneet taippariryhmään ja toivonkin, että saan Nellin kantamaan riistaa ennen tuota leiriä. Toivossa on hyvä elää, ja uskon vielä ainakin, että tässä onnistun. Aika näyttää, kuinka käy. Heinäkuussa voitaisiin sitten ehkä jopa mennä kokeilemaan ihan kokeisiin. Jännää!
Nyr kaikille vielä peukut pystyyn, sillä sunnuntaina matkaamme taas näyttelyreissulle. Tällä kertaa kohteena on Kouvola, johon on ilmoittautunut 14 tolleria. Tällä kertaa saan matkaseuraakin Lohjalta saakka eikä matkaankaan tarvitse lähteä aamuseitsemältä, kehän alkaessa vasta klo 12.15. Toiveena olisi nyt ainakin aurinkoista säätä ulkonäyttelyyn ja tietenkin mukavaa näyttelypäivää (ja ehkä vähän menestystäkin). Kirjoittelen taas kuulumisia reissulta palattuamme :)
Pääsiäisen jälkeen on palattu arkeen. Koirakin oli melkein pari päivää hoidossa vanhemmillani, omien kiireideni vuoksi. Onneksi on tuollainen luottohoitopaikka, jossa Nellikin tykkää remuta! Vanhempieni luona koira on kuin toisessa kodissaan!
Nyt olikin heti treeneistä tultua pakko päästä kirjoittelemaan ajatuksia. Olimme tuuraamassa seurakaveria Juha Oreniuksen agilitytunnilla, josta tarttui mukaan puolessa tunnissa aimo annos opeteltavaa. Tuo puolituntinen oli meille mielestäni todella hyödyllinen, ja päästiinpä kokeilemaan ekaa kertaa uutta ohjaustakin, jota ei olla ennen treenattukaan. Varoitus vielä, että tämä teksti voi olla monelle kovin sekava ja sisältää paljon kummallista sanastoa, ehkä jopa jotain virheellistäkin, mutta kirjoitan tämän myös itseäni varten :)
Ensin treenasimme ihan muutamaa estettä, ja kaiken kaikkiaankin taisi putkeen olla koko aikana maksimissaan 6 estettä. Kirjoittamalla tuota lähtöä ja kahta ensimmäistä estettä on vaikea kertoa, mutta kolmannelle esteelle lähetettiin koira takaakiertoon ja sen jälkeen pyöritettiin hypyn ja siivekkeen yli seuraavalle esteelle. Viidentenä oli pituus (ekaa kertaa meillä oli kaikki osat pituudessa, ja niin se koira vaan liiteli kaikkien yli!) ja pituuden jälkeen lähetettiin seuraavalle esteelle ja tehtiin takaaleikkaus, joka suuntasi voimakkaasti putkelle. Näin radanpätkän siis olisi pitänyt mennä, meillä se ei aivan heti putkeen mennyt...
Alkuun noissa kolmessa ensimmäisessäkin esteessä ja varsinkin oman liikkeen rytmityksessä sekä omissa liikeradoissa. Näissä meillä on muutenkin ongelmia ollut, pitäisi vaan oppia liikkumaan oikein siellä radalla. Hyvin monen yrityksen jälkeen saimme onnistumisia, ja aina välillä kokeilimme useampaa estettä ja sitten taas ihan paria. Oma liike pitäisi muistaa tuossa pyörityksessä pitää kokoajan yllä, ja suunnitella ne omat liikeradat paremmiksi.
Uutena asiana meille tuli treenattua myös vastakäännöstä, jolla saatiin koira kääntymään hypyn jälkeen kohti pituutta hyvin tiukasti. Koiran tiukka käännös ymmärtääkseni johtui juuri omasta rintamasuunnastani, eli kun käänsin koiralle selkäni, se kääntyi voimakkaasti samaan suuntaan ja näin myös kohti pituutta. Oli jännä huomata, että aivan uusi ohjausliike toimi noinkin hyvin jo ekalla kerralla. Tuota liikettä en kyllä osaisi mihinkään muualle soveltaa, mutta hyvä se on tietää edes jotenkin :)
Takaaleikkauskohdan idean ymmärsin kyllä heti, mutta käytännössä senkin toteuttaminen oli hiukan ontuvaa. Tuossa kohdassa kuitenkin oli tarkoitus pituuden jälkeen lähettää koira suoraan seuraavalle hypylle, ja heti koiran lukittua tuon esteen, kääntää oma rintamasuunta voimakkaasti kohti putkea. Aluksi olin koko ajan myöhässä ohjauksen kanssa, mutta kyllä se ohjaus lopulta onnistuikin ja koira oikeasti kääntyi jo hypyn riman yllä vasemmalle päin kohti putkea. JES!
Vaikka alkuun kaikki tuntui vaikealta, ja itseänikin varmasti jännitti uusi paikka ja uusi kouluttaja, eikä koirakaan ehkä ollut heti ihan kartalla juuri uuden paikan vuoksi, niin lopussa kiitos seisoi. Lopulta nimittäin saatiin tosi hyvä suoritus takaaleikkauskohdasta ja sen jälkeen vielä koko tuosta 7 esteen pätkästä niin hyvä suoritus, että Juhalta tippui jopa taputukset ja kehut ja treenistä jäi hyvä mieli. Kyllä sen itsekin onnistuttuaan huomasi, miten paljon helpommin koira ymmärtää ohjauksiani, kun ajoitan ja suuntaan ne oikein.Estevarmuuksien kasvattamisen lisäksi meillä on kyllä tuon koulutuskerran perusteella paljon opittavaa, mutta sehän vain motivoi treenaamaan!!! ;)
Huomenna taas Hyvinkäälle KAT:n ohjattuihin treeneihin, luvassa käsittääkseni ratatreeniä ensimmäistä kertaa niin päin, että ensin kokeillaan suorittaa rataa ja sen jälkeen vasta käymme läpi rataa osissa. Tähän mennessähän on tehty aivan toisin päin ja lopuksi kokeiltu pitempää ratapätkää tai kokonaista rataa, mikäli aikaa on jäänyt. Päästäänpähän treenaamaan kisanomaisempaa suoritusta, mutta myös hiomaan hankalia kohtia. :)
Nellillä on nyt ikää lähes päivälleen 2 vuotta ja 5 kk, ja aina oikeastaan näyttelymenestys on ollut nousujohteista, mutta (onneksi) hitaasti kehittyvällä koiralla myös näyttelymenestys on kohonnut hitaasti.
Sunnuntaina 8.4.2012 ajelin Nellin kanssa aamuvarhaisella Kouvolaan, josta hyppäsimmekin Katen ja Jannen kyytiin ja suuntasimme tuomarimuutoksesta huolimatta Lappeenrannan pääsiäisen näyttelyyn. Tollereita oli paikalle ilmoitettu 15, mutta 14 oli paikalla. Narttuja oli uroksia enemmän, ja etenkin junnunarttuja oli monia. Nelli kisasi siskonsa Kertun ja yhden muun nartun kanssa avoimessa luokassa.
Tällä kertaa tuomari tykkäsi Nellistä aj etenkin sen liikkeistä, ja minustakin tuntui, että kaikki kehässä meni aikalailla putkeen :) Tuomarina oli Harri Lehkonen ja seuraavassa tuomarin antama arvostelu:
"Keskikokoinen, reippaasti esiintyvä narttu. Feminiininen pää. Hieman vaalea pigmentti. Erittäin hyvät kulmaukset. Oikeat mittasuhteet ja kaunis ylälinja. Hyvä asentoinen häntä. Oikeanlaatuinen turkki. Erinomaiset liikkeet."
Tuloksena meille näyttelystä AVO ERI AVK1 SA PN3 SERT. Eli suomennettuna kirjainyhdistelmistä teille, joille nuo eivät paljonkaan ehkä kerro: Nelli kisasi AVOimessa luokassa saaden arvosteluna ERInomaisen ja ollen kilpailuluokkansa AVK ensimmäinen. Lisäksi tuomarin mielestä Nelli oli SertifikaatinArvoinen ja kisasi vielä Paras Narttu -kehässä sijoittuen siellä kolmanneksi ja saaden SERTifikaatin. Paras narttu -kehään ei päässyt kuin kaksi narttua Nellin lisäksi, ja nuo molemmat olivat valioluokan narttuja, eli ei meillä vielä ainakaan ole niihin nähden paljon mahiksia ;) Mutta saavutuksena siis meille ensimmäinen SERT tuolta Lappeenrannasta ja itse ainakin olen tooodella iloinen tästä! Seuraavassa vielä kuva Nellistä palkintopokaalin ja -ruusukkeen kanssa kevätauringossa.
Nelli ja palkinnot. Hieno tyttö!
Myöhemmin saatankin vielä lisäillä vähän videota kehästä, mikäli materiaaleista löytyy jotain julkaisemisen arvoista :) Hyvää kevään alkua kaikille!!!
On niin ihanaa, kun kevät alkaa näkyä luonnossa ja muutenkin vähän kaikkialla! Pitkiä lenkkejä on ihana tehdä työpäivänkin jälkeen, suorastaan nautintoa verrattuna talven kylmiin ja pimeisiin pakkasiltoihin tai iltapäiviin! Hetkeen en ole kerennyt edes blogia päivittää, mutta nyt on taas syytä ryhdistaytyä ja kirjoittelenkin tässä samalla useamman päivityksen...
Doboilut jätimme kesken, eli kaksi viimeistä kertaa kurssista käymättä, sillä Nellillä alkoi agitreeneissä huomata kireyttä selässä/selän takaosassa. En siis enää uskaltanut doboilemaan mennä, ja keskitymme agilityyn kunnolla. Doboilu oli kyllä kivaa meidän molempien mielestä ja Nelli oli siinä taitava ja oppi nopeasti, mutta varmaan sitten liian vähän venyttelimme kuitenkin ja liikkeet olivat sen verran vaativia, ettei koira niistä palautunut parissa päivässä. Kuitenkaan minulla ei ole koiraa tarkoitus rikkoa, joten jääkööt viimeiset kerrat käymättä. Fyssarillekin pitäisi nyt se aika varata, kunhan sellaisen nyt vain saisi jostain... Ilmeisen kiireisiä ovat eläinfyssarit.
Agilityssa olemme edenneet taas ja välillä ratatreenissä tuntuu, että pysynkin jo koiran mukanakin, ja ehkä jokunen ohjauskin on radalla onnistunut. Kisaamaan meillä on vielä pitkähkö matka, mutta kovalla työllä kisastarttivalmius saavutetaan! Haluan kuitenkin, että kaikki estesuoritukset olisivat lähes täysin varmoja, kun kisaradoille, edes mölleihin menemme. Kontakteilla ja kepeillä täytyy jatkaa häiriötreenaamista kaikilla mahdollisilla tavoilla, kunnes voisin itse heittää vaikka kuperkeikkaa palloja heitellen eri suuntaan kuin koira esteillä liikkuu (jos tämä nyt muutenkaan olisi mahdollista), mutta siis teoriassa tämä voisi olla tavoite. ;) Matkaa siihen on vielä, ja keinunkin suoritus pitäisi kevään aikana treenata kuntoon. Se tuntuu olevan enää se suurin kompastuskivi, sillä rengaskin alkaa jo sujua keskellä rataa. Kohtapa alkaakin ulkokausi ja päästään omatoimitreenailemaan kaikkea tarvittavaa, kunhan juoksut nyt eivät ihan vielä alkaisi.
Eilen oltiinkin taasen Doboilemassa Koirakoulu Kompassissa. Tällä kertaa liikkeet olivat koiralle ja ohjaajalle molemmille haastavampia. Koiraa edelleen istutettiin, makuutettiin ja seisotettiin pallon päällä, tällä kertaa tuntui olevan helpompaa Nellille, sillä otimme käyttöön isomman pallon. Ensi kerralla taidamme siirtyä takaisin keskikokoiseen palloon :) Koiran ollessa pallon päällä pääsimme vaikeuttamaan liikettä heijaamalla palloa hyyyvin vähän. Liika heijaaminen oli Nellille haasteellisempaa, jolloin se mieluummin hyppäsi alas pallon päältä. Kotii palattua koira olikin todella väsynyt, söi ruokansa ja kävi nukkumaan loppuillaksi. Omasta mielestäni tunnilla oli mukavin hetki koiran venyttelytuokio, jolloin Nelli malttoi jopa makoilla kyljellään ja antoi venytellä itseään, sillä koko muun tunnin tuo energiapakkaus höselsi ja kävi ihan kierroksilla. Venyttelytuokiosta taitaakin tulla lähes jokailtainen rauhoittumishetkemme...
Dobo-tunnin loputtua kokeilimme mitata Nelliä, mutta koirapa pelkäsikin tuota metallista mittakammotusta. Houkuttelulla saimme kuitenkin mitattua Nellin ja päätimme ottaa mittauksesta jokaviikkoisen harjoittelutuokion Dobo-tunnin päätteeksi, jotta virallisiin mittauksiin meno on helpompaa. Mittaustulos näytti ihan lupaavalta ajatellen tuota medi/maksi-rajaa, vaikkakaan eihän se ollut virallinen tulos. Olisipa mukava tietää, minkäkokoisia hyppyjä koiran kanssa kannattaa nyt edes treenat, tähän mennessä pääasiassa 40-45cm hyppyjä on tehty.
Torstaina sitten taas Hyvinkäälle agilityyn ja lauantaina Etsijäkoiratreeneihin Järvenpäähän. Huh, onpahan taas menoa!
On se ollut jännä huomata, kuinka fiilikset treenien suhteen vaihtelee toooodella paljon päivästä riippuen. Onneksi lähiaikoina on useammin ollut onnistuneita treenejä kuin niitä epäonnistuneita! Viime maanantain treenit voisi niiden epäonnistumisen takia pyyhkiä kokonaan pois muistista, niin paljon harmitti kotiin ajaessa. Tilanne taas korjaantui kuitenkin onneksi torstain ohjatuissa treeneissä, kiitos Tanjalle kivasta ja vauhdikkaasta radasta Ja Maaritille kuvaamisesta! Tuli taas huomattua, kuinka nopea tuo Nelli on :D En millään pysy sen perässä. Tässä vähän videota meidän ratasuorituksesta, videolta näkyy tuo nopeusero aika hyvin. Pitkän sairastelun jälkeen kun ei itsellä tota kuntoa ole juuri nimeksikään... Huhhuh. Kepit menee hienosti, eikä ohjureita varmaan enää kauaakaan tarvita, ohjauksissa on kyllä opeteltavaa ;)
Viime tiistaina oli myös ensimmäinen kerta kaveriporukalla varattua Dobo-kurssia. Yllätyin suuresti, kuinka Nelli innostui tuosta soikion muotoisesta jumppapallosta ihan älyttömästi eikä pelännyt sitä lainkaan. Pallon päällä oli Nellin mielestä tosi kiva istua, seistä ja maata. Vaikeinta tuntui olevan lopun venytykset pallon päältä, eikä maltti meinannut millään riittää. Niin ja tuolla kurssilla pääsi myös ohjaaja jumppaamaan, sillä tunnilla vuoroteltiin koiran ja ohjaajan treeniä. :) Huomenna päästään taas Doboilemaan ja kehittämään koirankin syviä lihaksia.
Dobo-pallon päällä voi mm. istua.
Viime viikolla treenailimme myös tokoa, lauantaisia tokokisoja varten. Jännitys kasvoi loppuviikkoa kohden ja vielä perjantai-iltana otin Nellin kanssa kisanomaisia suorituksia lähes kaikista liikkeistä. En ymmärrä, kuinka kisajännitys eroaa noin suuresti epävirallisten ja virallisten kisojen välillä. Helmikuun puolivälissä epävirallisiin mentäessä en jännittäny lähestulkoon ollenkaan, mutta viime perjantaina en lauantain kisojen vuoksi meinannut saada unta, saati sitten lauantaiaamuna syömään aamiaista. Kisapaikalla sitten koirastakin huomasi, että minä jännitin, Nelli oli koko ajan vuoroa odotellessa rapsuttelemassa itseään ja muutenkin tuntui olevan vähän rauhaton. Jännityksen saa toivottavasti pois noita virallisia kisoja kiertäen, ei kai siihen muu auta.
Ilmeisesti kisajännityksen vuoksi myös paikallamakuu meni meillä vähän plörinäksi, mutta kuten tollerin kanssa pitääkin - täytyi nytkin olla huumoria matkassa. Alta löytyvältä videoltakin näkyy tuo paikallamakuun epäonnistuminen, mutta Nellin tyyli oli taas niin Nelliä itseään :D Muut liikkeet menivät ihan kivasti, eikä mikään muu liike mennytkään nollille. Eli ensimmäistä kertaa kisoissa Nelli suoritti oikein myös tuon liikkeestä seisomisen, tosin lopussa tuli pieni moka. Kokonaisuuteen olen todella tyytyväinen, olivathan nämä ekat viralliset kisat meillä! Tiedänpähän ensi kerralla, että möllikisoista opittu vireen nosto tosiaan pitää tehdä ennen yksilösuorituksia ja, että täyskäännökset teemme ensikerralla vasemmalle kääntyen, jolloin koira pysyy lähempänä minua! Tuloksena kisoista saimme siis 144,5p ja tuomarilta päällimmäisenä kommenttina jäi mieleen, että hiottavaa on, mutta minulla on kuulemma hieno kontakti koiran kanssa ja yhteistyö on kaunista työskentelyä! :) Tässäpä teille vielä video tuolta kisoista, ja huomautuksena, että tämä on vasta ensimmäinen videoeditointini, laatu ei varmaan ole kovin hyvä. Katelle kiitos kuvaamisesta ja kannustusjoukoille (äiti ja sisko) ylipäänsä kiitos kisamatkaseurasta ja kannustuksesta! :)
"Jos teen vaikka oravan, niin Maiju on tyytyväinen!"
Tämänpäiväisissä agilitytreeneissä jatkui sama vauhti ja onnistumiset kuin torstainakin. Nyt voi hyvillä mielin tutustua torstain treenien rataan. Päästään virittelemään koiraa ja ilmeisesti vauhtiakin löytyy... Torstaina nähdäänkin, miten taas sujuu. :)
Heipähei jälleen lukijat! On taas useampi viikko vierähtänyt ilman, että olen blogia päivitellyt. Paljon ei ole kyllä kerennyt koirajutuissa tapahtuakaan, sillä itse olin edellisen viikon influenssan kourissa ja tämän takia välistä jäi ainakin kolme agilityn treenikertaa sekä Etsijäkoiraliiton juhlavuoden treenit Luukissa. Nyt taas taudin jälkeen on treenailu aloitettu, takana yhdet agilitytreenit ja omatoimista tokoilua.
Juuri ennen influenssan alkamista ja kuumeen nousua kerkesimme käydä sunnuntaina 12.2.2012 Tiltun koirakoululla järjestetyssä harkkatokossa, eli epävirallisissa toko-kisoissa. Suoritukset meni ihan hyvin, mutta muutamassa asiassa vieläkin harjoiteltavaa ennen virallisia kisoja. Ennen kuin tuloksista kerron, niin todettakoon, että ihmeen vähän minua itseäni jännitti ennen kisasuorituksia. Suurin jännitys oli ehkä ennen paikallamakuuta, sillä se ei ennen kisatilanteessa ole onnistunut. Siskoni oli myös mukana lieventämässä jännitystäni ja kannustamassa meitä. :)
Tässäpä tuon kokeen tulokset:
Luoksepäästävyys - 10p: Nelli istui perusasennossa vierelläni todella hienosti, eikä oikeastaan reagoinut tuomariin mitenkään.
Paikallamakuu 2min - 9,5p: Paikallamakuussa 0,5 pisteen alennus tuli siitä, että koira vaihtoi todella pienesti asentoa aivan liikkeen loppupuolella ja siirsi maatessaan painoa vähän toiselle lonkalle. Itselleni olen ottanut tietyn seisoma-asennon, enkä katso koiraa vaan koiran yli, jotten millään tavalla vaikuttaisi koirasta kutsuvalta. Liikkeen aikana Nelli kuitenkin tuntui pysyvän oikein rauhallisena, joten olen tähän onnistumiseen erittäin tyytyväinen!
Seuraaminen kytkettynä - 8p: Parannettavaa olisi perusasennoissa ja käännökset tuntuivat taas hajoavan, vaikka niitä juuri on treenattu. Kerran oli pakko kiristää hihnaakin, koska liike tuntui hajoavan ihan täysin.
Seuraaminen taluttimetta - 8,5p: Ilman talutinta seuraaminen ilmeisesti oli edes hitusen parempaa, kuin kytkettynä, mutta edelleen omasta mielestäni aivan kamalaa...
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10p: Oli kuulemma ihan mallisuoritus. Hyvä niin!
Luoksetulo - 10p: Erinomainen suoritus! Tällä kertaa pidin taas huolen, ettei tule tehtyä mitään kaksoiskäskyn tyylistä ja pidin pääni paikallaan. Jossain möllikisoissa kun tuli maininta pään liikkeestä...
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 0p: Mielestäni annoin käskyn ihan oikein ja oikealla äänenpainolla, mutta silti Nelli meni maahan. Tähänkin liikkeeseen jatkossa huolellisuutta.
Estehyppy - 7,5p: Nellillä tuntui olevan maahanmenopäivä, sillä hyppyesteen yli hypättyään ja minulta odottamiskäskyn saatuaan meni siltikin maahan. Toisaalta olen kyllä tyytyväinen hypyn onnistumiseen noin muuten ja siihen, että Nelli ensimmäisestä käskystä hyppäsi esteen yli, sillä emme ole hyppyä harjoitelleet ollenkaan varmaan puoleen vuoteen!
Kokonaisvaikutus - 9p: Tuomarin kommentti: "Kaunista työskentelyä." Lämmittää mieltä, että seuraamisen huonoudesta riippumatta suorituksemme oli hieno ja tuomarin mieleen.
Koko kisasuorituksesta olen itse erittäin tyytyväinen, yhteispistemäärä kaikenkaikkiaan oli siis 162,5p, mikä oikeuttaa 1-tulokseen ja sijoituimme 2. sijalle. Jippii! Jos tuolla seuraamisella ja yhden liikkeen pisteiden menetyksellä yltää juuri ja juuri 1-tulokseen (alaraja 160p), niin tyytyväisyys on mielestäni aivan oikeutettua! Kunhan virallisissa paikallamakuu onnistuu ja tässä viikon aikana saamme treenattua seuraamista kuntoon sekä hyppyä huomisissa tokotreeneissä, niin uskon vahvasti vähintäänkin kohtalaiseen onnistumiseen ensi lauantain 3.3. Porvoon virallisissa toko-kisoissa!
Nelli ja palkintolelu. Palkintooluut taisi jo mennä, ohjaajakin sai kahvikupin palkinnoksi :) Palkintonamit jäävät odottamaan treenikertoja.
Seuraamisen ja muiden liikkeiden aikana koiralla ilmenneen epäinnokkuuden uskoisin johtuvan siitä, etten muistanut innostaa sitä ennen suorituksia. Virallisiin otankin toimintamalliksi sellaisen, että ennen paikallamakuuta ollaan ihan rauhassa kuten tuolla epävirallisissakin, enkä viritä koiraa oikeastaan ollenkaan. Ennen muita suorituksia ja omaa vuoroa odotellessa sitten innostan koiraa opettelemallamme "Tokoillaan! Tokoillaan!"-hokemalla, jotta saan koiran vireystilan ja kiinnostuksen yhteiseen tekemiseen nousemaan.
Jännitys ennen kisoja alkaa jo nousemaan... :) Toivottavasti saamme kunnon kannustusjoukot mukaan, ainakin siskoni sekä kasvattaja ovat näillä näkymin hyppäämässä kisa-auton kyytiin! Peukut pystyyn! Ennen kisoja kerkeämme kuitenkin panostaa agilitytreenailuun ja huomenna pääsemme pitkästä aikaa mukaan etsijäkoiratreeneihin!
Loppuun on pakko pistää vielä kuva eräistä agilitytreeneistä. Löydättekö kuvasta koiran?
Taas on agiliidelty ja etsitty "kadonnutta" koiraa. Torstaisissa agilitytreeneissä kouluttaja Tanja oli keksinyt meille radan, jossa oli aika haastaviakin kohtia. Radalla vastaan tuli niin erilaisia ohjauskuvioita kuin haastavampaa irtoomissuoraa.
Päätin ottaa radan täysin treeninä, eli ensimmäisellä vuorollamme hioimme kahta vaikeampaa ohjauskohtaa, ja toisella vuorolla kokeilimme pidempiä radanpätkiä. On kyllä hyvä, että treenikaverit seuraavat treenaamista silmät ja korvat tarkkoina, sillä esille tulee hauskasti muidenkin näkökulmasta omat ohjaamiset ja käytös koiran kanssa. Nelli kun hyppäsi radan ensimmäistä hyppyä, niin minä treenikaverin mukaan jo sen jälkeen kehuin koiraa. Yritin vängätä vastaan, että en ole sanonut "hyvä", minkä jälkeen totesin kyllä, että mistä sitä itse välttämättä huomaa mitä siinä suorituksen aikana tekee tai sanoo. Nyt uskon jo, että olen varmaan tyhmänä kehunutkin kesken suorituksen, mistä koira menee tietenkin vähän sekaisin... :) Onneksi on tarkkaavaista treeniseuraa!
Muuten treenit sujuivatkin aika normaalisti, muita kannustettiin ja kävinpä myös kahdesti kentän toisessa päässä treenaamassa keppejä Nellin kanssa. Treenattiin etupalkalla ja vielä ohjureilla. Kokeiltiin haastavampia kepeille tulokulmia, läheltä ja kauempaa. Keppitreeni meni taas ihan älyttömän hyvin, päästiin jo siihen vaiheeseen, että otin enimmillään varmaan 5 ohjuria pois. Kepit taitaakin olla yksi Nellin lempiesteistä, ainakin liikkeen aikaisesta piippauksesta pääteltynä ;)
Tänään perjantaina työpäivän ja työviikon päätteeksi oli viel etisjäkoiratreenit Tuupakassa. Treenaamassa ei ollutkaan muita kuin kaksi tolleria sekä treenien vetäjän kaksi koiraa. Yhteensä neljä jälkeä teimme ja kävelymatkaa meille ohjaajille tulikin kevyet 6,5 km, tulipahan samalla päivän lenkki tehtyä. Koirakin on ihanan väsynyt, syönyt ja nukkunut vai kotiin päästyämme.
Käyn vielä tuon meidän jälkemme läpi, ja ohessa onkin kartta helpottamassa jäljen ymmärtämistä. Itse koin oivalluksen vasta piirtäessäni jälkeä kartalle... Jälki siis lähti Tuupakantie 3:n parkkipaikalta (kuvassa vasemmalla), maalikoiran kulkema reitti on kartalla punaisella. Annoin Nellin hakea jäljen alun janalta, eli antaessani hajua koiralle emme olleet jäljen päällä, vaan Nelli joutui hakemaan jäljen alun itse. Hommaa sattui vaikeuttamaan takanamme yhtäkkiä avautunut autotallin ovi, mutta liikkeelle päästiin silti. Alku jälki meni oikein mallikkaasti ja oli ohjaajallekin helppo tulkita koiraa. Kartalla vihreä viiva on meidän etsijöiden kulkema reitti.
Kohta, jossa meidän reittimme erkanee maalikoiran reitistä, on sellainen, että autotien toiselle puolelle pääsee ainoastaan alikulun kautta. Uskoimme (emme luottaneet koiraan tarpeeksi), että maalikoira on vaihtanut puolta alikulun kautta, sillä Nelli yritti sinne meitä viedä. Lisäksi Nelli yritti lähteä kohti Kehä 3:sta, mutta palautin sen olettamalleni jäljelle. Kuljimme alikulun alta tien toiselle puolelle ja Nelli lähti johdattamaan meitä pientä Tuupakan tietä (kartassa "alaspäin") ja se näytti koko ajan tietävän mihin olemme menossa. Kävimme kääntymässä jonkun autohallin edessä, ennen kuin soitin maalissa olevalle ihmiselle. Saimme ohjeet, missä malikoira on eikä se todellakaan ollut lainkaan sielläpäin, missä me olimme. Palasimme alikululle ja Nelli ottikin hajun uudelleen ja lähti pohdinnan jälkeen jatkamaan oikeaan suuntaan, vaikka olimmekin väärällä puolella tuota alikulkua ja autotietä. Loppujälki menikin taas todella mallikkaasti eikä mitään ongelmia ollut. Näin koirasta koko ajan, että se teki täysillä töitä taas ja maalikoira löytyi helposti.
Nyt jälkeenpäin, kun piirsin nuo reitit karttaan, tajusin, että jos olisimme luottaneet koiraan jo tuossa kohtaa, missä reittimme erkani oikeasta jäljestä, Nelli olisi mitä luultavimmin johdattanut meidän maalikoiran luokse kiertäen sinne takakautta. Tämä olisi ollut aivan uusi juttu meille, ja jälkeenpäin harmittaakin, etten tajunnut asiaa tuolla jäljellä ollessamme. Pääasia kuitenkin on, että tein tämän oivalluksen. Parempi nyt kuin ei milloinkaan! Tästä jäljestä sainkin todella hyvän opetuksen: LUOTA koiraan oikeasti, se osaa kyllä asiansa! Koiranlukutaitoa siis kehitän edelleen!
Nyt voimmekin painua viikonlopun viettoon. Sunnuntaina on edessä tokon valmennusryhmä, mutta muuten otammekin oikein rauhallisesti. Allekirjoittanut painelee nyt rentoutumaan saunanlauteille! Hauskaa viikonloppua kaikille!
Viime viikonloppuun kuului kaiken treenaamisen ja löhöilyn lisäksi myös melkolailla extempore-reissu Salmen ulkoilualueelle vanhempieni ja Mummon kanssa. Aamupäivällä päätimme sinne suunnata, Mummo ja makkarat kauppasta kyytiin ja kohti Vihtiä. Sää oli oikein suotuisa, ei ollut liian kylmä, eikä luntakaan satanut. Grillauspaikalla Nelli pääsi innoissaan noutamaan keppejä ja peuhaamaan lumihangessa. Jäälle emme uskaltautuneet, mutta metsässäkin riitti puuhaa. Isänikin innostui leikkimään koiran kanssa meidän muiden laittaessa tulta tulipesään. Grillipaikalle sattui tulemaan myös muita retkeilijöitä ja heilläkin oli koira mukana. Nelli "isona" tyttönä alkoi komentelemaan nuorta Luukas-urosta jo ennen kuin olivat edes toisiaan kohdanneet. Luukas oli päälle vuoden ikäinen kooikerhondeuros, ja kyllä niillä Nellin kanssa painiminen ja juokseminenkin alkoi hetken päästä. Nelli juoksi edellä ja Luukas perässä, keppejä hakien ja muuten vain riekkuen. Ohessa myös luvalla julkaistu kuva Nellistä ja Luukaksesta, nätisti osasivat olla kuvassakin. Luukaksen omistajille ja Luukakselle terveiset ja kiitokset, että oli muuten Nelli väsynyt kotona :)
Taas on takana runsaan viikon ajalta treeni jos toinenkin. Ainakin kolmesti on agilityä treenattu, parissa etsijäkoiratreeneissä käyty ja tokoiltu sekä kouluttajan kanssa että omatoimisesti kotioloissa.
Etsijäkoiratreeneissä on tehty sopivan haastavaa jälkeä taajamaan Viikissä sekä Petikon ulkoilualueelle johtavilla teillä, joilla mukavan talvisena sunnuntaiaamupäivänä ihmisiä, suksia ja autoja riitti häiriöksi oikein kunnolla. Meillä on Nellin kanssa ollut ongelmana se, että Nelli lähtee helposti tekemään jäljeltä pistoja tarkastaakseen, ettei etsittävä ole sittenkin mennyt toiseen suuntaan. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta ongelma on tullut vastaan siinä, että olen usein joutunut pysäyttämään etenemisen tuonne väärään suuntaan, ja antanut koiran toki itse palata takaisin jäljelle. Nyt sunnuntaina kuitenkin pysäyttelyä jouduttiin harrastamaan myöskin ollessamme oikealla jäljellä, sillä autoja ja ihmisiä tuli niin paljon vastaan. Hyvää häiriötreeniä siis.
Edellisen sunnuntain treeneissä ihmettelin, kun Nelli kesken jäljen alkoi piippaamaan eli vinkumaan, ja nyki liinan päässä aivan älyttömästi eteenpäin, kamala kiire olisi ollut. Maali löytyi silloin lähes heti tuon piippailun jälkeen, muttemme keksineet muiden treenaajien kanssa, mistä piippailu johtui. Nyt jälkimmäisissä sunnuntain treeneissä kuitenkin keksin, mistä piippailu johtui. Nelli melko varmasti uskoakseni piippaa, kun tietää maalin olevan lähellä, sillä myös näissä Petikon treeneissä se alkoi piipata n. 100 metriä ennen maalikoiran löytymistä. Hienoa treeniä siispä myös ohjaajalle koiranlukutaidon kehittämisessä!
Agilitypuolella tuntuu tapahtuneen päälle viikossa huimaa edistymistä, etenkin kontaktiesteissä, renkaassa ja kepeissä.Viime maanantaina Nelli jopa pelkäsi Ojangossa kontaktiesteitä. Pohdinnan jälkeen päättelimme pelon johtuvan siitä yhdestä ja ainoasta juoksukeinusta, jonka se teki itsekseen joulutaukoa edeltäneissä treeneissä meidän kävellessä keinun ohi. Pelko ja säikähdys tulikin koiralle siis useita viikkoja jälkeenpäin. Ajattelin viikko sitten, että ei tästä taas tule mitään ja ettei se ikinä opi kontakteja.
Torstain ohjatuissa agilitytreeneissä Hyvinkäällä sitten treenattiin taas kontakteja ja ne menivät pääsääntöisesti todella hyvin! Keinua emme edes suorittaneet, kunhan vaan kolauttelimme sitä ja siedätimme Nelliä uudelleen keinuun. A-estettä tehdessä sain sitten ohjaajana kunnon naurut kouluttajan kanssa. Tollerin kanssa treenatessa tuota huumoria saa ollakin mukana. A-estettä emme ole suorittaneet koskaan kokonaan, mutta tälläkin esteellä Nelli kyllä osaa hakea tuon 2-on-2-off-asennon kontaktille. Nyt Nelli kuitenkin pääsi tekemään kokonaisen A:n. Se juoksi esteen laelle ja olisin halunnut nähdä hidastettuna koiran ilmeen, kun se tajusi esteen kääntyvän "alamäkeen". Koira tuli nätissä kaaressa A:n alastulolle ja oli hiukan ihmeissään. Onneksi mitään vahinkoa ei käynyt, ja naurulla selvittiin tilanteesta! Aloimme hidastamaan koiraa A:n laella nameilla ja saatiin muutama hyvä suoritus tehtyä. Tämän jälkeen keskustelimme kouluttajan kanssa jatkon treenaamisesta ja siitä, kuinka saisin Nelliä tunnistamaan paremmin takapäänsä ja kontrolloimaan sitä. Samalla keskustellessamme näin sivusilmällä, kuinka Nelli haki kontaktiasennon ja kapusi hiljalleen takapää edellä A-esteen laelle ja jäi sinne seisomaan. Tässä kohtaa on todettava, että kyllä se koira taisi takapäänsä tunnistaa - ainakin kun itekseen pääsi tekemään ;) Kyllä saatiin kovat naurut taas!
Viikonlopun yli Nelli sai taas lepuuttaa aivojaan agilityn osalta ja kävimme tasapainon vuoksi myös etsijäkoiratreeneissä ja tokoilemassa (ohjatusti ja itsekseen). Tokotreenaaminen meillä on myös edennyt - kiitos omatoimisen treenaamisen :) Seuraamisen käännöksistä tuntuu tulleen nopeampia ja sunnuntain treeneissä paikallamakuukin tuntui sujuvan hyvin, sillä ensimmäisen kerran palkkasin vasta n. 1 minuutin makaamisen jälkeen. Usko siihen, että pääsemme vielä kisaamaan helmi-maaliskuussa, kasvoi tas huimasti! Seuraavalla kerralla liikkeitä hiotaan sitten hypyssä ja lisäksi tarkoitus olisi opetella jo noutoja ja ruutuakin...
Maanantaina itselläni ei olisi aamulla ainakaan ollut lähes lainkaan jaksamista ajatellakaan illan omatoimitreenejä, mutta jälkeenpäin ajateltuna - onneksi tuli lähdettyä Ojankoon treenailemaan! Nelli nimittäin teki jopa jälleen keinun alastuloa, eikä enää aristanut kovinkaan tuota kolauttelua. Lisäksi kontakteista A ja puomi onnistuivat todella hyvin. A:ta tehtiin vielä aluksi targetilla ja parasta sen suorituksessa oli, että Nelli hidasti laella jo omatoimisesti! Puomilla sitten pääsimme jo siihen vaiheeseen, ettei koiraa haitannut minun jäämiseni taakse, eikä myöskään se, että jatkoin matkaani juosten koiran ohi - ja koira PYSÄHTYI kontaktiasentoon! Ihan huippua! Agilitypuolellakin usko oppimiseen ja koiran osaamiseen on palannut!
