Agilitya ja virallisen toko-uran avaus

On se ollut jännä huomata, kuinka fiilikset treenien suhteen vaihtelee toooodella paljon päivästä riippuen. Onneksi lähiaikoina on useammin ollut onnistuneita treenejä kuin niitä epäonnistuneita! Viime maanantain treenit voisi niiden epäonnistumisen takia pyyhkiä kokonaan pois muistista, niin paljon harmitti kotiin ajaessa. Tilanne taas korjaantui kuitenkin onneksi torstain ohjatuissa treeneissä, kiitos Tanjalle kivasta ja vauhdikkaasta radasta Ja Maaritille kuvaamisesta! Tuli taas huomattua, kuinka nopea tuo Nelli on :D En millään pysy sen perässä. Tässä vähän videota meidän ratasuorituksesta, videolta näkyy tuo nopeusero aika hyvin. Pitkän sairastelun jälkeen kun ei itsellä tota kuntoa ole juuri nimeksikään... Huhhuh. Kepit menee hienosti, eikä ohjureita varmaan enää kauaakaan tarvita, ohjauksissa on kyllä opeteltavaa ;)

Viime tiistaina oli myös ensimmäinen kerta kaveriporukalla varattua Dobo-kurssia. Yllätyin suuresti, kuinka Nelli innostui tuosta soikion muotoisesta jumppapallosta ihan älyttömästi eikä pelännyt sitä lainkaan. Pallon päällä oli Nellin mielestä tosi kiva istua, seistä ja maata. Vaikeinta tuntui olevan lopun venytykset pallon päältä, eikä maltti meinannut millään riittää. Niin ja tuolla kurssilla pääsi myös ohjaaja jumppaamaan, sillä tunnilla vuoroteltiin koiran ja ohjaajan treeniä. :) Huomenna päästään taas Doboilemaan ja kehittämään koirankin syviä lihaksia.

Dobo-pallon päällä voi mm. istua.

Viime viikolla treenailimme myös tokoa, lauantaisia tokokisoja varten. Jännitys kasvoi loppuviikkoa kohden ja vielä perjantai-iltana otin Nellin kanssa kisanomaisia suorituksia lähes kaikista liikkeistä. En ymmärrä, kuinka kisajännitys eroaa noin suuresti epävirallisten ja virallisten kisojen välillä. Helmikuun puolivälissä epävirallisiin mentäessä en jännittäny lähestulkoon ollenkaan, mutta viime perjantaina en lauantain kisojen vuoksi meinannut saada unta, saati sitten lauantaiaamuna syömään aamiaista. Kisapaikalla sitten koirastakin huomasi, että minä jännitin, Nelli oli koko ajan vuoroa odotellessa rapsuttelemassa itseään ja muutenkin tuntui olevan vähän rauhaton. Jännityksen saa toivottavasti pois noita virallisia kisoja kiertäen, ei kai siihen muu auta.

Ilmeisesti kisajännityksen vuoksi myös paikallamakuu meni meillä vähän plörinäksi, mutta kuten tollerin kanssa pitääkin - täytyi nytkin olla huumoria matkassa. Alta löytyvältä videoltakin näkyy tuo paikallamakuun epäonnistuminen, mutta Nellin tyyli oli taas niin Nelliä itseään :D Muut liikkeet menivät ihan kivasti, eikä mikään muu liike mennytkään nollille. Eli ensimmäistä kertaa kisoissa Nelli suoritti oikein myös tuon liikkeestä seisomisen, tosin lopussa tuli pieni moka. Kokonaisuuteen olen todella tyytyväinen, olivathan nämä ekat viralliset kisat meillä! Tiedänpähän ensi kerralla, että möllikisoista opittu vireen nosto tosiaan pitää tehdä ennen yksilösuorituksia ja, että täyskäännökset teemme ensikerralla vasemmalle kääntyen, jolloin koira pysyy lähempänä minua! Tuloksena kisoista saimme siis 144,5p ja tuomarilta päällimmäisenä kommenttina jäi mieleen, että hiottavaa on, mutta minulla on kuulemma hieno kontakti koiran kanssa ja yhteistyö on kaunista työskentelyä! :) Tässäpä teille vielä video tuolta kisoista, ja huomautuksena, että tämä on vasta ensimmäinen videoeditointini, laatu ei varmaan ole kovin hyvä. Katelle kiitos kuvaamisesta ja kannustusjoukoille (äiti ja sisko) ylipäänsä kiitos kisamatkaseurasta ja kannustuksesta! :)

 

"Jos teen vaikka oravan, niin Maiju on tyytyväinen!"

Tämänpäiväisissä agilitytreeneissä jatkui sama vauhti ja onnistumiset kuin torstainakin. Nyt voi hyvillä mielin tutustua torstain treenien rataan. Päästään virittelemään koiraa ja ilmeisesti vauhtiakin löytyy... Torstaina nähdäänkin, miten taas sujuu. :)