Treenin huumaa ja onnistumisen iloja!

Taas on takana runsaan viikon ajalta treeni jos toinenkin. Ainakin kolmesti on agilityä treenattu, parissa etsijäkoiratreeneissä käyty ja tokoiltu sekä kouluttajan kanssa että omatoimisesti kotioloissa.

Etsijäkoiratreeneissä on tehty sopivan haastavaa jälkeä taajamaan Viikissä sekä Petikon ulkoilualueelle johtavilla teillä, joilla mukavan talvisena sunnuntaiaamupäivänä ihmisiä, suksia ja autoja riitti häiriöksi oikein kunnolla. Meillä on Nellin kanssa ollut ongelmana se, että Nelli lähtee helposti tekemään jäljeltä pistoja tarkastaakseen, ettei etsittävä ole sittenkin mennyt toiseen suuntaan. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta ongelma on tullut vastaan siinä, että olen usein joutunut pysäyttämään etenemisen tuonne väärään suuntaan, ja antanut koiran toki itse palata takaisin jäljelle. Nyt sunnuntaina kuitenkin pysäyttelyä jouduttiin harrastamaan myöskin ollessamme oikealla jäljellä, sillä autoja ja ihmisiä tuli niin paljon vastaan. Hyvää häiriötreeniä siis.

Edellisen sunnuntain treeneissä ihmettelin, kun Nelli kesken jäljen alkoi piippaamaan eli vinkumaan, ja nyki liinan päässä aivan älyttömästi eteenpäin, kamala kiire olisi ollut. Maali löytyi silloin lähes heti tuon piippailun jälkeen, muttemme keksineet muiden treenaajien kanssa, mistä piippailu johtui. Nyt jälkimmäisissä sunnuntain treeneissä kuitenkin keksin, mistä piippailu johtui. Nelli melko varmasti uskoakseni piippaa, kun tietää maalin olevan lähellä, sillä myös näissä Petikon treeneissä se alkoi piipata n. 100 metriä ennen maalikoiran löytymistä. Hienoa treeniä siispä myös ohjaajalle koiranlukutaidon kehittämisessä!

Agilitypuolella tuntuu tapahtuneen päälle viikossa huimaa edistymistä, etenkin kontaktiesteissä, renkaassa ja kepeissä.Viime maanantaina Nelli jopa pelkäsi Ojangossa kontaktiesteitä. Pohdinnan jälkeen päättelimme pelon johtuvan siitä yhdestä ja ainoasta juoksukeinusta, jonka se teki itsekseen joulutaukoa edeltäneissä treeneissä meidän kävellessä keinun ohi. Pelko ja säikähdys tulikin koiralle siis useita viikkoja jälkeenpäin. Ajattelin viikko sitten, että ei tästä taas tule mitään ja ettei se ikinä opi kontakteja.

Torstain ohjatuissa agilitytreeneissä Hyvinkäällä sitten treenattiin taas kontakteja ja ne menivät pääsääntöisesti todella hyvin! Keinua emme edes suorittaneet, kunhan vaan kolauttelimme sitä ja siedätimme Nelliä uudelleen keinuun. A-estettä tehdessä sain sitten ohjaajana kunnon naurut kouluttajan kanssa. Tollerin kanssa treenatessa tuota huumoria saa ollakin mukana. A-estettä emme ole suorittaneet koskaan kokonaan, mutta tälläkin esteellä Nelli kyllä osaa hakea tuon 2-on-2-off-asennon kontaktille. Nyt Nelli kuitenkin pääsi tekemään kokonaisen A:n. Se juoksi esteen laelle ja olisin halunnut nähdä hidastettuna koiran ilmeen, kun se tajusi esteen kääntyvän "alamäkeen". Koira tuli nätissä kaaressa A:n alastulolle ja oli hiukan ihmeissään. Onneksi mitään vahinkoa ei käynyt, ja naurulla selvittiin tilanteesta! Aloimme hidastamaan koiraa A:n laella nameilla ja saatiin muutama hyvä suoritus tehtyä. Tämän jälkeen keskustelimme kouluttajan kanssa jatkon treenaamisesta ja siitä, kuinka saisin Nelliä tunnistamaan paremmin takapäänsä ja kontrolloimaan sitä. Samalla keskustellessamme näin sivusilmällä, kuinka Nelli haki kontaktiasennon ja kapusi hiljalleen takapää edellä A-esteen laelle ja jäi sinne seisomaan. Tässä kohtaa on todettava, että kyllä se koira taisi takapäänsä tunnistaa - ainakin kun itekseen pääsi tekemään ;) Kyllä saatiin kovat naurut taas!

Viikonlopun yli Nelli sai taas lepuuttaa aivojaan agilityn osalta ja kävimme tasapainon vuoksi myös etsijäkoiratreeneissä ja tokoilemassa (ohjatusti ja itsekseen). Tokotreenaaminen meillä on myös edennyt - kiitos omatoimisen treenaamisen :) Seuraamisen käännöksistä tuntuu tulleen nopeampia ja sunnuntain treeneissä paikallamakuukin tuntui sujuvan hyvin, sillä ensimmäisen kerran palkkasin vasta n. 1 minuutin makaamisen jälkeen. Usko siihen, että pääsemme vielä kisaamaan helmi-maaliskuussa, kasvoi tas huimasti! Seuraavalla kerralla liikkeitä hiotaan sitten hypyssä ja lisäksi tarkoitus olisi opetella jo noutoja ja ruutuakin...

Maanantaina itselläni ei olisi aamulla ainakaan ollut lähes lainkaan jaksamista ajatellakaan illan omatoimitreenejä, mutta jälkeenpäin ajateltuna - onneksi tuli lähdettyä Ojankoon treenailemaan! Nelli nimittäin teki jopa jälleen keinun alastuloa, eikä enää aristanut kovinkaan tuota kolauttelua. Lisäksi kontakteista A ja puomi onnistuivat todella hyvin. A:ta tehtiin vielä aluksi targetilla ja parasta sen suorituksessa oli, että Nelli hidasti laella jo omatoimisesti! Puomilla sitten pääsimme jo siihen vaiheeseen, ettei koiraa haitannut minun jäämiseni taakse, eikä myöskään se, että jatkoin matkaani juosten koiran ohi - ja koira PYSÄHTYI kontaktiasentoon! Ihan huippua! Agilitypuolellakin usko oppimiseen ja koiran osaamiseen on palannut!