Päätin ottaa radan täysin treeninä, eli ensimmäisellä vuorollamme hioimme kahta vaikeampaa ohjauskohtaa, ja toisella vuorolla kokeilimme pidempiä radanpätkiä. On kyllä hyvä, että treenikaverit seuraavat treenaamista silmät ja korvat tarkkoina, sillä esille tulee hauskasti muidenkin näkökulmasta omat ohjaamiset ja käytös koiran kanssa. Nelli kun hyppäsi radan ensimmäistä hyppyä, niin minä treenikaverin mukaan jo sen jälkeen kehuin koiraa. Yritin vängätä vastaan, että en ole sanonut "hyvä", minkä jälkeen totesin kyllä, että mistä sitä itse välttämättä huomaa mitä siinä suorituksen aikana tekee tai sanoo. Nyt uskon jo, että olen varmaan tyhmänä kehunutkin kesken suorituksen, mistä koira menee tietenkin vähän sekaisin... :) Onneksi on tarkkaavaista treeniseuraa!
Muuten treenit sujuivatkin aika normaalisti, muita kannustettiin ja kävinpä myös kahdesti kentän toisessa päässä treenaamassa keppejä Nellin kanssa. Treenattiin etupalkalla ja vielä ohjureilla. Kokeiltiin haastavampia kepeille tulokulmia, läheltä ja kauempaa. Keppitreeni meni taas ihan älyttömän hyvin, päästiin jo siihen vaiheeseen, että otin enimmillään varmaan 5 ohjuria pois. Kepit taitaakin olla yksi Nellin lempiesteistä, ainakin liikkeen aikaisesta piippauksesta pääteltynä ;)
Tänään perjantaina työpäivän ja työviikon päätteeksi oli viel etisjäkoiratreenit Tuupakassa. Treenaamassa ei ollutkaan muita kuin kaksi tolleria sekä treenien vetäjän kaksi koiraa. Yhteensä neljä jälkeä teimme ja kävelymatkaa meille ohjaajille tulikin kevyet 6,5 km, tulipahan samalla päivän lenkki tehtyä. Koirakin on ihanan väsynyt, syönyt ja nukkunut vai kotiin päästyämme.
Käyn vielä tuon meidän jälkemme läpi, ja ohessa onkin kartta helpottamassa jäljen ymmärtämistä. Itse koin oivalluksen vasta piirtäessäni jälkeä kartalle... Jälki siis lähti Tuupakantie 3:n parkkipaikalta (kuvassa vasemmalla), maalikoiran kulkema reitti on kartalla punaisella. Annoin Nellin hakea jäljen alun janalta, eli antaessani hajua koiralle emme olleet jäljen päällä, vaan Nelli joutui hakemaan jäljen alun itse. Hommaa sattui vaikeuttamaan takanamme yhtäkkiä avautunut autotallin ovi, mutta liikkeelle päästiin silti. Alku jälki meni oikein mallikkaasti ja oli ohjaajallekin helppo tulkita koiraa. Kartalla vihreä viiva on meidän etsijöiden kulkema reitti.
Kohta, jossa meidän reittimme erkanee maalikoiran reitistä, on sellainen, että autotien toiselle puolelle pääsee ainoastaan alikulun kautta. Uskoimme (emme luottaneet koiraan tarpeeksi), että maalikoira on vaihtanut puolta alikulun kautta, sillä Nelli yritti sinne meitä viedä. Lisäksi Nelli yritti lähteä kohti Kehä 3:sta, mutta palautin sen olettamalleni jäljelle. Kuljimme alikulun alta tien toiselle puolelle ja Nelli lähti johdattamaan meitä pientä Tuupakan tietä (kartassa "alaspäin") ja se näytti koko ajan tietävän mihin olemme menossa. Kävimme kääntymässä jonkun autohallin edessä, ennen kuin soitin maalissa olevalle ihmiselle. Saimme ohjeet, missä malikoira on eikä se todellakaan ollut lainkaan sielläpäin, missä me olimme. Palasimme alikululle ja Nelli ottikin hajun uudelleen ja lähti pohdinnan jälkeen jatkamaan oikeaan suuntaan, vaikka olimmekin väärällä puolella tuota alikulkua ja autotietä. Loppujälki menikin taas todella mallikkaasti eikä mitään ongelmia ollut. Näin koirasta koko ajan, että se teki täysillä töitä taas ja maalikoira löytyi helposti.
Nyt jälkeenpäin, kun piirsin nuo reitit karttaan, tajusin, että jos olisimme luottaneet koiraan jo tuossa kohtaa, missä reittimme erkani oikeasta jäljestä, Nelli olisi mitä luultavimmin johdattanut meidän maalikoiran luokse kiertäen sinne takakautta. Tämä olisi ollut aivan uusi juttu meille, ja jälkeenpäin harmittaakin, etten tajunnut asiaa tuolla jäljellä ollessamme. Pääasia kuitenkin on, että tein tämän oivalluksen. Parempi nyt kuin ei milloinkaan! Tästä jäljestä sainkin todella hyvän opetuksen: LUOTA koiraan oikeasti, se osaa kyllä asiansa! Koiranlukutaitoa siis kehitän edelleen!
Nyt voimmekin painua viikonlopun viettoon. Sunnuntaina on edessä tokon valmennusryhmä, mutta muuten otammekin oikein rauhallisesti. Allekirjoittanut painelee nyt rentoutumaan saunanlauteille! Hauskaa viikonloppua kaikille!
Hyvä havainto ja tässä lajissa tosiaan pitää luottaa koiraan. Yksi tärkeimmistä asioista koiran lukemisen opettelussa on se, ettei tiedä missä jälki menee ja vasta lopussa analysoidaan mitenkä jälki meni oikeasti ja mitä reittiä koirakko kulki. Ihan älyttömän opettavaisia ja silloin helpommin luottaa koiraan :)
VastaaPoistaHieno homma, meillä oli Rontin kanssa kauan kulmaongelma. Eli koira paineli kulmasta ohi ja heti tuli ohjeeksi palauttaa. Kunnes eräissä treeneissä koira ehti mennä kulman ohi ja sitten hetken päästä palasikin. Tästä tulikin monta oivallusta, se on vaan Rontin tyyli tarkastaa kulmat. Jos sen heti palauttaa, niin työnteko loppuu. Nyt onneksi tiedän tämän ja voin kertoa kouluttajalle, että ei saa heti palauttaa, kyllä se korjaa. :) Ja nyt tämän tajuttua olen jopa hieman oppinut lukemaan milloin menee ohi.
VastaaPoista