Erittäin hauskan ja tapahtumarikkaan viikonlopun päätökseksi kävimme Nellin kanssa morjestamassa vielä kovin pikkuista saksanpaimenkoira Sakua, joka siis on vielä ihan vauveli. Kävin ensin tapaamassa pientä pentua ilman Nelliä ja sitten kaverini tuli Sakun kanssa vielä ulos moikkamaan pikaisesti myös Nelliä.
Tinnalle ja Sakulle kiitos hauskasta tapaamisesta!
 |
| Lähestulkoon ensi kohtaaminen... |
Saku oli yllättävänkin rohkea Nellin suhteen, ja oli kovin kiinnostunut tästä ja hyppi jopa Nelliä päin useaan otteeseen. Kovasti Saku jaksoi myös loikkia kengurun lailla Nellin perässä pitkin nurmikkoa. Hauska oli seurata myös Nellin tekemisiä pennun lähellä. Nepa kun tuntuu ajattelevan, että hän itse on kovinkin vanha neiti, eikä tuollainen innokas pikkupentu oikein jaksanut tätä "vanhusta" kiinnostavan kauaakaan. Nelli lähinnä sivusilmällä seurasi pennun touhuja sen loikkiessa ympärillä ja muutaman kerran vähän komensi pikkuista. Komennuksista huolimatta Saku oli monesti jo seuraavassa hetkessä uudelleen Nellin ympärillä härväämässä. Mielestäni Nelli suhtautui kaiken kaikkian noin nuoreen pentuun oikein mallikkaasti!
 |
| Saku ja Nelli |
 |
| Sakua vähän leikittäis! |
Kuulemani mukaan kotosalla omalla tahollaan myös Saku on tuon tapaamisen jälkeen ollut melkoisen väsynyt. Nellikin vetää tällähetkellä sikeitä makuuhuoneen puolella tyytyväisenä viikonlopun toimeliaisuudesta. Tuo se on sitä koiranelämää!
 |
| Vanhempoi neiti lähti tutkimusmatkalle, mutta pikkuinen jäi vielä lähietäisyydelle... |
P.S. Kävin vielä kotiin ajellessa Mustissa ja Mirrissä punnitsemassa Nellin, sillä mielestäni se on laihtunut kevään aikana vielä lisää. Syksyllähän Nelli painoi eläinlääkärikäynnillä 16,7 kg, maaliskuun rokotuksissa paino oli pudonnut tasan 16 kg:aan ja tämänpäiväinen paino oli sitten 15,3 kg. Enää ei Nelliltä painoa pudoteta, sillä nyt se alkaa olla agilitykoiraksi ihan terveissä ja kestävissä mitoissa. Ja ei, koirani ei kuitenkaan näe nälkää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti