Bloggailutauolta takaisin, taas ja vihdoin!

Siis kamala, kuinka nopeasti aika menee. Viikot ja kuukaudet vain vilahtavat ja kesäkin oli ja meni. Ja Nellikin täyttää pian 4 vuotta, ihan omituista! Suurimmat pahoittelut lukijoille, etten ole taas hetkeen päivittänyt kuulumisiamme ja taas olisi ihan kamalasti kirjoitettavaa, niin paljon on tapahtunut!

Agility

Aloitetaan jutut nyt vaikkapa agilitysta. Agilitykentillä saavutettiinkin sitten keväällä lyhyesti sanottuna neljässä kuukaudessa oikeastaan kahden vuoden tavoitteet, tai ainakin sen mukaan, mitä vuosi sitten syksyllä niitä asetimme. Tavoitteena oli tuolloin, että vuoden 2013 aikana nousisimme 2-luokkaan ja vuoden 2014 aikana 3-luokkaan. Kävi kuitenkin niin, että kakkosiin noustiin jo maaliskuun puolivälissä kolmansissa kisoissamme Kirkkonummella ja kolmosiin nousu tapahtui Vihdissä toukokuun puolivälissä. Tuohon kahden luokkanousun väliin mahtuivat vielä juoksutkin, jolloin kisataukoakin tuli muutaman viikon verran. Kevät olikin siis agilityn saralla aivan mahtava! Nelli on niin superhieno koira ja hyvä oppimaan, että sen kanssa on ilo harrastaa ja kisata.

Toukokuun lopulla kävimme korkkaamassa myös ensimmäiset kolmosluokan kisamme Lohjalla. Olin ilmoittanut Nellin kahteen starttiin kakkosiin jo ennen edellisen viikonlopun Vihdin kisoja, joten luokkanousun vuoksi olimmekin Lohjalla kolmosissa. Halusin silti mennä kisaamaan Lohjalle, sillä olin niin ilmoittanut ystävilleni, jotka tulivatkin meitä kannustamaan. Ystävien läsnäolo taisikin tuoda itselleni lisähaastetta, sillä ensimmäinen rata meni vähän huonommin jännityksen vuoksi. Toisella radalla pakka pysyikin kasassa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle, jota ennen kerkesin sekunnin sadasosan miettimään, että "nyt menee tosi hyvin". Näin ei pitäisi kesken radan todellakaan ajatella, sen saimme karvaasti kokea tuollakin kertaa. Nelli hyppäsi kolmanneksi viimeisen esteen liian suoraan ja lähti irtoamaan eteenpäin, eli ihan väärään suuntaan. Tästä opinkin sitten, että pää täytyy pystyä pitämään kasassa ihan maalihypylle saakka, mielellään jopa vähän sen ylikin ;)

Kesä meillä menikin pääasiassa vain treenaillessa ja lomaillessa ja mahtui joukkoon yhdet ei niin menestyksekkäät agilitykisatkin Purinalla... Kesällä kävimme myös edustamassa seuraamme Keravan Agility Teamia piirimestaruuskisoissa Lohjalla. Hieno ratasuoritus meillä olikin, mutta matka radalla tyssäsi omaan ohjausvirheeseen, jonka vuoksi tuloksena oli HYLätty ja suorinta reittiä ulos radalta. Tulipahan käytyä taas näyttäytymässä radalla :)

Tollerileiri

Kesäkuussa kävimme perinteisellä tollerileirillä Himoksella. Taas oli aivan mahtavan ihana viikonloppu huippuseurassa. Mukavaa yhdessäoloa ja paljon iloa ja naurua. Poikkeuksena aiempiin vuosiin, olimme jakautuneet perinteisen porukan kesken kahteen mökkiin, sillä eräällä ystävälläni oli pikkulapsi mukana. Me saimme Nellin kanssa majoittua heidän mökkiinsä muun porukan ollessa toisessa mökissä. Näin takasimme hiukan paremmat yöunet ilmeisesti kaikille.

Tänä vuonna kokeilimmekin Nellin kanssa tollerileirillä vesipelastusta. Laji oli täysin uusi meille, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että Nellihän rakastaa uimista ja veteen hyppimistä. Onneksi sattui todella aurinkoinen viikonloppu, sillä olimmehan kaksi lähes kokonaista päivää rannassa treenaamassa. Nelli syttyi tähänkin lajiin ihan täysin. Olin itse ennen tollerileiriä vähän epäluuloinen, että mitenköhän noin pieni koira jaksaisi venettä tai "hukkuvaa" ihmistä vetää uimalla, mutta niinpä vain punaturkkini osoitti epäilyni täysin turhiksi ja rantaan tuli useaan otteeseen vedettyä niin venettä matkustajineen kuin tuota "hukkuvaakin".

Vesipelastus lajina olikin todella kiva ja toivonkin, että pääsisimme sitä vielä kokeilemaan. Ehkä ensi vuonna tollerileirillä menemme jälleen tuohon lajiin tutustumaan. Täytynee vain toivoa yhtä hyviä kelejä ensikin kesälle. On siellä rannalla huomattavasti mukavampi odotella ja treenailla auringonpaisteessa kuin vesisateessa, vaikkakin se taitaakin olla enemmän pukeutumiskysymys.

Mökkikaverukset

Kesä ja lomailu

Aloitin kesälomani heinäkuun toisella viikolla. Lomasuunnitelmia oli kaikenlaisia ja suurinpaan osaan sisältyi myös se, että koira pääsee mukaan. Alkuloman suunnitelmat menivät kuitenkin vähän uusiksi Nellin sairastelun vuoksi ja muutoksia muuhunkin lomailuun tuli hiukan, mutta etusijalla on kuitenkin koiran hyvinvointi, joten muutokset vain piti tehdä. Sairastelusta onneksi päästiin lopulta yli kuukauden jälkeen kokonaan eroon ja nyt on koira ollut taas oma iloinen itsensä, onneksi :)

Meidän kesälomaamme kuului paljon ulkoilua ja mökkeilyä, tulihan erinäisillä mökeillä vietettyä suunnilleen puolet neljän viikon kesälomasta. Varsinaisista kolmesta mökkireissusta kahdella (ystävän polttareiden mökkireissua en näihin laske) Nelli sai olla mukana. Heinäkuun puolivälissä ajelimme Karttulaan Kuopion lähelle mökille vanhempieni luokse neljäksi yöksi (ma-pe) ja elokuun alussa Nelli pääsi mukaan Heinolan lähelle ystäväni mökille, kaverimökkiviikonloppuun.

Karttulan mökillä koko viikon satoikin vettä, mutta silti nautimme olostamme täysillä. Mökillä ollessamme kävimme kalassa (pyydystin itsekin elämäni ensimmäisen hauen virvelillä), saunoimme ja uimme. Nellikin pääsi yhdelle kalareissulle veneeseen mukaan, tosin Nelliä taisi häiritä isäni virvelillä heittely, joten tyydyimme vain pilkkimään veneen laidan yli. Kalaakin tuli. Sauna ja uiminen olivatkin ihan huippuja punaturkinkin mielestä, mutta ehdoton ykkönen taisi koko mökkireissulla olla tikanheitto. Tiedän että kuulostaa hassulta, mutta Nelli tuli tikanheittopaikalle jopa sen sijaan, että olisi mennyt uimaan. Toki koira ei tikkaa päässyt heittämään, vaan parasta siinä oli oma heittoliikkeeni. Koira istui edessäni ja aina kun tikkaa lähdin heittämään korvani vierestä, veti koira voltilla itsensä ympäri ja päästi melko kovan haukahduksen. Vaikka tikka lensikin välillä ohi taulusta, ei koira sännännyt sen perään kuitenkaan vaan istua kökötti edessäni odottaen seuraavaa heittoa. Nykyään, jos Nellille sanoo "Mennään heittämään tikkaa!", se alkaa käydä ihan kierroksilla ja mikäli paikalla on tikkataulu, jonka koirakin tietää, syöksyy Nelli taulun luokse istumaan. Aivan kuten alla olevassa kuvassakin... :D

"Heitetäänkö tikkaa?"

Kaikin puolin meillä oli siis aivan mahtava kesä kaikkine uusine juttuineen ja paljon noudatettiinkin jo ns. perinteitä ihan koira sekä muissakin jutuissa. Loppupeleissä tuo sairastelukaan ei liiaksi menoa haitannut. Nyt syksyn keskellä ilolla muistelemme viltin alla mennyttä kesää ja suuntaamme katseemme tulevaan talveen. Paljon on kaikkea uutta ja mukavaa tiedossa, paljon jännitettävää sekä toki paljon tuttujakin juttuja. Talvikauden hallitreenitkin ovat jo alkaneet viime viikolla. Ihanaa syksyä kaikille! Nautitaan näistä pimenevistä illoista! :)

-Maiju ja Nelli