Nyt se on tehty! Nimittäin kisaura virallisilla agilitykentillä aloitettu. Tammikuun alussa loppiaisena olimme kisoissa Lempäälässä. Vaikka joskus ajattelin, että ekoihin kisoihin en ota ketään mukaan katsomaan, jotta pystyn keskittymään suoritukseen kunnolla, niin nyt mukanamme oli myös siskoni huoltojoukoissa. Lauantai-iltana jo ajelimme siskoni luo Hämeenlinnan taakse yökylään ja sunnuntaiaamuna sitten lähdimme ajamaan aamuvarhaisella kohti Lempäälää ja kisapaikkaa. Siskolle kuuluu suuri kiitos yöpaikasta ja kisaseurasta!
Kisaratoja oli kaksi ykkösluokalle, ja molemmat radat kävimmekin suorittamassa. Alla teille lukijoille nähtäväksi nuo kisavideot, joista meidän suoritukset voi katsoa. Ensimmäinen video on agilityradalta ja toinen hyppyradalta.
Kisapaikalla minua itseäni jänniti ihan kamalasti, ja se kyllä näkyy noissa suorituksissakin. Nelli paineistui minun jännityksestäni aika paljon, eivätkä suorituksemme olleet ihan sellaisia kuin normaalioloissa. Eihän kisoissa voikaan odottaa treenitilanteen kaltaista suoritusta, mutta valtavan suuri vaikutus varmaan on omalla jännityksellä kokonaissuoritukseen. Toivottavasti jännitystä saan laskettua seuraavissa kisoissa paljon, sillä ilman jännitystä usko hyviin tuloksiin on vahva...
Rataantutustumisten jälkeen jännitystä ei ollut kummallakaan radalla jäljellä hirmuisia määriä, mutta kyllä se silti siellä takaraivossa piileskeli ja vaikutti. Ensimmäisen rata meni läpi jotenkuten, tuloksena kuitenkin HYL (hylätty). Lähdössä Nelli ei lähtenyt ensimmäisestä lähtökäskystäni, minkä jälkeen minulla meni pasmat sekaisin ja suuntasin putkelle lähetyksen ihan väärään suuntaan ja Nelli suoritti esteen väärästä päästä. Toinen virhe tuli kepeillä, kun Nelli näytti menevän ensimmäiseen keppiväliin, mutta hyppäsikin siihen toiseen, eli väärään. Otin kepit uudelleen ja loppurata menikin ihan kivasti. Iloinen olen ehdottomasti kontaktisuorituksista, sillä kaikki kolme menivät hienosti!
Toinen rata sujuikin paljon paremmin, vaikkakin jännitys näkyy silläkin radalla ihan selvästi, ja paikalla ollut kaverinikin sanoi suorituksen jälkeen, etten ollut yhtään normaali radalla, vaan pikemminkin ihan jäykkänä ja jännittyneenä. Rata meni muuten ihan hyvin ja ennen keppejä annoin Nellin hypyn mennä vähän pitkäksi, jotta kulma kepeille olisi helpompi. Annoin Nellin hakea ihan rauhassa, ja nekin menivät toisella radalla oikein normaalitasollamme eli tosi hyvin. Virhe radalla kuitenkin tuli renkaan luona, kun loppusuoralle lähtiessä Nelli renkaan sijasta kävikin haistamassa numerolappupurkkia esteen sivulla parin metrin päässä. Tämän tuomari tulkitsi kielloksi ja siksi radalta tuloksena 5 virhepistettä. Aika meillä kuitenkin oli -3,06 eli päälle kolme sekuntia alle ihaneajan, huippua! Vauhtia siis riittää ja ilman tuota virhettä aika-alitus olisi ollut vieläkin suurempi. Sijoituimme neljänsiksi tuolla jälkimmäisellä radalla.
Kisastarttimme ei siis mennyt hullummin ja jälkeenpäin ajateltuna olenkin oikein iloinen suorituksistamme! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja, jotka ovatkin 3.2. tai 9.2. Vantaan Ojangossa. Nyt vaan kovasti treeniä vielä ennen niitä! :)
Ainiin, ja jottei kisareissu olisi jäänyt vain agilityyn, kävimme vielä kisojen jälkeen Tampereella tapaamassa isovanhempiamme, Mummua ja Pappaa. Nelli tykkäsi ja niin taisivat hekin tykätä punanenäisestä vieraasta :)
Tervehdys taas lukijat! On muuten aivan ihanaa, että tuota lunta on tullut oikeasti nyt aina vaan lisää sitten viime kirjoitukseni. Ihan huippua, kun ulkona on nyt paljon valoisamman tuntuista iltaisin ja vielä voi lähteä työpäivänkin jälkeen ihan metsälenkille. Siinä kyllä unohtuvat työkiireet itseltä ja koira pääsee nauttimaan myös metsäilystä.
Nellille on nyt fyssarikäynnin jälkeen aloitettu hieronnat. Kaverini, johon olen Etsijäkoiraliiton alkeiskurssilla tutustunut, on nyt hieronut Nelliä jo kolmesti kuukauden sisään. Ensimmäinen kerta taisi olla juurikin kuukausi sitten, minkä jälkeen meillä oli pieni tauko ja nyt on sitten hierottu kerran viikossa, eli kahdesti nyt kahtena viimeisimpänä maanantaina.
Ensimmäisella kerralla olimme Sannan luona hierottavana, mutta toisella kertaa kokeiltiin, kuinka Nelli suhtautuu asiaan kotioloissa. Kotioloissa se rauhoittuikin aivan erilailla kuin vieraassa paikassa, vaikka sielläkin kyllä antoi käsitellä ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla lihasjumeja löytyi lapojen luota, selästä, niskasta sekä reisilihaksista ja muutenkin lonkkien seudulta. Hieront sujui ihan kivasti ja pienesti lihaksia saatiinkin auki. Nellillä on vaan kova tarve pompata pystyyn hieronta-alustalta siinä vaiheessa, kun jossain alkaa tuntumaan enemmän. Tämän vuoksi hieroja onkin käyttänyt vähän lempeämpiä hierontamenetelmiä, joihin Nelli onkin suostunut ihan hyvin. Venytyksiäkin on saatu tehdä...
Eri hierontakerroilla lihasjumit ovat hiukan vaihdelleet ja välillä esimerkiksi niskalihakset ovat olleet paremmassa kunnossa ja kiva oli kuulla, että eilisellä hierontakerralla pystyi havaitsemaan reisilihaksien olevan vähän rennommat. Hyvä, että jotain apua on ollut näistä hierontakerroista. Tosin vaikuttavana tekijänä voi myös olla se, että meillä oli yli viikon treenitauko agilitysta tässä, mutta kuitenkin metsälenkkejä ja normaalia lenkkiä on tehty koko ajan. Toisaalta taas tietenkin tuo agilitytauko on myös voinut joitain lihaksia saada enemmän jumiin.
Uusi Back On Track, meillä pikkutollolla kokoa 49.
Juuri sopivan kokoinen taitaa olla, kun näinkin hyvin peittää nuo lonkat ja reidet.
Tänään kävimme ostamassa vihdoin Back On Track -verkkoloimen, jolla toivottavasti on positiivinen vaikutus lihaksien vetreyteen. Ensi viikolla meillä on vielä yksi hierontakerta ennen joulutaukoa, joten ihan jännä on nähdä, millainen vaikutus tuolla loimella on, kun sitä ehdimme tässä viikon kokeilla ns. kuurina sekä tietenkin torstaisten ja viikonloppuisten agilitytreenien yhteydessä lämmitellessä ja jäähdytellessä. Toivotan parasta, että loimesta on apua, sillä niin inhottavasti tuolla pienellä punanenällä niitä jumeja lihaksistossa kuitenkin on ja itseäni on alkanut pelottaa, että joku paikka prakaa vielä kunnolla... Peukut pystyyn siispä! :)
Niin se vaan talvi tulla tupsahti myös eteläiseen Suomeen. Eilen myrskyn pauhatessa aamusta saakka monikaan ei ollut innoissaan ajokeleistä ja olihan se tuulen tuiverrus ja lumen pöllyäminen aika ikävää, mutta hauska oli huomata, että kaikki eivät ole pahoillaan talven tulosta... Nimittäin koirat eivät! Voi sitä riemun määrää aamulenkillä, kun maa oli valkoinen ja lumi kasautunut lenkkitiellä valleiksi. Nellikin veteli tuossa pellolla pupuloikkaa jokasuuntaan ja lunta piti heitellä ja potkia, kyllä oli koira tyytyväinen ja iloinen! Ihanaa!
Meidän piti viikonlopuksi lähteä Lappeenrantaan ystävieni kanssa viikonlopun viettoon, mutta myrskyn ja erittäin huonon ajokelin vuoksi emme sitten perjantai-iltana lähteneetkään ajelemaan. Matkaan olisi varmasti mennyt melko kauan aikaa siinä säässä, mutta parempi oli kuitenkin jäädä kotiin.
Nyt meillä onkin koko viikonloppu yhtäkkiä aivan ohjelmaton, joten kävin illalla hakemassa muutaman palan fleece-kangasta kangaskaupasta ja päätin tehdä Nellille vetoleluja ihan itse. Meillä kun ei ole löydetty vielä tarpeeksi kestäviä vetoleikkeihin soveltuvia leluja, niin ajattelin, että pienellä vaivalla niitä saa tehtyä itse. Pidemmän päälle ainainen lelujen ostelu hajonneiden tilalle tulee aika kalliiksi, niin helpollahan niitä saa muutaman väsättyä. Lauantaiaamun metsälenkin jälkeen aloinkin kokeilemaan, kuinka lelut onnistuisivat ja onnistuivathan ne. Kaksi vetolelua tein, ja alla kuvanäytettä niistä. Ensimäinen ei onnistunut alusta aivan täydellisesti, mutta kyllä se oikea tyylikin löytyi ja loppulelusta tulikin hieno. Toinen versio onnistuikin paremmin, nyt on sekä pitkä että lyhyt ja hyvää leluissa on, että ne venyvät :) Ja Nelli tykkää!
Nelli ja uudet lelut :)
Kyllä kelpasi leikkiä! Ehkä nämä ovat uusia agilityn lemppari palkkausleluja?
Kuten eilen kirjoittelinkin, lähdimme tänään metsälenkille Nuuksioon kavereideni ja heidän 4 kk vanhan tolleripojan kanssa. Viiime näkemästä olikin vierähtäny ainakin kuukausi, ja pikkupoju oli kasvanut hurjasti. Ei se nyt ihan Nellin kokoinen ollu, muttei kuitenkaan kaukana enää...
Nelli ei enää kokenut Kaikua yhtään niin rasittavana kuin se ehkä koki viimekerran tavatessamme. Nyt näytti koiruuksilla vauhtia riittävän ja yhdessä piti ravata pitkin metsää ihan vaan peräkanaa ilman suurempaa syytä. Nelli ehkä koki Kaikun mukavaksi leikkikaveriksi osaksi juuri siitä syystä, että huomasi pääsevänsä helposti karkuun jos niin halusi :) Pikkupentu otti kovasti Nellistä mallia ja seurasi moneen paikkaan. Autoille päästyä koirat vielä näyttivätkin juuri siltä, että samoja reittejä oli kuljettu, sillä molemmilla oli turkki masua myöden (vähintään) mudassa. Ties missä mutalätäköissä ja suonmättäillä sitä oli ryvetty...
Mainittakoon vielä, että Nelli kävi alkulenkistä mutalammikkoon upottuaan myös lammessa uimassa. Itse kokeilin vettä kädellä ja se ei totisesti ollut enää lainkaan läämintä. Sinne se koira silti loikkasi kepin perään. Kerran pulahdettuaan olikin edes hetken suhteellisen puhdas eikä turkkikaan näyttänyt olevan kovin märkä. Enempää en kuitenkaan uskaltanut Nelliä uittaa, ettei vaan kylmety loppulenkin aikana.
Loppuun vielä muutamia kuvia lenkiltä... Kuvat eivät ole mitään parasta laatua, sillä metsässä oli aika hämärää eivätkä koirat tietenkään paikallaan pysyneet.
Aivan kamalan pitkä aika on viimeisestä bloggauksestani kulunut ja joku on siitä minulle maininnutkin useaan otteeseen, pahoittelut liian pitkästä tauosta... Nyt olen kuitenkin palannut blogin pariin.
Paljon onkin ehtinyt sitten alkukesän tapahtua enkä tiedä mistä sitä aloittaisi. Monella saralla olemme edenneetkin ja tälle vuodelle asetettuja tavoitteitakin on saavutettu, mahtavaa! Taidankin tähän postaukseen kirjoittaa eri lajeista jokaisesta erikseen pätkän, tekstiä saattaa tulla paljon, mutta koittakaahan jaksaa lukea :) Ehkä päivitystahti tästä tihenee nyt, kun saa kerralla taas pitkän ajan tapahtumat päivitettyä.
Näyttelyt:
Alkukesästä 16.6.2012 kävimme Kotkassa KV-näyttelyssä. Aamusta ajelimme Kouvolaan, josta hyppäsimme samaan kyytiin kasvattajan ja Nellin siskon kanssa ja lähdimme ajelemaan kohti Kotkaa. Oli kuuma kesäpäivä ja näyttelypaikalta oli hiukan vaikea löytää varjoista paikkaa, ei pelkästään koirille, mutta myös itselle. Sellainen kuitenkin löytyi ja aikamme saimmekin odotella narttujen vuoroa kehässä. Avoimessa luokassa narttuja taisi olla huimat 3 kpl: Nelli, siskonsa Kerttu ja yksi muu. Nelli sain ainoana AVO-luokassa ERIn ja SA:n ja pääsi näin kisaamaan Paras Narttu -kehään. Siellä kisattiin nuorta narttua vastaan, ja tällä kertaa nuorempi vei voiton saaden SERTin, mutta ikänsä vuoksi ei voinut vastaanottaa tarjolla ollutta CACIBia, joka sitten tuli meille. Tyhjin käsin emme siis todellakaan lähteneet kotia kohti, vaan pieni punanenäni nappasi sen ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan CACIBinsa, mahtavaa!
Muita näyttelyitä emme kesälle sitten ottaneetkaan, vaikkakin Nelli olisi turkkinsa puolesta voinut hyvinkin vielä heinäkuun alussa osallistua näyttelyihin. Tiedämmepä sitten seuraavan turkin aikaan, että hyvää turkkia saattaa riittää melko pitkäänkin!
Toko:
Kesällä treenasimme tokoa vaihtelevasti ja ilmoitin meidät myös syyskuun loppuun Helsingin toko-piirimestaruuskilpailuihin tollerijoukkueeseen. Ajatuksena oli kisata joitain kertoja ennen sitä virallisissa, ja sitten edustaa joko ALO- tai AVO-luokassa, riippuen siihenastisista tuloksistamme. Heinäkuussa ilmoittelin meitä sitten muutamiin kokeisiin elokuun puolivälille, ja mahduimmekin kaikkiin kolmeen. Kaikki kokeet olivat viikon sisällä...
Ensimmäiset olivat Hyvinkäällä, tuomarin Marita Packalén, tuloksena meille ALO1 kunniapalkinnon kera 196 pisteellä, sijoituksena 2. Aivan mahtavaa! Toiset kokeet olivat UMN:n järjestämät kokeet Espoossa, tuomarina Pirkko Bellaoui, josta tuloksena ALO1 173,5 pisteellä ja sijoituksena 2. Kasassa oli siis tähän mennessä kaksi 1-tulosta ja kolmella olisi tiedossa koulutustunnus TK1 ja siirto avoimeen luokkaan. Espoon kokeet eivät sujuneet ihan täysin suunnitelmien ja tasomme mukaan seuraamisen ollessa aika heikkoa, mutta hieno tulos silti. Kolmannet kokeet kävimme suorittamassa Vantaalla Koivukylän koiraharrastajien järjestämänä. Tuomarina oli jälleen Pirkko Bellaoui ja tällä kertaa jopa tuomarilta tuli hienoja kommentteja ja koko suoritus meni tooodella hyvin, mutta silti tulos ALO2 159 pisteellä ei ihan riittänyt kolmanteen ALO1-tulokseen jääden siitä 1 pisteen päähän. Huomioitavaa kuitenkin on, että paikallamakuu meni tällä kertaa nollille ja silti pisteet olivat näinkin hyvät, seuraaminen oli aivan mahtavaa ja kaikki liikkeet onnistuivat huippuhyvin, myös tuomarin mielestä! ALO2-tulos kuitenkin johtui varmasti aamulla tulleista suru-uutisista, joiden takia oma keskittymiseni oli erittäin heikkoa. Hieno tulos kaikesta huolimatta ja koiran suorituksesta ja käytöksestä kisapaikalla olin erittäin ylpeä!
Nelli ja Hyvinkään kokeiden palkinnot.
Aiempien kisojen ja tulosten johdosta edustimme tollerijoukkuetta syyskuussa piirimestaruuskisoissa sitten ALO-luokassa. Tavoitteena oli saada kokeesta se viimeinen koulutustunnukseen vaadittava ALO1-tulos ja sen me saimmekin. Kaikki liikkeet menivät nappiin ja tuomarin kommentit jäivät lämmittämään mieltä. Tuomarin mukaan yhteistyötämme on ilo katsella ja kehoitti jatkamaan samaan malliin, mutta kehoitti varomaan koiran ylitreenausta, jottei into katoa. Mutta kuulemma kaikinpuolin hienoa yhdessä tekemistä ja koira on ihana... ja niinhän se onkin! :)
Tämän vuoden tavoitteet tokon osalta olemme siis saavuttaneet ja toko saikin syyskuun jälkeen muutamaa omatoimitreeniä lukuunottamatta jäädä tauolle, jatketaan sitten ensi vuoden puolella!
Agility:
Agilitya olemmekin treenanneet pitkin kesää ja syksyä aika säännöllisesti. Kesällä kävimme joka kuukausi seuran ohjatuissa treeneissä. Kuukausittain oli vaithuvat teemat ja kävimmekin kesän aikana erilaisia ratakursseja eri ohjausteemoilla ja loppukesästä vielä kontaktikurssin, jossa päätavoitteena oli saada opetettua keinua uudelleen ja entistä paremmin. Tämä tuottikin tulosta ja syksyn aikana olemma saaneet aikaan lähes ratavalmiin keinun ja olemmekin treeneissä jo paristi tehneet keinua ihan keskellä rataa. Mahtava muutos viime kevättalven keinupelkoiseen koiraan, kun nykyään keinu on kuin mikä tahansa muu este eikä siinä ole mitään pelottavaa enää.
Talvikaudelle pääsimme treenaamaan seuran ohjattuihin treeneihin tavoitteellisten kisaavien ryhmään, jossa jokaiselle koirakolle tehdään oma treenisuunnitelma ja asetetaan tavoitteita. Meillä tavoitteet talvikaudella ovat, että saamme ratatreeniä, opimme molemmat ohjauksia paremmin ja lisää ja aloitamme talvella kisaamisen. Tällä hetkellä kisastartin tavoite on siinä vuodenvaihteessa ja sitä kohti etenemme koko ajan.
Kävimme alkusyksystä yksissä epiksissä kisaamassa medimölleissä kaksi starttia. Ensimmäiseltä startilta tuloksena oli 5, eli yksi rima tippui oman ohjausvirheen takia, mutta aikavirhettä oli n. -20s eli oikein hieno tulos ilman tuota 5 virhepistettä. Toisella startilla teimme nollaradan ja aikavirhettäkin oli -23,72 pistettä (tuloksissa tosin -13,72) ja ilman toimitsijoiden virhettä sijoituksemme olisi ollu 1. Epiksissä tuo ei niinkään haitannut, varsinkaan kun tavoitteemme oli treenata lähdössä pysymistä ja se meni todella hyvin!
Tässä kisavideota epiksistä:
Nyt vain sitten kohti loppuvuoden tavoitteita ja sitä ensimmäistä kisastarttia. Vielä on työtä tehtävänä, mutta eiköhän se siitä... Intoa ainakin riittää molemmilla!
Muuta:
Kesällä puuhasimme treenien ohella kaikkea muutakin mukavaa. Oli tollerileiriä, Kaitalammen uimareissua Leevi-kaverin ja omistajansa kanssa sekä mökkireissua Heinolassa. Tässä muutama kuva kesältä...
Hyppy lelun perään...
Mökillä pitää välillä ottaa iisisti.
Etsikoiratreeneissä maalissa ei ollut muuta tekemistä kuin popsia metsän antimia odotellessa.
Lomalainen :)
Joskus täytyy ottaa rennostikin...
Syksyä kohti mentäessä on hyvä (?) hankkiutua eroon liioista karvoista...
Etsijäkoiratoiminnassa emme ole paljoa olleet mukana, sillä agilitysta (ja tokostakin) on muovautunut meille tällä hetkellä aikalailla pääasialliset lajit, joita treenaamme ahkerasti. Keväällä olisi viimeistään taas aika ryhdistäytyä etisjäkoirarintamalla ja treenata itsemme jatkokurssivalmiiksi, paljon ei enää puutu... Nyt kuitenkin keskitymme muihin lajeihin ja tavoitteisiin niissä.
Nelli on myös saanut syksyllä uuden tollerikaverin, kun kaverini hankki pienen Kaiku-pojan. Kaiku on mainio pieni tolleri, joka on ainakin muutmaan tapaamisen perusteella vaikuttanut oikein rohkealta tapaukselta. Vielä Nelliä ainakin viimeksi arvelutti vähän tuo pieni "paholainen", mutta eiköhän mieli muutu ja leikit ala sujumaan, kunhan Kaiku vähän kasvaa ja siitä on vastusta tuolle muka jo niin aikuiselle neidille :) Huomenna menemmekin Nuuksioon lenkkeilemään tuon uuden koirakaverin kanssa taas pitkästä aikaa. Mahtaa olla poika kasvanut taas...
Yksi tärkeä asia oli melkein unohtua. Viikko sitten, isänpäivänä 11.11.2012, Nelli täytti 3 vuotta. Taas sai neiti pistellä poskeensa maksalaatikkokakun kuorrutettuna raejuustolla ja päällä tietenkin ne kolme nakkikynttilää. :) Kyllä näytti nakkimaksalaatikkokakut maistuvan ja päivänsankari vaikutti oikein tyytyväiseltä. Samaisena päivänä Nelliä tosin taas lenkillä luultiin kokrkeintaan vuoden ikäiseksi, mikä onkin ollut viimeaikoina tuntemattomien käsitys aika usein. On hienoa olla sanomassa, että "Ei, ei tämä pentu ole, vaan täyttää tässä juuri 3 vuotta." :) Mikäs siinä, pysykööt jatkossakin yhtä leikkisänä ja nuorekkaana! Alla vielä kuva päivänsankarista synttärikakkuineen...
Hei vaan kaikille näin loppukesästä! Pahoittelut, etten ole kirjoitellut tänne yhtikäs mitään koko ihanan kesän aikana. Paljon on tapahtunut: on leireilty, mökkeilty, treenattu sekä lomailtu. Kaikkea muuta siis on tehty kuin blogia kirjoitettu. Ajattelin päivitellä kesän tapahtumia tässä, kunhan joku iltaa saan kunnolla aikaiseksi. Sitten kirjoittelen tollerileirin taipparitreeneistä, huisin kivasta näyttelymenestyksestä, mukavasta mökkireissusta, agilitytreeneistä sekä muusta treenaamisesta. Myös toko-kentiltä on tulossa aikas melkoisen hyviä kuulumisia, tuloksia on saatu aikaan ;)
Tämä on nyt tällainen pikainen päivitys, meillä kun on tänään oikein harvinainen vapaailta. Mitään treenejä ei ole, eikä muutakaan sovittua, joten ajattelin ihan vain kotoilla tänään. Nelli pääsi ihan pikkuisen lenkin lomassa treenaamaan paikkamakuuta, jotta se olisi vielä lauantain toko-kokeessa varma juttu... Lisäksi kokeiltiin taas tuota Siniltä Leevi-tollerilta lainassa olevaa Dog Tornadoa -älypeliä, joka alkaakin olla Nellille jo suhteellisen helppo juttu. Ajan myötä olen lisännyt siihen jopa jo nuo nupitkin, jotka estävät tasojen pyörimisen. Tasoja pyörittämällä koiran kuuluu siis löytää "kolot", joissa nameja on. Pelissä on kolme kerrosta, joissa jokaisessa on neljä koloa. Tässä vielä video äskeisestä pelailusta. Vähän jouduin avittamaan ihan lopussa neitiä, mutta muutenhan tuo meni hyvinkin "älykkäästi"!
Tämän tekstin olen kirjoittanut oikeasti jo 23.5., ennen kuin koneeni meni epäkuntoon. Julkaisen silti :)
Nyt on kyllä vietetty kaikenlaisesta treenailusta taukoa jo jonkun aikaa. Hallikauden päätöskisojen jälkeen jäin odottelemaan Nellin juoksuja, joten emme kovinkaan paljon käyneet edes omatoimitreenailemassa. Jotenkin luulin, että juoksut alkaisivat huhtikuun lopulla ja asenteenikin oli sellainen, että nyt tulee juoksujen takia taukoa treeneihin, eli motivaatiota ei paljon ollut. Juoksut eivät kuitenkaan alkaneet huhtikuun puolella, eivätkä vielä toukokuun alussakaan ja pidimme siis aivan turhaan taukoa mm. agilitytreeneistä. Tokokisojakaan en ollut uskaltanut toukokuulle varata, mahdollisten juoksujen takia.
Itse olin aloittelemassa ensimmäistä osaa kesälomastani pari viikkoa sitten. Iloitsin kuitenkin vielä torstaina 10.5., kuinka pääsemme ennen lomaa vielä ohjattuihin agilitytreeneihin. Töistä palattuani kuitenkin huomasin Nellillä alkaneen juoksut ja vähän jo harmittikin, ettei se voinut aloittaa niitä juoksuja vasta perjantaina. Agilitytreenit jäivät siis välistä eikä ollu mukava soittaa vanhemmilleni Nellin hoitopaikkaan, että saavat Kyproksen reissuni ajaksi hoitoon suht väsyneen ja juoksuisen koirani, jota ei saisi pitää vapaana lenkeillä ja muutenkin siitä olisi enemmän työtä.
Lomani ajan Nelli kuitenkin oli viettänyt ihan leppoisaa aikaa vanhempieni luona. Paljon se oli nukkunutkin, mutta tietenkin päässyt joka päivä ihanan pitkille lenkeille ja muutenkin pitämään hauskaa. Uimassakin olivat käyneet, vaikkakaan Nelli ei ollut veteen yhtä kertaa enempää pulahtanut. Liekö ollut kylmää vettä vielä - vai voiko se olla kylmempää kuin viime joulukuun alussa, jolloin Nelli vielä kävi pulahtamassa Sääksjärvessä?
Taisimme tyttöjen kanssa tuoda auringon ja kesän tänne Suomeenkin, sillä lähtiessämme täältä oli sateista, synkkää ja sumuista. Nyt loman jälkeen päivälämpötilat ovatkin lähes hellelukemissa ja siitepölyallergiaoireetkaan eivät ole enää niin pahoja kuin pari viikkoa sitten, ihanaa! Nyt on sitten lenkkeilty pitkiä lenkkejä kaksin tai kavereiden kanssa, kesävaatteissa, mikä sen mukavampaa. Maanantaina intouduttiin jopa tokoilemaan lenkin yhteydessä, ihan vain hetken aikaa. Tokoilut menivät yllättävän hyvin taas tauon jälkeen ja kotiin palattuamme tarkistinkin, josko olisi tulossa sopivia toko-kisoja, mutta sopivaan aikaan niitä ei löytynyt. Taitaa seuraavat kisat onnistua sitten vasta heinäkuun lopulla tai elokuussa. Harmi.
Kesän taidammekin keskittyä taipparitreenailuun, uimiseen, agilityyn ja pitkästä aikaa tarkoitus olisi ryhdistäytyä etsijäkoiratreenailussakin. Tavoitteena olisi päästä aloittamaan jatkokurssi syksyllä, vihdoinkin! Myös agilityn kisastarttitavoitteet ovat nyt siirtyneet tuonne loppukesään, motivaatio treenaamiseen alkaa taas kasvamaan. Toivottavasti ensi viikolla päästäisiin jo ohjattuihin treeneihin, tai siis jopa koira pääsisi. Tällä viikolla olen menossa ohjattuihin treeneihin hakemaan oppeja ohjauksiin ilman koiraa...
Kesän suunnitelmista ihan lyhyesti tässä vielä...
8.-10.6. Tollerileiri Himoksella
16.6. näyttely Kotkassa
29.6.-1.7. mökkireissu kaverin mökille (Nelli mahdollisesti mukaan)
1.7. mahdollisesti taipumuskokeisiin Kouvolan suunnalle
