Kesä se vaan lähestyy kovaa vauhtia, onneksi! Hyvä merkki siitä onkin se, että talvitreenikausi tuli eilen päätökseenä viimeisten treenien muodossa. Ensi viikolla olisi vielä muutama mahdollisuus käydä Ojangon hallissa treenaamassa seuran vapaatreenivuoroilla, mutta ohjattuja treenejä ei nyt ole hetkeen. Kesäkauden treenit, ne ohjatutkin, tosin alkavat jo kahden viikon kuluttua torstaina 9.5. Sitten treenataankin taas Järvenpäässä, ja me havittelemme tavoitteitamme valkku2-ryhmässä. Saa nähdä mitä tuleva kesä tuo tullessaan, toivottavasti etenemistä ja osaamisen parantumista niin koiralle kuin ohjaajallekin! :)
Palataan vielä menneeseen talvikauteen... Aloitimme syksyllä talvikauden tavoitteellisesti kisaavien ryhmässä ilman, että olimme edes kisanneet. Taisimme juuri ennen talvitreenikauden alkua käydä yksissä epävirallisissa kisoissa, mutta muuten emme olleet ihan kisavalmiita. Kouluttajamme kanssa saimme kuitenkin syksyn aikana koiran ja omat ohjaukseni sen verran kuntoon, että vuoden vaihteessa uskalsimme startata virallisissa kisoissa. Kevään aikana vielä etenimme kisakentillä nousten 2-luokkaan. Jotain edisystä siis ilmeisesti on tapahtunut talven aikana ;)
Talvikaudesta jäi haikea, mutta erittäin hyvä mieli! Meillä oli ihan huippukiva treeniporukka ja sen voimalla jaksettiinkin treenata läpi talven ne agilityn yövuorot. Treenikavereiden ja koutsin kannustuskin auttoi jaksamaan ja uskomaan koiraan sekä itseen. :) Suurkiitos siis superkivoille KATtilaisille ja treeniporukalle!!! Nyt voikin suunnata katseet ja ajatukset kohti kesän treeni- ja kisakenttiä, hymyssä suin ja tollerin häntä viipottaen!
Ajattelin tehdä vielä kokonaan oman päivityksensä meidän agilitymenestyksestämme tänä vuonna. Olemme siis saavuttaneet tässä alkuvuoden aikana ensimmäisen tavoitteemme agilityssa tältä vuodelta. Etenimme siis kisaradoilla yhteensä kolmien kisojen ja kuuden startin aikana 1-luokasta 2-luokkaan.
Nelli ja palkinnot. Tokaluokkalainen! <3
Tammikuussa 6.1. kävimme ensimmäisissä kisoissa, joista tulokseksi ei tullut yhtäkään 0-tulosta. Jälkeenpäin ajateltuna nämä taisivatkin olla sellaiset harjoituskisat, joissa molemmat vasta totuttelimme kisahumuun... 3.2. kävimme starttaamassa kolme starttia Ojangossa BAT:n kisoissa. Takataskuun näistä kisoista jäikin sitten 2 nollarataa kakkosluokkaan siirtymiseen vaadittavista kolmesta. Alla kisavideot BAT:n kisoista, ensin nuo nollaradat ja viimeisenä hyppyrata, josta emme 0-tulosta saaneet:
Viimeinen 0-tulos, joka meidän tuli saada, jotta siirrymme kakkosiin kisaamaan, tulikin sitten heti kolmansista kisoistamme. 17.3. kävimme KKK:n kisoissa Kirkkonummella tarkoituksenamme startata kahdella radalla ykkösluokassa. Heti aamusella ennen klo 10 oli ensimmäinen ratamme, josta saimmekin tulokseksi sen tarvittavan 0-tuloksen ja siirryimme kakkosiin. Lisäksi ratamme oli ainoa puhdas rata, eli 0-rata, koko maksien 1-luokassa, joten voitimme luokkamme. Palkinnoksi saimmekin sitten 12 kg ruokaa, pallolelun ja kisalahjakortin.
Kirkkonummen kisoissa kävimme myös kokeilemassa ensimmäistä 2-luokan kisarataamme, tuloksena HYL. Omasta ohjauksestahan tuo tulos taisi johtuakin, eivätkä ne kontaktiesteetkään ihan putkeen menneet. Siitä huolimatta kisoista jäi älyttömän mahtava fiilis ja olen suunnattoman iloinen tuloksistamme! Mahtava punanenä minulla kyllä, ihanaa! Valitettavasti Kirkkonummen 0-radaltamme ei ole videota, mutta alla video tuosta hukan epäonnisesta kakkosluokan radastamme, ystävälleni kiitos kuvaamisesta. :)
Nyt, kun ollaan jo maaliskuun lopussa menossa, onkin hyvä viimeistään julkaista tavoitteitamme vuodelle 2013. Tässä ne tulevat, tarkemmin ainakin agin ja tokon suhteen...
Agility
Alkuvuodesta ajattelin, että tälle vuodelle tavoitteenamme on edetä vähintään kakkosluokkaan kisaradoilla, kun nyt kävimme sen virallisen kisadebyytinkin tekemässä tammikuun alussa Loppiaisena. Tämä siis oli tavoitteemme vielä tammikuussa.
Tammikuun kisat menivät miten menivät ja seuraaviin kisoihin ilmoitin meidät helmikuun 3. päivä Ojankoon. Siellä otimme kolme starttia, joista kahdesta ensimmäisestä saimmekin 0-tuloksen, vautsi! Tässä vaiheessa meiltä puuttui siis ennen kakkosluokkaan nousua se yksi 0-tulos. Seuraaviin kisoihin menimmekin Kirkkonummelle 17.3., joista aamun ensimmäiseltä radalta saimmekin sen viimeisen 0-tuloksen luokkavoiton ja SERTin kera ja nousimme kakkosiin! Ihan mahtava fiilis olikin!
Asetankin siis jo tässä vaiheessa meille uusia tavoitteita agilityn suhteen. Tavoitteenamme on tänä vuonna viimeistään loppukesästä olla kolmosluokassa kisaamassa. Toki tähän tavoitteeseen sisältyy oma kehitys, koiran kehitys ja estevarmuus sekä etenkin edelleen se iänikuinen kontaktiesteiden hiominen. Loppukesästä/alkusyksystä siis kolmosiin kisaamaan tivottavasti, ja sen jälkeen sitten etenemme niin paljon kuin pystymme ja pyrimme saavuttamaan 0-tuloksia myös kolmosissa. Saa nähdä, kuinka tyttöjen käy!
Toko
Tottelevaisuuspuolellata tavoitteenamme on saada koevarmuus AVOimen luokan liikkeissä ja mennä kokeisiin toukokuussa. Katsotaan nyt, kuinka saamme ennen sitä treenattua, lumien sulamista odotellen...
Ajattelin myös, että tavoittelisimme AVOimestakin luokasta koulutustunnusta. Jospa sen TK2:n pyrkisi saavuttamaan ennen vuoden 2013 loppua. Paljon on treenattavaa, mutta eiköhän tämäkin tästä ;)
Muiden lajien saralta en osaa tässä vaiheessa kertoakaan tarkempia tavoitteita, mutta taippari- ja noutopuolella pyrimme etenemään ja treenailemaan sen, mitä muilta lajeilta ehdimme. Näyttelyihin ajattelin ilmoittaa Nelliä sitten, kun sillä taas on parempi karva, eli varmaan loppukesästä aikaisintaan. Etsijäkoirapuolella katson ajan mittaan, miten voimme edetä ja kuinka paljon treeni-intoa meiltä löytyykään. Päälajeiksemme tässä muutaman vuoden saatossa onkin muodostuneet agility ihan ykkösenä ja toko sitten hyvänä kakkosena. Peukut taas pystyyn, hyvät lukijat, että etenemme etenkin näissä lajeissa saavuttaen tavoitteemme! Mukavaa vuotta 2013 kaikille!
Kirjoitustauon jälkeen ja vaikka tämä vuosi on jo pitkällä, ajattelin palata vielä viime vuoteen ja saavutettuihin (ja saavuttamatta jääneisiin) tavoitteisiin. Paljon onnistumisia koettiin ja tavoitteita saavutettiin, ja siitä olenkin erittäin iloinen! Tässä näitä, laji kerrallaan.
Agility
Tavoitteena oli edetä mahdollisimman paljon, mutta sopivassa tahdissa ja saada koira kulkemaan kaikki esteet. Lisäksi tavoitteena oli kehittyä itse ohjaajana radalla.
Kevättalven ja kevään 2012 treenasimme KAT:n talvitreeniryhmässä kerran viikkoon Hyvinkäällä ja lisäksi vähintään kerran viikkoon omatoimitreeneissä Ojangossa. Kesä hujahti seuran kuukauden kestävissä, eri teemojen ympärillä pyörivissä kesätreeneissä (ratatreeniä ja kontaktikurssi). Syksyllä aloitimme treenaamaan seuran tavoitteellisesti kisaavien talvitreeniryhmässä, jossa kouluttaja on paikalla suunnilleen joka toinen viikko.
Tavoitteita saavutettiin agilityn saralla aika paljonkin. Koira oppi kaikki esteet ja ratatyöskentely sekä koiralla että itsellä kehittyi paljon vuoden aikana. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että kehityimme tosi paljon ja syksyllä Nelli oppi jopa sen "kauanpelätyn" keinunkin, ihan yhtäkkiä tosta noin vaan, ja saimme otettua keinun myös treeniradoille. Enäähän se ei tuota mitään ongelmaa!
Tavoitteena oli myös startata kisaradoilla. Starttasimmekin alkusyksystä epävirallisissa kisoissa ja ihan vuodenvaihteessa, tosin vasta vuoden 2013 puolella 6.1. ihan virallisissakin kisoissa. Tavoite saavutettiin siis lähes aikataulussa! ;)
Etsijökoiratoiminta
Vuoden 2012 aikana oli tarkoitus saada kaikki jatkokurssille vaadittavat jäljet suoritettua ja käytyä jatkokurssikin, mutta toisin kävi...
Viime vuoden keväällä jatkokurssille vaadittavia jälkiä tulikin tuplasti lisää, mikä vähän hidasti tavoitten saavuttamista. Loppuvuoteen mennessä meillä kuitenkin oli kaikki jäljet suoritettuna, mutta emme ole saaneet aikaiseksi haettua jatkokurssille ja treenaaminenkin on täysien treenien vuoksi vähän jäänyt. Ehkä kesää kohti mentäessä taaas innostumme, ken tietää. Agility myös vie niin paljon aikaa, että töiden ja agitreenien jälkeen jäävä vapaa-aika on kiva viettää myös joko kotona oleillen tai tehden jotain ihan muuta. Ohjaajakin tarvitsee omaa aikaa joskus! :)
Toko
Tottelevaisuuspuolella meillä oli tavoitteena aloittaa kisaaminen virallisissa kokeissa, saavuttaa alokasluokassa 3 ALO1-tulosta ja saada ensimmäinen koulutustunnus TK1.
Nämä tavoitteet saavutimmekin. Maaliskussa 2012 kävimme ensimmäisissä virallisissa tottelevaisuuskokeissa Porvossa, tuloksena tuolloin ALO2-tulos. Kevään ja kesän treenailimme vaihtelevasti ja elokuulle 2012 varasin meille kolmet kokeet viikon sisään. Näistä kolmesta kokeesta jäi taskuun 2 kpl ALO1-tuloksia ja 1 kpl ALO2-tulosta. Viimeisen eli sen koulutustunnukseen vaadittavan kolmanne ALO1-tuloksen saimme syyskuun 22. päivä Helsingin piirinmestaruuskisoista, jossa edustimme tollerijoukkueessa. Joukkueemme oli viides ja me saimme siis itse sen koulutustunnuksen TK1. Ihan huippua!
Noutotreenaaminen/Taipparit
Noutajien taipumsukoe oli tavoitteena suorittaa viime vuoden puolella, mutta taipparitreenailut vähän hiipuivat jossain vaiheessa.
Tollerileirillä kävimme kuitenkin taipparitreeniryhmssä treenaamassa koko viikonlopun. Eipä siellä dameilla tehtäessä ollut mitään ongelmia, vaan enemmänkin sen riistan kanssa. Edelleen meillä on kotona pakkasessa se yksi varis, jolla silloin tällöin treenailemme. Ehkä jonaine päivänä vielä olemme taippareissakin....
Näyttelyt
Näyttelyrintamalla tavoitteena oli vain kiertää muutamia näyttelyitä ja katsoa, mihin rahkeet riittävät.
Kevään ja alkukesän aikana kävimme muutamia näyttelyitä kiertämässä ja jäihän niistä plakkariin hienoja arvosteluita ja ainakin 1 SERT, 1 VaraSERT ja 1 CACIB. Eli ei hassumpi näyttelyvuosi, sillä mehän emme tosiaan kovin monessa näyttelyssä edes nenäämme näyttäneet, ja silti ihan hyvä palkintorivi ;)
Yhteenvetona voisikin ajatella, että meillä oli oikein hyvä vuosi 2012 ja paljon tavoitteita saavutimme. Pääasia on tietenkin se, että meillä on yhdessä hauskaa ja koira tekee asioita mielellään, ja se että koira pysyy terveenä! Treenailut etenkin agility- ja tokokentillä jatkuvatkin ja lisää tuloksia olisi tavoitteena ja tarkoituksena saavuttaa vuoden 2013 aikana. Niistä lisää toisessa kirjoituksessa! ;)
Vaikka me yleensä olemmekin kovia touhottamaan, on välillä hyvä vähän rauhoittuakin kotioloissa, kuten alla olevista kuvista näkyykin...
Nyt se on tehty! Nimittäin kisaura virallisilla agilitykentillä aloitettu. Tammikuun alussa loppiaisena olimme kisoissa Lempäälässä. Vaikka joskus ajattelin, että ekoihin kisoihin en ota ketään mukaan katsomaan, jotta pystyn keskittymään suoritukseen kunnolla, niin nyt mukanamme oli myös siskoni huoltojoukoissa. Lauantai-iltana jo ajelimme siskoni luo Hämeenlinnan taakse yökylään ja sunnuntaiaamuna sitten lähdimme ajamaan aamuvarhaisella kohti Lempäälää ja kisapaikkaa. Siskolle kuuluu suuri kiitos yöpaikasta ja kisaseurasta!
Kisaratoja oli kaksi ykkösluokalle, ja molemmat radat kävimmekin suorittamassa. Alla teille lukijoille nähtäväksi nuo kisavideot, joista meidän suoritukset voi katsoa. Ensimmäinen video on agilityradalta ja toinen hyppyradalta.
Kisapaikalla minua itseäni jänniti ihan kamalasti, ja se kyllä näkyy noissa suorituksissakin. Nelli paineistui minun jännityksestäni aika paljon, eivätkä suorituksemme olleet ihan sellaisia kuin normaalioloissa. Eihän kisoissa voikaan odottaa treenitilanteen kaltaista suoritusta, mutta valtavan suuri vaikutus varmaan on omalla jännityksellä kokonaissuoritukseen. Toivottavasti jännitystä saan laskettua seuraavissa kisoissa paljon, sillä ilman jännitystä usko hyviin tuloksiin on vahva...
Rataantutustumisten jälkeen jännitystä ei ollut kummallakaan radalla jäljellä hirmuisia määriä, mutta kyllä se silti siellä takaraivossa piileskeli ja vaikutti. Ensimmäisen rata meni läpi jotenkuten, tuloksena kuitenkin HYL (hylätty). Lähdössä Nelli ei lähtenyt ensimmäisestä lähtökäskystäni, minkä jälkeen minulla meni pasmat sekaisin ja suuntasin putkelle lähetyksen ihan väärään suuntaan ja Nelli suoritti esteen väärästä päästä. Toinen virhe tuli kepeillä, kun Nelli näytti menevän ensimmäiseen keppiväliin, mutta hyppäsikin siihen toiseen, eli väärään. Otin kepit uudelleen ja loppurata menikin ihan kivasti. Iloinen olen ehdottomasti kontaktisuorituksista, sillä kaikki kolme menivät hienosti!
Toinen rata sujuikin paljon paremmin, vaikkakin jännitys näkyy silläkin radalla ihan selvästi, ja paikalla ollut kaverinikin sanoi suorituksen jälkeen, etten ollut yhtään normaali radalla, vaan pikemminkin ihan jäykkänä ja jännittyneenä. Rata meni muuten ihan hyvin ja ennen keppejä annoin Nellin hypyn mennä vähän pitkäksi, jotta kulma kepeille olisi helpompi. Annoin Nellin hakea ihan rauhassa, ja nekin menivät toisella radalla oikein normaalitasollamme eli tosi hyvin. Virhe radalla kuitenkin tuli renkaan luona, kun loppusuoralle lähtiessä Nelli renkaan sijasta kävikin haistamassa numerolappupurkkia esteen sivulla parin metrin päässä. Tämän tuomari tulkitsi kielloksi ja siksi radalta tuloksena 5 virhepistettä. Aika meillä kuitenkin oli -3,06 eli päälle kolme sekuntia alle ihaneajan, huippua! Vauhtia siis riittää ja ilman tuota virhettä aika-alitus olisi ollut vieläkin suurempi. Sijoituimme neljänsiksi tuolla jälkimmäisellä radalla.
Kisastarttimme ei siis mennyt hullummin ja jälkeenpäin ajateltuna olenkin oikein iloinen suorituksistamme! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja, jotka ovatkin 3.2. tai 9.2. Vantaan Ojangossa. Nyt vaan kovasti treeniä vielä ennen niitä! :)
Ainiin, ja jottei kisareissu olisi jäänyt vain agilityyn, kävimme vielä kisojen jälkeen Tampereella tapaamassa isovanhempiamme, Mummua ja Pappaa. Nelli tykkäsi ja niin taisivat hekin tykätä punanenäisestä vieraasta :)
Tervehdys taas lukijat! On muuten aivan ihanaa, että tuota lunta on tullut oikeasti nyt aina vaan lisää sitten viime kirjoitukseni. Ihan huippua, kun ulkona on nyt paljon valoisamman tuntuista iltaisin ja vielä voi lähteä työpäivänkin jälkeen ihan metsälenkille. Siinä kyllä unohtuvat työkiireet itseltä ja koira pääsee nauttimaan myös metsäilystä.
Nellille on nyt fyssarikäynnin jälkeen aloitettu hieronnat. Kaverini, johon olen Etsijäkoiraliiton alkeiskurssilla tutustunut, on nyt hieronut Nelliä jo kolmesti kuukauden sisään. Ensimmäinen kerta taisi olla juurikin kuukausi sitten, minkä jälkeen meillä oli pieni tauko ja nyt on sitten hierottu kerran viikossa, eli kahdesti nyt kahtena viimeisimpänä maanantaina.
Ensimmäisella kerralla olimme Sannan luona hierottavana, mutta toisella kertaa kokeiltiin, kuinka Nelli suhtautuu asiaan kotioloissa. Kotioloissa se rauhoittuikin aivan erilailla kuin vieraassa paikassa, vaikka sielläkin kyllä antoi käsitellä ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla lihasjumeja löytyi lapojen luota, selästä, niskasta sekä reisilihaksista ja muutenkin lonkkien seudulta. Hieront sujui ihan kivasti ja pienesti lihaksia saatiinkin auki. Nellillä on vaan kova tarve pompata pystyyn hieronta-alustalta siinä vaiheessa, kun jossain alkaa tuntumaan enemmän. Tämän vuoksi hieroja onkin käyttänyt vähän lempeämpiä hierontamenetelmiä, joihin Nelli onkin suostunut ihan hyvin. Venytyksiäkin on saatu tehdä...
Eri hierontakerroilla lihasjumit ovat hiukan vaihdelleet ja välillä esimerkiksi niskalihakset ovat olleet paremmassa kunnossa ja kiva oli kuulla, että eilisellä hierontakerralla pystyi havaitsemaan reisilihaksien olevan vähän rennommat. Hyvä, että jotain apua on ollut näistä hierontakerroista. Tosin vaikuttavana tekijänä voi myös olla se, että meillä oli yli viikon treenitauko agilitysta tässä, mutta kuitenkin metsälenkkejä ja normaalia lenkkiä on tehty koko ajan. Toisaalta taas tietenkin tuo agilitytauko on myös voinut joitain lihaksia saada enemmän jumiin.
Uusi Back On Track, meillä pikkutollolla kokoa 49.
Juuri sopivan kokoinen taitaa olla, kun näinkin hyvin peittää nuo lonkat ja reidet.
Tänään kävimme ostamassa vihdoin Back On Track -verkkoloimen, jolla toivottavasti on positiivinen vaikutus lihaksien vetreyteen. Ensi viikolla meillä on vielä yksi hierontakerta ennen joulutaukoa, joten ihan jännä on nähdä, millainen vaikutus tuolla loimella on, kun sitä ehdimme tässä viikon kokeilla ns. kuurina sekä tietenkin torstaisten ja viikonloppuisten agilitytreenien yhteydessä lämmitellessä ja jäähdytellessä. Toivotan parasta, että loimesta on apua, sillä niin inhottavasti tuolla pienellä punanenällä niitä jumeja lihaksistossa kuitenkin on ja itseäni on alkanut pelottaa, että joku paikka prakaa vielä kunnolla... Peukut pystyyn siispä! :)
Niin se vaan talvi tulla tupsahti myös eteläiseen Suomeen. Eilen myrskyn pauhatessa aamusta saakka monikaan ei ollut innoissaan ajokeleistä ja olihan se tuulen tuiverrus ja lumen pöllyäminen aika ikävää, mutta hauska oli huomata, että kaikki eivät ole pahoillaan talven tulosta... Nimittäin koirat eivät! Voi sitä riemun määrää aamulenkillä, kun maa oli valkoinen ja lumi kasautunut lenkkitiellä valleiksi. Nellikin veteli tuossa pellolla pupuloikkaa jokasuuntaan ja lunta piti heitellä ja potkia, kyllä oli koira tyytyväinen ja iloinen! Ihanaa!
Meidän piti viikonlopuksi lähteä Lappeenrantaan ystävieni kanssa viikonlopun viettoon, mutta myrskyn ja erittäin huonon ajokelin vuoksi emme sitten perjantai-iltana lähteneetkään ajelemaan. Matkaan olisi varmasti mennyt melko kauan aikaa siinä säässä, mutta parempi oli kuitenkin jäädä kotiin.
Nyt meillä onkin koko viikonloppu yhtäkkiä aivan ohjelmaton, joten kävin illalla hakemassa muutaman palan fleece-kangasta kangaskaupasta ja päätin tehdä Nellille vetoleluja ihan itse. Meillä kun ei ole löydetty vielä tarpeeksi kestäviä vetoleikkeihin soveltuvia leluja, niin ajattelin, että pienellä vaivalla niitä saa tehtyä itse. Pidemmän päälle ainainen lelujen ostelu hajonneiden tilalle tulee aika kalliiksi, niin helpollahan niitä saa muutaman väsättyä. Lauantaiaamun metsälenkin jälkeen aloinkin kokeilemaan, kuinka lelut onnistuisivat ja onnistuivathan ne. Kaksi vetolelua tein, ja alla kuvanäytettä niistä. Ensimäinen ei onnistunut alusta aivan täydellisesti, mutta kyllä se oikea tyylikin löytyi ja loppulelusta tulikin hieno. Toinen versio onnistuikin paremmin, nyt on sekä pitkä että lyhyt ja hyvää leluissa on, että ne venyvät :) Ja Nelli tykkää!
Nelli ja uudet lelut :)
Kyllä kelpasi leikkiä! Ehkä nämä ovat uusia agilityn lemppari palkkausleluja?
