Vauhtia ja hauskanpitoa

Taas on muutamia viikkoja vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä, joten varmaan olisi aika taas kirjoitella. Välissä vilahtikin niin joulu kuin uusi vuosikin ja paljon on ehtinyt tapahtuakin. Olemme ehtineet käymään loppuvuodesta kaksissa agilitykisoissa, lenkkeilleet koirakavereiden kanssa, nauttineet joulusta ja juhlineet vuoden vaihtumista - yhdessä :)

Kisareissut teimme niin, että ensimmäisen kaverini ja kahden kisaavan koiran sekä yhden turistikoiran) kanssa Lempäälään TAMSKin 8.12.2013 ja toisen 29.12.2013 Lahteen VAUn kisoihin, mukana kannustusjoukkona ja seurana oli kaverini ilman koiraa. Kummastakaan kisasta, joissa molemmissa otimme kaksi starttia, ei ole tuloksilla juhlimista, mutta fiilis oli sitäkin parempi :) Alunperin noiden Lempäälän kisojen piti olla vuoden viimeisemme, mutta juuri fiiliksen vuoksi ilmoitin meidät vielä tuonne Lahteen. Lempäälän emme saaneetkaan yhtään HYLättyä rataa, vaan molemmilta saimme tuloksen. Tosin tulokset olivat agiradalta 10 ja hyppyradalta 20, mutta tulokset kuitenkin! Lempäälän kisoista haimme sitten kaksi ihan hyvää HYLättyä, molemmat agiradoilta. Sielläkin meno tuntui kivalta ja fiilis pysyi hyvänä, ehkä kun tiesin, että nuo olisivat hetkeen ehkä viimeiset kisamme ennen taukoa. Ja fiilishän se on pääasia! Hauskaa oli! Alle laitan vielä pari kisavideota. Lempäälän videosta huomaa myös, kuinka kannustusjoukotkin (kuvaaja) elävät ratasuorituksessa mukana ;) Alla kaksi videota, joista ensimmäinen on Lempäälästä ja toinen Lahdesta.

Joulunvietto sujui tuttuun tapaan vanhempieni luona. Nellillä aatto kului pitkälti meidän ihmisten touhuja seuratessa: uunia piti vahtia, ruuanlaitossa piti olla mukana vahtimassa, herkutella täytyi (ei ongelmaa), lahjojen jaossa ja avaamisessa oli autettava - ja tuloksena illalla erittäin väsynyt koira. Nelli nukahti illalla aivan kuin olisi suorilta jaloilta lyhistynyt sänkyyn, niin väsynyt se oli, kuten jälkimmäisestä kuvasta näkyy.  

Perinteinen joulunalla suoritettava pipareiden koristelu. Eräs punanenä olisi mielellään auttanut...

Hyvää joulua kaikille! <3

Joulunvietto vaatii veronsa. Maha täynnä herkkuja on hyvä köllähtää unille!

Tapaninpäivänä kävimme myös Mummoni luona joululounaalla. Nellikin sai osansa, kun Mummo tykkää sille aina jotain antaa. :) Mummolassa vietettiinkin lähes koko päivä alkuiltaan saakka rauhallisissa tunnelmissa koko perheen voimin. Mummon ja Nellin kanssa käytiin myös kävelemässä pikkuinen lenkki. Teki hyvää kaiken syömisen päälle!

Uutta vuotta olimme päättäneet ystäväni Niinan kanssa viettää rauhallisesti hänen luonaan hyvästä ruuasta ja viinistä nauttien, koirien kanssa. Mukana juhlinnassa olivat siis Nelli sekä Luna. Luna on Nelliä 1,5kk nuorempi, tolleri myöskin. Monena uutena vuotena Nelli onkin minun rientojeni vuoksi ollut vanhemmillani hoidossa ja aina on kaikki sujunut hyvin, sillä Nelli ei ole ollut moksiskaan raketeista, ei sisällä eikä ulkonakaan ja on jopa ikkunan ääressä istunut ja raketteja katsellut. Tämäkin uusi vuosi meni ihan ongelmitta eikä minkäänlaista rakettipelkoa ollut havaittavissa. Kävimme tekemässä pitkän lenkin ennen kuutta, minkä jälkeen palasimme takaisin ystäväni luokse. Alkuillasta hain myös siskoni mukaan juhlimaan ja ilta menikin juorutessa sekä ruokaa ja viinejä nauttiessa ja toki puolenyön aikaan piti jättää koirat toviksi sisälle ja kilistellä kuohareita terassilla raketteja tähyillen :) Omia raketteja en suostu ostamaankaan, sillä joku niitä kuitenkin ostaa, jolloin myös itse niitä näen. Uuden vuoden juhlinta sujui siis kaikinpuolin hyvin ja siirryimmekin iloisesti kohti vuotta 2014!

Lenkeilläkin olemme ehtineet käydä oikein urakalla. Keleistä huolimatta metsälenkit on aivan ihania tehdä, metsässä kun viihtyy niin koirat kuin omistajatkin. Joulunaikaan lenkkeilimme vanhempieni lähellä olevissa metsissä. Joulupäivänä teimme äitini kanssa Pitkäkoskella keskuspuistossa n. 8km kinkunsulattelulenkin. Liikkeellä oli paljon muitakin ulkoilijoita, mutta kyllähän sekaan mahtuu. Sää oli sateinen ja leuto, joten olisipa Nellin tehnyt mieli mennä Pitkäkoskeen pulahtamaan, useammankin kerran. Taitaa vaan virtaus olla joessa turhan kova ja vesikin aika kylmää! Bongasimmepa tuolla lenkillä myös pajunkissoja... 

Hyvää pääsiä... Eikun joulua! :)

Päivittäisen peruslenkkeilyn lisäksi olemme kavereiden kanssa tehneet paljon kimppalenkkejä. Joulukuussa kävimme lenkkeilemässä lähimetsässä Nellin kasvattajan kanssa. Mukana tuolloin oli Nelli, siskonsa Kerttu ja tyttöjen äiti Oona. Kaikilla tuntui virtaa riittävän, mutta myös aurinkoisia kuvia kallioilla maltettiin ottaa, alla esimerkkiä. 

Vasemmalta oikealle: Kerttu-sisko, Oona-äiti ja Nelli

Menneen pitkän viikonlopun aikana lenkkeilimme todella paljon ja useita lenkkejä. Lenkkikavereina olikin moninainen joukko koirakavereita. Mukaan mahtui tolleria ja bordercollieta (Nelli, Luna, Rita, Dini ja Jedda) ja kaikilla oli hauskaa. Kaikista hauskinta tuntui Nellilä olevan nuoren Dini-herran kanssa. Vauhtia riitti, kun kaksikko viiletti pitkin metsiä. Dini on n. 6kk ikäinen bordercolliepoika, joten silläkin intoa leikkimiseen riittää. Nellihän rakastaa juosta karkuun ja harhautella, kunhan joku koira juoksee perässä. :D

Alkuvuodesta olemme sitten lenkkeilleet, lenkkeilleet... ja lenkkeilyn lisäksi käyneet yksissä agilitytreeneissä lähinnä pitämässä hauskaa eli tekemässä ratatreeniä ilman suurempaa stressiä. Pääasiana on ollut hauskanpito! 

Lisäki kävimme loppiaisena tekemässä pitkästä aikaa pienet ilottelutreenit etsijäkoiratreeneissä. Eipä ollut Nellillä mitään ongelmaa muistaa, mistä koko touhussa on kyse. Jälkeenpäin ajateltuna, se tiesi varmaan jo kotoa lähtiessä, mihin olemme menossa, kun kaivoin jälkiliinamme auton takakontista esille. Jälki, jonka teimme, oli taajamaan tehty jälki, jossa oli useampi kulma. Koko jäljen Nelli jäljesti todella kovalla innolla ja teki kaikki tarkastukset hienosti kulmissa, osassa eteni jopa tarkastamatta oikeaan suuntaan. Osasin myös lukea jäljen aikana koiran käytöksestä vähän, missä päin maalikoira saattaisi olla, sillä Nelli haki koko ajan jäljeltä sivuun tiettyyn suuntaan ja lopulta tuo suunta olikin oikea, kiersimme vain jäljen kokonaan, sillä pihojen läpi ei ollut mahdollista oikaista. Pätkän jäljestä Nelli jäljesti myös poissa jäljen päältä, sillä olimme kääntyneet yhtä risteystä liian aikaisin pois eräältä tieltä, mutta itsevarmasti Nelli kuitenkin etsi loppuun asti ja maalikoira löytyi! Tuolla pätkällä, jolla emme olleet jäljen päällä, pystyi Nellin jäljestystyylistäkin huomaamaan, ettemme olleet jäljen päällä, sillä koiran nenä ei paljoakaan käynyt maassa. Muulla jäljellä nenänkäyttöä oli enemmän. Treenit olivatkin onnistuneet, kiitosta vain vetäjälle Lauralle sekä muulle porukalle, että pääsimme mukaan! :)

Ihana huomata, että blogissamme on hurja määrä kävijöitä. Lukijoiden henkilöllisyydestä minulla ei ole käsitystä, mutta hauskaa olisi, jos joku jättäisi kommentikenttään itsestään jäljen. Uudenvuodenlupauksenani voisin luvata päivittää blogia entistä useammin, ainakin pyrkiä siihen :) Lopuksi vielä toivottaisimme yhteistuumin Nellin kanssa teille kaikille lukijoille ihanaa ja menestyksekästä alkanutta vuotta 2014! 

Vuodenvaihteen suunnitelmia

Olemme jo pitkäään keskustelleet Nellin mahdollisista pennuista ja nyt pentuja on suunnitteilla seuraavista juoksuista, joita odottelemme kasvattajan kanssa alkavaksi vuodenvaihteessa.

Kävimme päiväreissulla Raahessa marraskuun puolivälissä tapaamassa Nellille ajateltua urosta, Väinöä (FI MVA FI JVA SE JVA NO JVA POHJ JVA Waterfox Enrico). Ensitreffit sujuivat kivasti! Väinö on hurmaava, komea ja kaikinpuolin mukava 5-vuotias tolleriuros. :)

Pentuasiasta lisätietoja löytyy Nellin kasvattajan kotisivuilta. Alla vielä yhteiskuva nuorestaparista.

(c) K. Sjöblom

Joulua odotellessa

Aivan ihanaa, enää ei ole jouluun kuin tasan kaksi viikkoa! Se tarkoittaa myös sitä, että ensi viikon jälkeen voi aloittaa päälle viikon mittaisen joululoman, sillä pyrin pysymään itse pois toimistolta koko tuon jouluviikon ja viettää aikaa ulkoillen ja muutenkin Nellin ja toki muun perheen kanssa aikaa viettäen!

Autoin perjantain ja lauantain ystävääni uuden asunnon remontoinnissa ja Nellikin oli mukana lauantaina. Nelli ei vain kovin hyvin tyhjässä, kaikuvassa asunnossa oikein viihtynyt vaan istui ja makoili mieluiten tuulikaapissa tai kylpyhuoneessa. Ehdimme kuitenkin lauantaina käväisemään Eläinten Koulukuvauksessa, joak järjestettiin Espoossa Trimmauspalvelu Grroomin tiloissa Studio Nevianin toimesta. Kuvaukseen ei mennyt kovin kauaa aikaa, mutta kuvista tuli kyllä todella kivoja. Saimme yhteensä 36 kuvaa, joissa Nelli istuu ja makaa ja lisäksi rekvisiittana käytettiin myös joulupalloja sekä -nauhoja. Harmaa tausta sopii Nellin väriin tosi kivasti, sillä on tarpeeksi neutraali tuohon tarkoitukseen :)

Tilasin noista 36 kuvasta muutamia nettikuvia ja tässä alla yksi kuvanäyte. Aika veikeältä näyttää punanenä! :)

(c) Studio Nevian

Paluu kisakentille

Viime sunnuntaina 20.10.2013 järjsjestettiin Janakkalassa JanKK:n kisojen yhteydessä Novascotiannoutajat ry:n agilityn rotumestaruuskisat, joihin ilmoitin meidät kahteen starttiin. Mukaan houkuttelin - tai ei se paljon houkutteluja vaatinut - myös kasvattajan. Harmillisesti koko meidän hieno kevät jäi häneltä näkemättä, joten nyt oli hyvä hetki lähteä mukaan. Kisoja edeltävältä viikolta meillä oli todella hyvät treenit alla, vaikkakin olin muuten ollutkin koko viikon flunssassa. Fiilis tekemiseen oli kuitenkin todella hyvä ja maanantain treeneissä oli tuntunut se hetken kadoksissa ollut flowkin löytyneen. Lähtökohdat kisaamiselle olivat siis hyvät!

Molemmat kisaamamme radat olivat agilityratoja, eli mukana radalla myös kontaktiesteet. Kumpikaan radoista ei ennen rataantutustumista tai sen jälkeenkään tuntunut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikealta, mitä nyt molemmilla radoilla oli pieniä jippoja ja ansoja kehiteltynä. Fiilis ennen ensimäistä rataa oli myös siis todella hyvä.

Ensimmäiselle radalle lähdettiin luottavaisina, mutta ilmeisesti kisatauosta ja jonkun rutiinin unohtumisesta johtuen keskittyminen ei sitten kuitenkaan ollut kovin hyvä. Jotain siis puuttui. Ja tämähän näkyikin sitten heti viidennellä esteellä, eli kepeillä, kun kepeillle vienti epäonnistui ja koira valitsi väärän keppivälin. Tästä taisikin sitten oma pakka hajota ja ohjaus oli loppuradan vähän mitä oli. A-esteelläkin koira jäi ihmettelemään esteen vieressä seisovaa tuomariakin esteen harjalle. Radalta tulokseksi saimme siis HYLätyn. Tästä ei voisi seuraavalla radalla mennä kuin ylöspäin! ;)

Toiselle radalle sain kasattua ja rauhoiteltua itseni ja rutiinit ennen rataa hoidettua kunnolla. Ja wau, mikä fiilis olikin suorittaa rataa! Koko radan ajan oli todella hyvä fiilis ja ohjaus ja meidän koko meno tuntui sujuvalta ja todella hyvältä. Tulokseenkaan ei voi olla muuta kuin toooodella tyytyväinen! Saimme tuolta radalta siis ihkaensimmäisen 0-tuloksemme 3-luokassa. Aivan mahtavaa! :) Sijoituksemme oli 7. emmekä ensimmäisen radan HYL-tuloksen vuoksi päässeet ainakaan palkinnoille asti kolmen parhaan joukkoon tollereiden rotumestaruudessa. Ensi vuonna uudelleen!

Sunnuntain hyvä flow jatkui vielä maanantainkin treeneissä ja sielläkin pienistä ohjauksen myöhästelyistä huolimatta suoritimme treeniradan pariinkin otteeseen ilman virheitä. Kouluttajamme oli vielä järjestänyt meille bonuskisailun treenien jälkeen, jossa tehtävänä oli lähettää koiraa takaakiertoon ja kauimpaa takaakierron molemmilta puolilta estettä suorittanut koirakko palkittiin. Ja me voitimme! :D En tiedä tarkalleen tuota lopullista matka, kun jäi mittaamatta, mutta kaukaa ne viimeiset lähetykset tehtiin. Ei ole mennyt siis hukkaan se, että kesällä yhdet kokonaiset treenit hinkkasimme pelkästään takaakiertoja! Kiitos kouluttajallemme mahtitsemppauksesta! :)

Tässä on jo seuraavia kisoja katseltu, aika näyttää minä viikonloppuna meidät taas näkee kisaradoilla. Mutta lähiviikoista puhutaan kuitenkin! Satuin myös katselemaan tokon koekalenteria ja saattaapi olla, että nyt kun olemme saaneet noita tokoliikkeitäkin hiotuksi taas niin ilmoitan meidän vielä toko-kokeeseenkin ennen vuodenvaihdetta. :) Pysykää kuulolla lukijat!

Virallinen silmätarkastus

Tänään kävimme aamulla aikaisin virallisessa silmätarkastuksessa. Kasvattajakin lähti mukaan jännäämään, minkälaisen tuloksen Nelli saa. Aluksi eläinlääkäriin mennessä Nelli vähän oviaukossa aristi paikkaa, lieneekö jäänyt huonompia muistoja pienen punanenän päähän kesäisiltä eläinlääkärireissuilta. Silmätutkimus aloitettiin siten, että alkuun Nellille laitettiin kahdesti pupillia laajentavia silmätippoja, minkä jälkeen odottelimme n. puolisen tuntia silmälääkärin vastaanotolle pääsyä. Odottelu oli siis ihan tarpeen, jotta silmätipat ehtivät vaikuttaa. Pienen odottelun jälkeen pääsimme silmälääkärin vastaanotolle ja lääkäri tutki pimeässä Nellin silmät. Tutkimuksen tehtyään eläinlääkäri ilmoitti, että mitään poikkeavaa tai rodulle tyypillisiä vikoja ei silmistä löytynyt.

Nellin silmät tarkastettiin tänään tuloksella: täysin terveet, jee!!! :)

Samalla mukava eläinlääkäri laittoi Nellille myös rokotteen, joka olisi pitänyt helmikuussa uusia. Nyt on koiran rokotuksetkin (lukuunottamatta vuosittain uusittavaa kennelyskärokotetta) kunnossa seuraavat 3 vuotta :)

Bloggailutauolta takaisin, taas ja vihdoin!

Siis kamala, kuinka nopeasti aika menee. Viikot ja kuukaudet vain vilahtavat ja kesäkin oli ja meni. Ja Nellikin täyttää pian 4 vuotta, ihan omituista! Suurimmat pahoittelut lukijoille, etten ole taas hetkeen päivittänyt kuulumisiamme ja taas olisi ihan kamalasti kirjoitettavaa, niin paljon on tapahtunut!

Agility

Aloitetaan jutut nyt vaikkapa agilitysta. Agilitykentillä saavutettiinkin sitten keväällä lyhyesti sanottuna neljässä kuukaudessa oikeastaan kahden vuoden tavoitteet, tai ainakin sen mukaan, mitä vuosi sitten syksyllä niitä asetimme. Tavoitteena oli tuolloin, että vuoden 2013 aikana nousisimme 2-luokkaan ja vuoden 2014 aikana 3-luokkaan. Kävi kuitenkin niin, että kakkosiin noustiin jo maaliskuun puolivälissä kolmansissa kisoissamme Kirkkonummella ja kolmosiin nousu tapahtui Vihdissä toukokuun puolivälissä. Tuohon kahden luokkanousun väliin mahtuivat vielä juoksutkin, jolloin kisataukoakin tuli muutaman viikon verran. Kevät olikin siis agilityn saralla aivan mahtava! Nelli on niin superhieno koira ja hyvä oppimaan, että sen kanssa on ilo harrastaa ja kisata.

Toukokuun lopulla kävimme korkkaamassa myös ensimmäiset kolmosluokan kisamme Lohjalla. Olin ilmoittanut Nellin kahteen starttiin kakkosiin jo ennen edellisen viikonlopun Vihdin kisoja, joten luokkanousun vuoksi olimmekin Lohjalla kolmosissa. Halusin silti mennä kisaamaan Lohjalle, sillä olin niin ilmoittanut ystävilleni, jotka tulivatkin meitä kannustamaan. Ystävien läsnäolo taisikin tuoda itselleni lisähaastetta, sillä ensimmäinen rata meni vähän huonommin jännityksen vuoksi. Toisella radalla pakka pysyikin kasassa aina kolmanneksi viimeiselle esteelle, jota ennen kerkesin sekunnin sadasosan miettimään, että "nyt menee tosi hyvin". Näin ei pitäisi kesken radan todellakaan ajatella, sen saimme karvaasti kokea tuollakin kertaa. Nelli hyppäsi kolmanneksi viimeisen esteen liian suoraan ja lähti irtoamaan eteenpäin, eli ihan väärään suuntaan. Tästä opinkin sitten, että pää täytyy pystyä pitämään kasassa ihan maalihypylle saakka, mielellään jopa vähän sen ylikin ;)

Kesä meillä menikin pääasiassa vain treenaillessa ja lomaillessa ja mahtui joukkoon yhdet ei niin menestyksekkäät agilitykisatkin Purinalla... Kesällä kävimme myös edustamassa seuraamme Keravan Agility Teamia piirimestaruuskisoissa Lohjalla. Hieno ratasuoritus meillä olikin, mutta matka radalla tyssäsi omaan ohjausvirheeseen, jonka vuoksi tuloksena oli HYLätty ja suorinta reittiä ulos radalta. Tulipahan käytyä taas näyttäytymässä radalla :)

Tollerileiri

Kesäkuussa kävimme perinteisellä tollerileirillä Himoksella. Taas oli aivan mahtavan ihana viikonloppu huippuseurassa. Mukavaa yhdessäoloa ja paljon iloa ja naurua. Poikkeuksena aiempiin vuosiin, olimme jakautuneet perinteisen porukan kesken kahteen mökkiin, sillä eräällä ystävälläni oli pikkulapsi mukana. Me saimme Nellin kanssa majoittua heidän mökkiinsä muun porukan ollessa toisessa mökissä. Näin takasimme hiukan paremmat yöunet ilmeisesti kaikille.

Tänä vuonna kokeilimmekin Nellin kanssa tollerileirillä vesipelastusta. Laji oli täysin uusi meille, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että Nellihän rakastaa uimista ja veteen hyppimistä. Onneksi sattui todella aurinkoinen viikonloppu, sillä olimmehan kaksi lähes kokonaista päivää rannassa treenaamassa. Nelli syttyi tähänkin lajiin ihan täysin. Olin itse ennen tollerileiriä vähän epäluuloinen, että mitenköhän noin pieni koira jaksaisi venettä tai "hukkuvaa" ihmistä vetää uimalla, mutta niinpä vain punaturkkini osoitti epäilyni täysin turhiksi ja rantaan tuli useaan otteeseen vedettyä niin venettä matkustajineen kuin tuota "hukkuvaakin".

Vesipelastus lajina olikin todella kiva ja toivonkin, että pääsisimme sitä vielä kokeilemaan. Ehkä ensi vuonna tollerileirillä menemme jälleen tuohon lajiin tutustumaan. Täytynee vain toivoa yhtä hyviä kelejä ensikin kesälle. On siellä rannalla huomattavasti mukavampi odotella ja treenailla auringonpaisteessa kuin vesisateessa, vaikkakin se taitaakin olla enemmän pukeutumiskysymys.

Mökkikaverukset

Kesä ja lomailu

Aloitin kesälomani heinäkuun toisella viikolla. Lomasuunnitelmia oli kaikenlaisia ja suurinpaan osaan sisältyi myös se, että koira pääsee mukaan. Alkuloman suunnitelmat menivät kuitenkin vähän uusiksi Nellin sairastelun vuoksi ja muutoksia muuhunkin lomailuun tuli hiukan, mutta etusijalla on kuitenkin koiran hyvinvointi, joten muutokset vain piti tehdä. Sairastelusta onneksi päästiin lopulta yli kuukauden jälkeen kokonaan eroon ja nyt on koira ollut taas oma iloinen itsensä, onneksi :)

Meidän kesälomaamme kuului paljon ulkoilua ja mökkeilyä, tulihan erinäisillä mökeillä vietettyä suunnilleen puolet neljän viikon kesälomasta. Varsinaisista kolmesta mökkireissusta kahdella (ystävän polttareiden mökkireissua en näihin laske) Nelli sai olla mukana. Heinäkuun puolivälissä ajelimme Karttulaan Kuopion lähelle mökille vanhempieni luokse neljäksi yöksi (ma-pe) ja elokuun alussa Nelli pääsi mukaan Heinolan lähelle ystäväni mökille, kaverimökkiviikonloppuun.

Karttulan mökillä koko viikon satoikin vettä, mutta silti nautimme olostamme täysillä. Mökillä ollessamme kävimme kalassa (pyydystin itsekin elämäni ensimmäisen hauen virvelillä), saunoimme ja uimme. Nellikin pääsi yhdelle kalareissulle veneeseen mukaan, tosin Nelliä taisi häiritä isäni virvelillä heittely, joten tyydyimme vain pilkkimään veneen laidan yli. Kalaakin tuli. Sauna ja uiminen olivatkin ihan huippuja punaturkinkin mielestä, mutta ehdoton ykkönen taisi koko mökkireissulla olla tikanheitto. Tiedän että kuulostaa hassulta, mutta Nelli tuli tikanheittopaikalle jopa sen sijaan, että olisi mennyt uimaan. Toki koira ei tikkaa päässyt heittämään, vaan parasta siinä oli oma heittoliikkeeni. Koira istui edessäni ja aina kun tikkaa lähdin heittämään korvani vierestä, veti koira voltilla itsensä ympäri ja päästi melko kovan haukahduksen. Vaikka tikka lensikin välillä ohi taulusta, ei koira sännännyt sen perään kuitenkaan vaan istua kökötti edessäni odottaen seuraavaa heittoa. Nykyään, jos Nellille sanoo "Mennään heittämään tikkaa!", se alkaa käydä ihan kierroksilla ja mikäli paikalla on tikkataulu, jonka koirakin tietää, syöksyy Nelli taulun luokse istumaan. Aivan kuten alla olevassa kuvassakin... :D

"Heitetäänkö tikkaa?"

Kaikin puolin meillä oli siis aivan mahtava kesä kaikkine uusine juttuineen ja paljon noudatettiinkin jo ns. perinteitä ihan koira sekä muissakin jutuissa. Loppupeleissä tuo sairastelukaan ei liiaksi menoa haitannut. Nyt syksyn keskellä ilolla muistelemme viltin alla mennyttä kesää ja suuntaamme katseemme tulevaan talveen. Paljon on kaikkea uutta ja mukavaa tiedossa, paljon jännitettävää sekä toki paljon tuttujakin juttuja. Talvikauden hallitreenitkin ovat jo alkaneet viime viikolla. Ihanaa syksyä kaikille! Nautitaan näistä pimenevistä illoista! :)

-Maiju ja Nelli

Kuonot kohti kesää!

Kesä se vaan lähestyy kovaa vauhtia, onneksi! Hyvä merkki siitä onkin se, että talvitreenikausi tuli eilen päätökseenä viimeisten treenien muodossa. Ensi viikolla olisi vielä muutama mahdollisuus käydä Ojangon hallissa treenaamassa seuran vapaatreenivuoroilla, mutta ohjattuja treenejä ei nyt ole hetkeen. Kesäkauden treenit, ne ohjatutkin, tosin alkavat jo kahden viikon kuluttua torstaina 9.5. Sitten treenataankin taas Järvenpäässä, ja me havittelemme tavoitteitamme valkku2-ryhmässä. Saa nähdä mitä tuleva kesä tuo tullessaan, toivottavasti etenemistä ja osaamisen parantumista niin koiralle kuin ohjaajallekin! :) 

Palataan vielä menneeseen talvikauteen... Aloitimme syksyllä talvikauden tavoitteellisesti kisaavien ryhmässä ilman, että olimme edes kisanneet. Taisimme juuri ennen talvitreenikauden alkua käydä yksissä epävirallisissa kisoissa, mutta muuten emme olleet ihan kisavalmiita. Kouluttajamme kanssa saimme kuitenkin syksyn aikana koiran ja omat ohjaukseni sen verran kuntoon, että vuoden vaihteessa uskalsimme startata virallisissa kisoissa. Kevään aikana vielä etenimme kisakentillä nousten 2-luokkaan. Jotain edisystä siis ilmeisesti on tapahtunut talven aikana ;) 

Talvikaudesta jäi haikea, mutta erittäin hyvä mieli! Meillä oli ihan huippukiva treeniporukka ja sen voimalla jaksettiinkin treenata läpi talven ne agilityn yövuorot. Treenikavereiden ja koutsin kannustuskin auttoi jaksamaan ja uskomaan koiraan sekä itseen. :) Suurkiitos siis superkivoille KATtilaisille ja treeniporukalle!!! Nyt voikin suunnata katseet ja ajatukset kohti kesän treeni- ja kisakenttiä, hymyssä suin ja tollerin häntä viipottaen!