Tiistain Doboilut

Eilen oltiinkin taasen Doboilemassa Koirakoulu Kompassissa. Tällä kertaa liikkeet olivat koiralle ja ohjaajalle molemmille haastavampia. Koiraa edelleen istutettiin, makuutettiin ja seisotettiin pallon päällä, tällä kertaa tuntui olevan helpompaa Nellille, sillä otimme käyttöön isomman pallon. Ensi kerralla taidamme siirtyä takaisin keskikokoiseen palloon :) Koiran ollessa pallon päällä pääsimme vaikeuttamaan liikettä heijaamalla palloa hyyyvin vähän. Liika heijaaminen oli Nellille haasteellisempaa, jolloin se mieluummin hyppäsi alas pallon päältä. Kotii palattua koira olikin todella väsynyt, söi ruokansa ja kävi nukkumaan loppuillaksi. Omasta mielestäni tunnilla oli mukavin hetki koiran venyttelytuokio, jolloin Nelli malttoi jopa makoilla kyljellään ja antoi venytellä itseään, sillä koko muun tunnin tuo energiapakkaus höselsi ja kävi ihan kierroksilla. Venyttelytuokiosta taitaakin tulla lähes jokailtainen rauhoittumishetkemme...

Dobo-tunnin loputtua kokeilimme mitata Nelliä, mutta koirapa pelkäsikin tuota metallista mittakammotusta. Houkuttelulla saimme kuitenkin mitattua Nellin ja päätimme ottaa mittauksesta jokaviikkoisen harjoittelutuokion Dobo-tunnin päätteeksi, jotta virallisiin mittauksiin meno on helpompaa. Mittaustulos näytti ihan lupaavalta ajatellen tuota medi/maksi-rajaa, vaikkakaan eihän se ollut virallinen tulos. Olisipa mukava tietää, minkäkokoisia hyppyjä koiran kanssa kannattaa nyt edes treenat, tähän mennessä pääasiassa 40-45cm hyppyjä on tehty.

Torstaina sitten taas Hyvinkäälle agilityyn ja lauantaina Etsijäkoiratreeneihin Järvenpäähän. Huh, onpahan taas menoa!

Agilitya ja virallisen toko-uran avaus

On se ollut jännä huomata, kuinka fiilikset treenien suhteen vaihtelee toooodella paljon päivästä riippuen. Onneksi lähiaikoina on useammin ollut onnistuneita treenejä kuin niitä epäonnistuneita! Viime maanantain treenit voisi niiden epäonnistumisen takia pyyhkiä kokonaan pois muistista, niin paljon harmitti kotiin ajaessa. Tilanne taas korjaantui kuitenkin onneksi torstain ohjatuissa treeneissä, kiitos Tanjalle kivasta ja vauhdikkaasta radasta Ja Maaritille kuvaamisesta! Tuli taas huomattua, kuinka nopea tuo Nelli on :D En millään pysy sen perässä. Tässä vähän videota meidän ratasuorituksesta, videolta näkyy tuo nopeusero aika hyvin. Pitkän sairastelun jälkeen kun ei itsellä tota kuntoa ole juuri nimeksikään... Huhhuh. Kepit menee hienosti, eikä ohjureita varmaan enää kauaakaan tarvita, ohjauksissa on kyllä opeteltavaa ;)

Viime tiistaina oli myös ensimmäinen kerta kaveriporukalla varattua Dobo-kurssia. Yllätyin suuresti, kuinka Nelli innostui tuosta soikion muotoisesta jumppapallosta ihan älyttömästi eikä pelännyt sitä lainkaan. Pallon päällä oli Nellin mielestä tosi kiva istua, seistä ja maata. Vaikeinta tuntui olevan lopun venytykset pallon päältä, eikä maltti meinannut millään riittää. Niin ja tuolla kurssilla pääsi myös ohjaaja jumppaamaan, sillä tunnilla vuoroteltiin koiran ja ohjaajan treeniä. :) Huomenna päästään taas Doboilemaan ja kehittämään koirankin syviä lihaksia.

Dobo-pallon päällä voi mm. istua.

Viime viikolla treenailimme myös tokoa, lauantaisia tokokisoja varten. Jännitys kasvoi loppuviikkoa kohden ja vielä perjantai-iltana otin Nellin kanssa kisanomaisia suorituksia lähes kaikista liikkeistä. En ymmärrä, kuinka kisajännitys eroaa noin suuresti epävirallisten ja virallisten kisojen välillä. Helmikuun puolivälissä epävirallisiin mentäessä en jännittäny lähestulkoon ollenkaan, mutta viime perjantaina en lauantain kisojen vuoksi meinannut saada unta, saati sitten lauantaiaamuna syömään aamiaista. Kisapaikalla sitten koirastakin huomasi, että minä jännitin, Nelli oli koko ajan vuoroa odotellessa rapsuttelemassa itseään ja muutenkin tuntui olevan vähän rauhaton. Jännityksen saa toivottavasti pois noita virallisia kisoja kiertäen, ei kai siihen muu auta.

Ilmeisesti kisajännityksen vuoksi myös paikallamakuu meni meillä vähän plörinäksi, mutta kuten tollerin kanssa pitääkin - täytyi nytkin olla huumoria matkassa. Alta löytyvältä videoltakin näkyy tuo paikallamakuun epäonnistuminen, mutta Nellin tyyli oli taas niin Nelliä itseään :D Muut liikkeet menivät ihan kivasti, eikä mikään muu liike mennytkään nollille. Eli ensimmäistä kertaa kisoissa Nelli suoritti oikein myös tuon liikkeestä seisomisen, tosin lopussa tuli pieni moka. Kokonaisuuteen olen todella tyytyväinen, olivathan nämä ekat viralliset kisat meillä! Tiedänpähän ensi kerralla, että möllikisoista opittu vireen nosto tosiaan pitää tehdä ennen yksilösuorituksia ja, että täyskäännökset teemme ensikerralla vasemmalle kääntyen, jolloin koira pysyy lähempänä minua! Tuloksena kisoista saimme siis 144,5p ja tuomarilta päällimmäisenä kommenttina jäi mieleen, että hiottavaa on, mutta minulla on kuulemma hieno kontakti koiran kanssa ja yhteistyö on kaunista työskentelyä! :) Tässäpä teille vielä video tuolta kisoista, ja huomautuksena, että tämä on vasta ensimmäinen videoeditointini, laatu ei varmaan ole kovin hyvä. Katelle kiitos kuvaamisesta ja kannustusjoukoille (äiti ja sisko) ylipäänsä kiitos kisamatkaseurasta ja kannustuksesta! :)

 

"Jos teen vaikka oravan, niin Maiju on tyytyväinen!"

Tämänpäiväisissä agilitytreeneissä jatkui sama vauhti ja onnistumiset kuin torstainakin. Nyt voi hyvillä mielin tutustua torstain treenien rataan. Päästään virittelemään koiraa ja ilmeisesti vauhtiakin löytyy... Torstaina nähdäänkin, miten taas sujuu. :)

Kisajännitystä ilmassa

Heipähei jälleen lukijat! On taas useampi viikko vierähtänyt ilman, että olen blogia päivitellyt. Paljon ei ole kyllä kerennyt koirajutuissa tapahtuakaan, sillä itse olin edellisen viikon influenssan kourissa ja tämän takia välistä jäi ainakin kolme agilityn treenikertaa sekä Etsijäkoiraliiton juhlavuoden treenit Luukissa. Nyt taas taudin jälkeen on treenailu aloitettu, takana yhdet agilitytreenit ja omatoimista tokoilua.

Juuri ennen influenssan alkamista ja kuumeen nousua kerkesimme käydä sunnuntaina 12.2.2012 Tiltun koirakoululla järjestetyssä harkkatokossa, eli epävirallisissa toko-kisoissa. Suoritukset meni ihan hyvin, mutta muutamassa asiassa vieläkin harjoiteltavaa ennen virallisia kisoja. Ennen kuin tuloksista kerron, niin todettakoon, että ihmeen vähän minua itseäni jännitti ennen kisasuorituksia. Suurin jännitys oli ehkä ennen paikallamakuuta, sillä se ei ennen kisatilanteessa ole onnistunut. Siskoni oli myös mukana lieventämässä jännitystäni ja kannustamassa meitä. :)

Tässäpä tuon kokeen tulokset:

• Luoksepäästävyys - 10p: Nelli istui perusasennossa vierelläni todella hienosti, eikä oikeastaan reagoinut tuomariin mitenkään.
• Paikallamakuu 2min - 9,5p: Paikallamakuussa 0,5 pisteen alennus tuli siitä, että koira vaihtoi todella pienesti asentoa aivan liikkeen loppupuolella ja siirsi maatessaan painoa vähän toiselle lonkalle. Itselleni olen ottanut tietyn seisoma-asennon, enkä katso koiraa vaan koiran yli, jotten millään tavalla vaikuttaisi koirasta kutsuvalta. Liikkeen aikana Nelli kuitenkin tuntui pysyvän oikein rauhallisena, joten olen tähän onnistumiseen erittäin tyytyväinen! 
• Seuraaminen kytkettynä - 8p: Parannettavaa olisi perusasennoissa ja käännökset tuntuivat taas hajoavan, vaikka niitä juuri on treenattu. Kerran oli pakko kiristää hihnaakin, koska liike tuntui hajoavan ihan täysin.
• Seuraaminen taluttimetta - 8,5p: Ilman talutinta seuraaminen ilmeisesti oli edes hitusen parempaa, kuin kytkettynä, mutta edelleen omasta mielestäni aivan kamalaa... 
• Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10p: Oli kuulemma ihan mallisuoritus. Hyvä niin!
• Luoksetulo - 10p: Erinomainen suoritus! Tällä kertaa pidin taas huolen, ettei tule tehtyä mitään kaksoiskäskyn tyylistä ja pidin pääni paikallaan. Jossain möllikisoissa kun tuli maininta pään liikkeestä...
• Seisominen seuraamisen yhteydessä - 0p: Mielestäni annoin käskyn ihan oikein ja oikealla äänenpainolla, mutta silti Nelli meni maahan. Tähänkin liikkeeseen jatkossa huolellisuutta. 
• Estehyppy - 7,5p: Nellillä tuntui olevan maahanmenopäivä, sillä hyppyesteen yli hypättyään ja minulta odottamiskäskyn saatuaan meni siltikin maahan. Toisaalta olen kyllä tyytyväinen hypyn onnistumiseen noin muuten ja siihen, että Nelli ensimmäisestä käskystä hyppäsi esteen yli, sillä emme ole hyppyä harjoitelleet ollenkaan varmaan puoleen vuoteen!
• Kokonaisvaikutus - 9p: Tuomarin kommentti: "Kaunista työskentelyä." Lämmittää mieltä, että seuraamisen huonoudesta riippumatta suorituksemme oli hieno ja tuomarin mieleen. 

Koko kisasuorituksesta olen itse erittäin tyytyväinen, yhteispistemäärä kaikenkaikkiaan oli siis 162,5p, mikä oikeuttaa 1-tulokseen ja sijoituimme 2. sijalle. Jippii! Jos tuolla seuraamisella ja yhden liikkeen pisteiden menetyksellä yltää juuri ja juuri 1-tulokseen (alaraja 160p), niin tyytyväisyys on mielestäni aivan oikeutettua! Kunhan virallisissa paikallamakuu onnistuu ja tässä viikon aikana saamme treenattua seuraamista kuntoon sekä hyppyä huomisissa tokotreeneissä, niin uskon vahvasti vähintäänkin kohtalaiseen onnistumiseen ensi lauantain 3.3. Porvoon virallisissa toko-kisoissa!

Nelli ja palkintolelu. Palkintooluut taisi jo mennä, ohjaajakin sai kahvikupin palkinnoksi :) Palkintonamit jäävät odottamaan treenikertoja.

Seuraamisen ja muiden liikkeiden aikana koiralla ilmenneen epäinnokkuuden uskoisin johtuvan siitä, etten muistanut innostaa sitä ennen suorituksia. Virallisiin otankin toimintamalliksi sellaisen, että ennen paikallamakuuta ollaan ihan rauhassa kuten tuolla epävirallisissakin, enkä viritä koiraa oikeastaan ollenkaan. Ennen muita suorituksia ja omaa vuoroa odotellessa sitten innostan koiraa opettelemallamme "Tokoillaan! Tokoillaan!"-hokemalla, jotta saan koiran vireystilan ja kiinnostuksen yhteiseen tekemiseen nousemaan.

Jännitys ennen kisoja alkaa jo nousemaan... :) Toivottavasti saamme kunnon kannustusjoukot mukaan, ainakin siskoni sekä kasvattaja ovat näillä näkymin hyppäämässä kisa-auton kyytiin! Peukut pystyyn! Ennen kisoja kerkeämme kuitenkin panostaa agilitytreenailuun ja huomenna pääsemme pitkästä aikaa mukaan etsijäkoiratreeneihin!

Loppuun on pakko pistää vielä kuva eräistä agilitytreeneistä. Löydättekö kuvasta koiran?

Oivalluksia

Taas on agiliidelty ja etsitty "kadonnutta" koiraa. Torstaisissa agilitytreeneissä kouluttaja Tanja oli keksinyt meille radan, jossa oli aika haastaviakin kohtia. Radalla vastaan tuli niin erilaisia ohjauskuvioita kuin haastavampaa irtoomissuoraa.

Päätin ottaa radan täysin treeninä, eli ensimmäisellä vuorollamme hioimme kahta vaikeampaa ohjauskohtaa, ja toisella vuorolla kokeilimme pidempiä radanpätkiä. On kyllä hyvä, että treenikaverit seuraavat treenaamista silmät ja korvat tarkkoina, sillä esille tulee hauskasti muidenkin näkökulmasta omat ohjaamiset ja käytös koiran kanssa. Nelli kun hyppäsi radan ensimmäistä hyppyä, niin minä treenikaverin mukaan jo sen jälkeen kehuin koiraa. Yritin vängätä vastaan, että en ole sanonut "hyvä", minkä jälkeen totesin kyllä, että mistä sitä itse välttämättä huomaa mitä siinä suorituksen aikana tekee tai sanoo. Nyt uskon jo, että olen varmaan tyhmänä kehunutkin kesken suorituksen, mistä koira menee tietenkin vähän sekaisin... :) Onneksi on tarkkaavaista treeniseuraa!

Muuten treenit sujuivatkin aika normaalisti, muita kannustettiin ja kävinpä myös kahdesti kentän toisessa päässä treenaamassa keppejä Nellin kanssa. Treenattiin etupalkalla ja vielä ohjureilla. Kokeiltiin haastavampia kepeille tulokulmia, läheltä ja kauempaa. Keppitreeni meni taas ihan älyttömän hyvin, päästiin jo siihen vaiheeseen, että otin enimmillään varmaan 5 ohjuria pois. Kepit taitaakin olla yksi Nellin lempiesteistä, ainakin liikkeen aikaisesta piippauksesta pääteltynä ;)

Tänään perjantaina työpäivän ja työviikon päätteeksi oli viel etisjäkoiratreenit Tuupakassa. Treenaamassa ei ollutkaan muita kuin kaksi tolleria sekä treenien vetäjän kaksi koiraa. Yhteensä neljä jälkeä teimme ja kävelymatkaa meille ohjaajille tulikin kevyet 6,5 km, tulipahan samalla päivän lenkki tehtyä. Koirakin on ihanan väsynyt, syönyt ja nukkunut vai kotiin päästyämme.

Käyn vielä tuon meidän jälkemme läpi, ja ohessa onkin kartta helpottamassa jäljen ymmärtämistä. Itse koin oivalluksen vasta piirtäessäni jälkeä kartalle... Jälki siis lähti Tuupakantie 3:n parkkipaikalta (kuvassa vasemmalla), maalikoiran kulkema reitti on kartalla punaisella. Annoin Nellin hakea jäljen alun janalta, eli antaessani hajua koiralle emme olleet jäljen päällä, vaan Nelli joutui hakemaan jäljen alun itse. Hommaa sattui vaikeuttamaan takanamme yhtäkkiä avautunut autotallin ovi, mutta liikkeelle päästiin silti. Alku jälki meni oikein mallikkaasti ja oli ohjaajallekin helppo tulkita koiraa. Kartalla vihreä viiva on meidän etsijöiden kulkema reitti.

Kohta, jossa meidän reittimme erkanee maalikoiran reitistä, on sellainen, että autotien toiselle puolelle pääsee ainoastaan alikulun kautta. Uskoimme (emme luottaneet koiraan tarpeeksi), että maalikoira on vaihtanut puolta alikulun kautta, sillä Nelli yritti sinne meitä viedä. Lisäksi Nelli yritti lähteä kohti Kehä 3:sta, mutta palautin sen olettamalleni jäljelle. Kuljimme alikulun alta tien toiselle puolelle ja Nelli lähti johdattamaan meitä pientä Tuupakan tietä (kartassa "alaspäin") ja se näytti koko ajan tietävän mihin olemme menossa. Kävimme kääntymässä jonkun autohallin edessä, ennen kuin soitin maalissa olevalle ihmiselle. Saimme ohjeet, missä malikoira on eikä se todellakaan ollut lainkaan sielläpäin, missä me olimme. Palasimme alikululle ja Nelli ottikin hajun uudelleen ja lähti pohdinnan jälkeen jatkamaan oikeaan suuntaan, vaikka olimmekin väärällä puolella tuota alikulkua ja autotietä. Loppujälki menikin taas todella mallikkaasti eikä mitään ongelmia ollut. Näin koirasta koko ajan, että se teki täysillä töitä taas ja maalikoira löytyi helposti.

Nyt jälkeenpäin, kun piirsin nuo reitit karttaan, tajusin, että jos olisimme luottaneet koiraan jo tuossa kohtaa, missä reittimme erkani oikeasta jäljestä, Nelli olisi mitä luultavimmin johdattanut meidän maalikoiran luokse kiertäen sinne takakautta. Tämä olisi ollut aivan uusi juttu meille, ja jälkeenpäin harmittaakin, etten tajunnut asiaa tuolla jäljellä ollessamme. Pääasia kuitenkin on, että tein tämän oivalluksen. Parempi nyt kuin ei milloinkaan! Tästä jäljestä sainkin todella hyvän opetuksen: LUOTA koiraan oikeasti, se osaa kyllä asiansa! Koiranlukutaitoa siis kehitän edelleen!

Nyt voimmekin painua viikonlopun viettoon. Sunnuntaina on edessä tokon valmennusryhmä, mutta muuten otammekin oikein rauhallisesti. Allekirjoittanut painelee nyt rentoutumaan saunanlauteille! Hauskaa viikonloppua kaikille!

Talvinen retki Vihtiin

Viime viikonloppuun kuului kaiken treenaamisen ja löhöilyn lisäksi myös melkolailla extempore-reissu Salmen ulkoilualueelle vanhempieni ja Mummon kanssa. Aamupäivällä päätimme sinne suunnata, Mummo ja makkarat kauppasta kyytiin ja kohti Vihtiä. Sää oli oikein suotuisa, ei ollut liian kylmä, eikä luntakaan satanut. Grillauspaikalla Nelli pääsi innoissaan noutamaan keppejä ja peuhaamaan lumihangessa. Jäälle emme uskaltautuneet, mutta metsässäkin riitti puuhaa. Isänikin innostui leikkimään koiran kanssa meidän muiden laittaessa tulta tulipesään. Grillipaikalle sattui tulemaan myös muita retkeilijöitä ja heilläkin oli koira mukana. Nelli "isona" tyttönä alkoi komentelemaan nuorta Luukas-urosta jo ennen kuin olivat edes toisiaan kohdanneet. Luukas oli päälle vuoden ikäinen kooikerhondeuros, ja kyllä niillä Nellin kanssa painiminen ja juokseminenkin alkoi hetken päästä. Nelli juoksi edellä ja Luukas perässä, keppejä hakien ja muuten vain riekkuen. Ohessa myös luvalla julkaistu kuva Nellistä ja Luukaksesta, nätisti osasivat olla kuvassakin. Luukaksen omistajille ja Luukakselle terveiset ja kiitokset, että oli muuten Nelli väsynyt kotona :)

Luukas ja Nelli 21.1.2012

Treenin huumaa ja onnistumisen iloja!

Taas on takana runsaan viikon ajalta treeni jos toinenkin. Ainakin kolmesti on agilityä treenattu, parissa etsijäkoiratreeneissä käyty ja tokoiltu sekä kouluttajan kanssa että omatoimisesti kotioloissa.

Etsijäkoiratreeneissä on tehty sopivan haastavaa jälkeä taajamaan Viikissä sekä Petikon ulkoilualueelle johtavilla teillä, joilla mukavan talvisena sunnuntaiaamupäivänä ihmisiä, suksia ja autoja riitti häiriöksi oikein kunnolla. Meillä on Nellin kanssa ollut ongelmana se, että Nelli lähtee helposti tekemään jäljeltä pistoja tarkastaakseen, ettei etsittävä ole sittenkin mennyt toiseen suuntaan. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta ongelma on tullut vastaan siinä, että olen usein joutunut pysäyttämään etenemisen tuonne väärään suuntaan, ja antanut koiran toki itse palata takaisin jäljelle. Nyt sunnuntaina kuitenkin pysäyttelyä jouduttiin harrastamaan myöskin ollessamme oikealla jäljellä, sillä autoja ja ihmisiä tuli niin paljon vastaan. Hyvää häiriötreeniä siis.

Edellisen sunnuntain treeneissä ihmettelin, kun Nelli kesken jäljen alkoi piippaamaan eli vinkumaan, ja nyki liinan päässä aivan älyttömästi eteenpäin, kamala kiire olisi ollut. Maali löytyi silloin lähes heti tuon piippailun jälkeen, muttemme keksineet muiden treenaajien kanssa, mistä piippailu johtui. Nyt jälkimmäisissä sunnuntain treeneissä kuitenkin keksin, mistä piippailu johtui. Nelli melko varmasti uskoakseni piippaa, kun tietää maalin olevan lähellä, sillä myös näissä Petikon treeneissä se alkoi piipata n. 100 metriä ennen maalikoiran löytymistä. Hienoa treeniä siispä myös ohjaajalle koiranlukutaidon kehittämisessä!

Agilitypuolella tuntuu tapahtuneen päälle viikossa huimaa edistymistä, etenkin kontaktiesteissä, renkaassa ja kepeissä.Viime maanantaina Nelli jopa pelkäsi Ojangossa kontaktiesteitä. Pohdinnan jälkeen päättelimme pelon johtuvan siitä yhdestä ja ainoasta juoksukeinusta, jonka se teki itsekseen joulutaukoa edeltäneissä treeneissä meidän kävellessä keinun ohi. Pelko ja säikähdys tulikin koiralle siis useita viikkoja jälkeenpäin. Ajattelin viikko sitten, että ei tästä taas tule mitään ja ettei se ikinä opi kontakteja.

Torstain ohjatuissa agilitytreeneissä Hyvinkäällä sitten treenattiin taas kontakteja ja ne menivät pääsääntöisesti todella hyvin! Keinua emme edes suorittaneet, kunhan vaan kolauttelimme sitä ja siedätimme Nelliä uudelleen keinuun. A-estettä tehdessä sain sitten ohjaajana kunnon naurut kouluttajan kanssa. Tollerin kanssa treenatessa tuota huumoria saa ollakin mukana. A-estettä emme ole suorittaneet koskaan kokonaan, mutta tälläkin esteellä Nelli kyllä osaa hakea tuon 2-on-2-off-asennon kontaktille. Nyt Nelli kuitenkin pääsi tekemään kokonaisen A:n. Se juoksi esteen laelle ja olisin halunnut nähdä hidastettuna koiran ilmeen, kun se tajusi esteen kääntyvän "alamäkeen". Koira tuli nätissä kaaressa A:n alastulolle ja oli hiukan ihmeissään. Onneksi mitään vahinkoa ei käynyt, ja naurulla selvittiin tilanteesta! Aloimme hidastamaan koiraa A:n laella nameilla ja saatiin muutama hyvä suoritus tehtyä. Tämän jälkeen keskustelimme kouluttajan kanssa jatkon treenaamisesta ja siitä, kuinka saisin Nelliä tunnistamaan paremmin takapäänsä ja kontrolloimaan sitä. Samalla keskustellessamme näin sivusilmällä, kuinka Nelli haki kontaktiasennon ja kapusi hiljalleen takapää edellä A-esteen laelle ja jäi sinne seisomaan. Tässä kohtaa on todettava, että kyllä se koira taisi takapäänsä tunnistaa - ainakin kun itekseen pääsi tekemään ;) Kyllä saatiin kovat naurut taas!

Viikonlopun yli Nelli sai taas lepuuttaa aivojaan agilityn osalta ja kävimme tasapainon vuoksi myös etsijäkoiratreeneissä ja tokoilemassa (ohjatusti ja itsekseen). Tokotreenaaminen meillä on myös edennyt - kiitos omatoimisen treenaamisen :) Seuraamisen käännöksistä tuntuu tulleen nopeampia ja sunnuntain treeneissä paikallamakuukin tuntui sujuvan hyvin, sillä ensimmäisen kerran palkkasin vasta n. 1 minuutin makaamisen jälkeen. Usko siihen, että pääsemme vielä kisaamaan helmi-maaliskuussa, kasvoi tas huimasti! Seuraavalla kerralla liikkeitä hiotaan sitten hypyssä ja lisäksi tarkoitus olisi opetella jo noutoja ja ruutuakin...

Maanantaina itselläni ei olisi aamulla ainakaan ollut lähes lainkaan jaksamista ajatellakaan illan omatoimitreenejä, mutta jälkeenpäin ajateltuna - onneksi tuli lähdettyä Ojankoon treenailemaan! Nelli nimittäin teki jopa jälleen keinun alastuloa, eikä enää aristanut kovinkaan tuota kolauttelua. Lisäksi kontakteista A ja puomi onnistuivat todella hyvin. A:ta tehtiin vielä aluksi targetilla ja parasta sen suorituksessa oli, että Nelli hidasti laella jo omatoimisesti! Puomilla sitten pääsimme jo siihen vaiheeseen, ettei koiraa haitannut minun jäämiseni taakse, eikä myöskään se, että jatkoin matkaani juosten koiran ohi - ja koira PYSÄHTYI kontaktiasentoon! Ihan huippua! Agilitypuolellakin usko oppimiseen ja koiran osaamiseen on palannut!

Kuluvan vuoden suunnitelmat

Vuosi 2012 on käynnistynyt ja 3.1. tulikin kaksi vuotta täyteen koiranomistajana. Paljon on tuona aikana jo opittu, mutta koko ajan opittavaa uusien harrastusten ja juttujen kautta löytyy itseltä lisää. Ja koira toki vaatii jatkuvasti jotain uutta oppimista, jotta mieli pysyy virkeänä ja koirakin noin muuten järjissään ja kunnossa :)

Kuluvalle vuodelle olen miettinyt vähän kaikenlaista suunnitelmaa itseni ja koiran varalle. Mielessä on niin möllitokokisoja kuin ihan virallisiakin tokokisoja, lisäksi agilityssa olisi toiveena edetä mahdollisimman pitkälle ja etsijäkoiratoiminnassakin olisi tarkoitus edetä... Seuraavassa vähän tavoitteita ja suunnitelmia noin lajikohtaisesti:

Agility

• Tavoitteena edetä mahdollisimman paljon, mutta toki edeten riittävän rauhallisesti. Koiran esteosaamista ja esteiden suoritusvarmutta on tarkoitus lisätä, tällä hetkellä kun muutamia esteitä ei suostu edes suorittamaan kunnolla. Liekö erilaiset esteiden rakenteet tai materiaalit aiheuttavat koirassa kummastusta ja jonkinasteista pelkoa.
• Omakin osaaminen toivottavasti kehittyy siten, että estekäskyt pysyisivät muistissa entistä paremmin ja etenkin ohjauskuviot alkaisivat pikkuhiljaa painua tuonne takaraivoon. Näin olisi tuo treenaaminenkin helpompaa... 
• Olisi hyvä, jos koiraan saisi sellaisen treenivaihteen päälle silloin, kun ohjauskuvioita olisi tarkoitus treenata. Koira on niin nopea, että jos sitä saisi hidastettua, ehtisi itsekin miettimään, kuinka koiraa oikein ohjaa ;)

Etsijökoiratoiminta

• Talven aikana olisi tavoitteena kerätä kaikki loputkin jatkokurssille vaadittavat vihkojäljet kasaan ja kevään aikana toiveena olisi suorittaa vihdoin liiton jatkokurssi. 
• Jatkokurssin jälkeen voisin sitten itsekin järjestää treenejä muille. Koiran kanssa voisi treenata vieläkin haastavampia jälkiä...

Etsijäkoiratoiminta on siitä mukavaa puuhaa, että treenit eivät ole mitenkään säännöllisiä, vaan eri ihmiset pitävät treenejä. Tämä mahdollistaa treenaamisen vaihtelevasti silloin, kun itselle sopii. Samalla etsijäkoiratreenit tuovat vastapainoa muulle tekemiselle ja ovat erilainen harrastus muiden joukossa.


Toko

• Tottelevaisuuspuolella onkin sitten paljon etenemissuunnitelmia. Treenaamme koirakoulu Kompassin sunnuntaisessa valmennusryhmässä ja hiomme liikkeitä kunnolla kisavalmiiksi. Hyviä vinkkejä on saatu, ja edistystä tapahtunut. Paikallamakuusta on itselle tullut jotenkin nyt kamala kammo, mutta sitä tässä samalla on tarkoitus hioa varmemmaksi. Tarkoitus on alkaa opettelemaan alokasluokan liikkeiden lisäksi myös ylempien luokkien liikkeitä.
• Helmikuulle olen ilmoittanut meidät Espooseen möllitokokisoihin jälleen, muutaman viikon kuluttua. Sinne olisi tarkoitus mennä tarkistamaan, missä vaiheessa menemme, ja olemmehan suunnilleen kisavalmiita.
• Ensimmäisiin virallisiin kisoihin pitäisi ilmoittautua viikon päästä. Toivottavasti mahdumme Lempäälän kisoihin mukaan, kisadebyytti tapahtuisi siis 18.2. Lempäälässä. Alkoipa taas jännittämään! Eikun treeniä vaan!
• Kisamenestyksen perusteella katsotaan, millä tahdilla etenemme, mutta kiva olisi jos kevään aikana saataisiin tuo TK1 tunnus, eli kolme ykköstulosta alokasluokasta. Peukut pystyyn!

Noutotreenaaminen/Taipparit

• Noutajien taipumsukoe on tavoitteena suorittaa tämän vuoden loppukevään ja loppusyksyn aikana. Kunhan edes päästäisiin tälläkin puolella edes aloittamaan taippariura.
• Ennen taipumuskokeisiin menoa Nelli pitäisi saada kantamaan sitä riistaa, mikä on hyvinkin oleellinen osa taipumuskokeita. Dameilla treenaaminen kun onnistuu ja niitä se innolla hakee, etsii, kantaa ja palauttaakin, todella hienosti. Toisin sanoen, uskoisin kaikkien muiden osa-alueiden olevan kunnossa, paitsi tuon riistan kantamisen. Haastetta siis riittää vielä...

Näyttelyt

• Nelli on tällä hetkellä hyvinkin karvaton, mutta luotto turkin kasvamiseen ennen seuraavia, huhtikuulle arvioituja juoksuja, on kova... Loppukeväästä pääkaupunkiseudulla ja lähiympäristössä järjestetään useita näyttelyitä, joten karvan uskoisi olevan todella hyvässä kunnossa juuri noihin aikoihin. Massaakin tuo koira on kerännyt, joten eiköhän tuloksia uskalla näyttelypuoleltakin odottaa. :)

Paljon on tavoitteita tälle vuodelle, toivotaan että edes osa niistä toteutuu. Tämä vuosi olkoon treenaamisen ja tuloksien vuosi! ;)

Nelli jouluviikolla 21.12.2011. Noistakaan "pöksyistä" ei ole enää mitään jäljellä. Uutta karvaa odotellessa voi keskittyä kaikkeen muuhun treenaamiseen...