Kesälomailua

Tämän tekstin olen kirjoittanut oikeasti jo 23.5., ennen kuin koneeni meni epäkuntoon. Julkaisen silti :)

Nyt on kyllä vietetty kaikenlaisesta treenailusta taukoa jo jonkun aikaa. Hallikauden päätöskisojen jälkeen jäin odottelemaan Nellin juoksuja, joten emme kovinkaan paljon käyneet edes omatoimitreenailemassa. Jotenkin luulin, että juoksut alkaisivat huhtikuun lopulla ja asenteenikin oli sellainen, että nyt tulee juoksujen takia taukoa treeneihin, eli motivaatiota ei paljon ollut. Juoksut eivät kuitenkaan alkaneet huhtikuun puolella, eivätkä vielä toukokuun alussakaan ja pidimme siis aivan turhaan taukoa mm. agilitytreeneistä. Tokokisojakaan en ollut uskaltanut toukokuulle varata, mahdollisten juoksujen takia.

Itse olin aloittelemassa ensimmäistä osaa kesälomastani pari viikkoa sitten. Iloitsin kuitenkin vielä torstaina 10.5., kuinka pääsemme ennen lomaa vielä ohjattuihin agilitytreeneihin. Töistä palattuani kuitenkin huomasin Nellillä alkaneen juoksut ja vähän jo harmittikin, ettei se voinut aloittaa niitä juoksuja vasta perjantaina. Agilitytreenit jäivät siis välistä eikä ollu mukava soittaa vanhemmilleni Nellin hoitopaikkaan, että saavat Kyproksen reissuni ajaksi hoitoon suht väsyneen ja juoksuisen koirani, jota ei saisi pitää vapaana lenkeillä ja muutenkin siitä olisi enemmän työtä.

Lomani ajan Nelli kuitenkin oli viettänyt ihan leppoisaa aikaa vanhempieni luona. Paljon se oli nukkunutkin, mutta tietenkin päässyt joka päivä ihanan pitkille lenkeille ja muutenkin pitämään hauskaa. Uimassakin olivat käyneet, vaikkakaan Nelli ei ollut veteen yhtä kertaa enempää pulahtanut. Liekö ollut kylmää vettä vielä - vai voiko se olla kylmempää kuin viime joulukuun alussa, jolloin Nelli vielä kävi pulahtamassa Sääksjärvessä?

Taisimme tyttöjen kanssa tuoda auringon ja kesän tänne Suomeenkin, sillä lähtiessämme täältä oli sateista, synkkää ja sumuista. Nyt loman jälkeen päivälämpötilat ovatkin lähes hellelukemissa ja siitepölyallergiaoireetkaan eivät ole enää niin pahoja kuin pari viikkoa sitten, ihanaa! Nyt on sitten lenkkeilty pitkiä lenkkejä kaksin tai kavereiden kanssa, kesävaatteissa, mikä sen mukavampaa. Maanantaina intouduttiin jopa tokoilemaan lenkin yhteydessä, ihan vain hetken aikaa. Tokoilut menivät yllättävän hyvin taas tauon jälkeen ja kotiin palattuamme tarkistinkin, josko olisi tulossa sopivia toko-kisoja, mutta sopivaan aikaan niitä ei löytynyt. Taitaa seuraavat kisat onnistua sitten vasta heinäkuun lopulla tai elokuussa. Harmi.

Kesän taidammekin keskittyä taipparitreenailuun, uimiseen, agilityyn ja pitkästä aikaa tarkoitus olisi ryhdistäytyä etsijäkoiratreenailussakin. Tavoitteena olisi päästä aloittamaan jatkokurssi syksyllä, vihdoinkin! Myös agilityn kisastarttitavoitteet ovat nyt siirtyneet tuonne loppukesään, motivaatio treenaamiseen alkaa taas kasvamaan. Toivottavasti ensi viikolla päästäisiin jo ohjattuihin treeneihin, tai siis jopa koira pääsisi. Tällä viikolla olen menossa ohjattuihin treeneihin hakemaan oppeja ohjauksiin ilman koiraa...

Kesän suunnitelmista ihan lyhyesti tässä vielä...

• 8.-10.6. Tollerileiri Himoksella
• 16.6. näyttely Kotkassa
• 29.6.-1.7. mökkireissu kaverin mökille (Nelli mahdollisesti mukaan)
• 1.7. mahdollisesti taipumuskokeisiin Kouvolan suunnalle

Hauskaa alkanutta kesää kaikille!

Uusi koiraystävä Saku

Erittäin hauskan ja tapahtumarikkaan viikonlopun päätökseksi kävimme Nellin kanssa morjestamassa vielä kovin pikkuista saksanpaimenkoira Sakua, joka siis on vielä ihan vauveli. Kävin ensin tapaamassa pientä pentua ilman Nelliä ja sitten kaverini tuli Sakun kanssa vielä ulos moikkamaan pikaisesti myös Nelliä. Tinnalle ja Sakulle kiitos hauskasta tapaamisesta!

Lähestulkoon ensi kohtaaminen...

Saku oli yllättävänkin rohkea Nellin suhteen, ja oli kovin kiinnostunut tästä ja hyppi jopa Nelliä päin useaan otteeseen. Kovasti Saku jaksoi myös loikkia kengurun lailla Nellin perässä pitkin nurmikkoa. Hauska oli seurata myös Nellin tekemisiä pennun lähellä. Nepa kun tuntuu ajattelevan, että hän itse on kovinkin vanha neiti, eikä tuollainen innokas pikkupentu oikein jaksanut tätä "vanhusta" kiinnostavan kauaakaan. Nelli lähinnä sivusilmällä seurasi pennun touhuja sen loikkiessa ympärillä ja muutaman kerran vähän komensi pikkuista. Komennuksista huolimatta Saku oli monesti jo seuraavassa hetkessä uudelleen Nellin ympärillä härväämässä. Mielestäni Nelli suhtautui kaiken kaikkian noin nuoreen pentuun oikein mallikkaasti!

Saku ja Nelli

Sakua vähän leikittäis!

Kuulemani mukaan kotosalla omalla tahollaan myös Saku on tuon tapaamisen jälkeen ollut melkoisen väsynyt. Nellikin vetää tällähetkellä sikeitä makuuhuoneen puolella tyytyväisenä viikonlopun toimeliaisuudesta. Tuo se on sitä koiranelämää!

Vanhempoi neiti lähti tutkimusmatkalle, mutta pikkuinen jäi vielä lähietäisyydelle...

P.S. Kävin vielä kotiin ajellessa Mustissa ja Mirrissä punnitsemassa Nellin, sillä mielestäni se on laihtunut kevään aikana vielä lisää. Syksyllähän Nelli painoi eläinlääkärikäynnillä 16,7 kg, maaliskuun rokotuksissa paino oli pudonnut tasan 16 kg:aan ja tämänpäiväinen paino oli sitten 15,3 kg. Enää ei Nelliltä painoa pudoteta, sillä nyt se alkaa olla agilitykoiraksi ihan terveissä ja kestävissä mitoissa. Ja ei, koirani ei kuitenkaan näe nälkää :)

Hyvän mielen haaste!

Sain ysävältäni Iinalta haasteen, hyvän mielen haaste. Ikinä ennen en ole haasteisiin tarttunut, mutta nyt ajattelin kuitenkin ottaa osaa, sillä hyvän mielen asioitahan on mukava miettiä :) Haasteen säännöt ovat seuraavat:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen). 

Haasteessa ei tosiaan sanota, pitääkö asioiden liittyä koiriin ja koiraharrastuksiin, joten listaan tähän muitakin asioita. Haasteessa ei myöskään kerrota, pitäisikö noiden hyvää mieltä tuovien asioiden olla järjestyksessä, joten numeroinnista huolimatta omani ovat sekalaisessa järjestyksessä...

1. Ystävät ja muut läheiset ihmiset

Laitoin nyt samaan nämä kaksi ihmisryhmää. Ystävät tuovat tietenkin hyvää mieltä, samoin perhe ja muut läheiset ihmiset. Sanojakaan ei välttämättä tarvita, vaan pelkkä läsnäolokin tuo hyvää mieltä. Ystäviltä ja läheisiltä saa apua ja heidän seurassaan voi nauraa, kun siltä tuntuu. Tarviiko sitä muuten kertoakaan miksi he tuovat hyvää mieltä?

2. Nelli

Monikin Nelliin liittyvä asia on tässä listalla mukana, mutta Nelli itsessään on mainittava kyllä yhtenä hyvän mielen tuojana. Nelli ei tuo hyvää mieltä vain minulle, vaan myös monelle muulle. Se ilostuttaa melkein kaikkia ihmisiä, joita tapaa. Hauskinta siinä on sen suhteellinen avoimuus ja hymy, joka sen naamalle leviää, kun saa tehdä jotain ihan älyttömän kivaa. Tuolloin Nellistä näkee, että se nauttii, ja silloin se levitää myös ympärilleen sitä ihanaa hyvää mieltä!

3. Koiran oppiminen

Tottakai siitä tulee hyvä mieli, kun olet koiralle opettanut jotain asiaa pitkään ja hartaasti ja kun se sitten lopulta hoksaa jutun juonen ja tulee se onnistunut suoritus vähillä avuilla. Tai sitten, kun olet vain muutaman kerran opettanut koiralle vähän jotain uutta ja se yhtäkkiä osaakin sen aivan kuin olisi osannut jo todella kauan! Koiralle on juuri siitä syystä hauska opettaa niitä turhiakin temppuja, sillä koiran oppimista on hauska seurata. Välillä sitä oikein pystyy näkemään, kuinka sen päässä raksuttaa ja se miettii asioita. Koiran oppiminen on itsellekin palkitsevaa ja samalla se opettaa tuntemaan omaa koiraa aina vain paremmin!

4. Agility

Mikä olisikaan parempi tapa unohtaa ikävät asiat tai nollata työkiireet päivän päätteeksi, kuin kunnon agilitytreenit. Agilitytreeneissä joutuu itse keskittymään ihan täysillä omaan ja koiran tekemiseen, että kaikki muut asiat varmasti katoavat mielestä eikä kotiin päästyä enään muistakaan, mistä on aiemmin päivällä murehtinut tai stressannut. Sama tosin pätee muihinkin koiraharrastuksiin. Samalla myös tähän liittyy se onnitumisen ilo ja onnistumisen aiheuttama hyvä mieli, niin itsellä kuin koiralla.

5. Kesä

Kesään sisältyy monia sellasia asioita, jotka pistää iloseks. Joten mainitsen kesän tässä nyt kokonaisuutena! Siihen kuuluu tietenkin, aurinko, kesäsateet, festarit, ihanat iloiset ihmiset, jäätelö, lämpö, uiminen, meri.... Kaikki!

6. Koti

Koti on ihana paikka rauhoittumiseen, ja silloin kun siellä kerkeää olemaan, on hyvä mieli. Kotiinkin liittyy monia iloa tuovia asioita, niinkuin esimerkiksi se, että  aina kun sinne palaa, on ovella ihana koira vastassa aina yhtä iloisena. Oman koiran ilo ja rakkaus on kyllä jotain niin välitöntä ja ehdotonta! Kotiin on siis aina ihana tulla!

7. Ystävällisyys

Tämä nyt on sanomattakin selvää. Kaikenlainen ystävällisyys on hyvästä, vihanpito ja ilkeys on huonoa! :)

8. Hymy

Ihmisten pitäis hymyillä enemmän, koska hymy kyllä tarttuu ja tuo ihan varmana hyvää mieltä. Hymyllä voi saada paljon hyvää aikaan :) Omasta mielestäni on parempi olla iloinen ja hymyillä, kuin päinvastoin ja itse ainakin koitan tuoda sitä hymyä enemmän tänne ympärille!

9. Metsä

Pienempänä tuli liikuttua vanhempien mukana pitkin metsäkin, mutta varttuessa se vähän jäi vähemmälle. Nyt kun itsellä on koira, tulee liikuttua luonnossa paljon enemmän kuin pitkiin aikoihin. Luonnossa liikkuessa kyllä rauhoittuu hyvin ja ajatukset lepää, aika sama vaikutus kuin agilityssa. 

10. Hyvä ruoka ja herkut

Ruoka ja herkut oli pakko lisätä listalle, koska paljon ei ole parempaa kuin hyvä ruoka. Nams! Nellikin on varmasti tästä samaa mieltä... ;)

Kirjoittelin tätä postausta parin päivän aikana muutamaan otteeseen. Oli jännä huomata, kuinka mielipiteet hyvää mieltä tuovista asioista muuttuivat tilanteen ja fiiliksen mukaan :) Listalle olisi varmasti löytynyt monen monta asiaa lisääkin, mutta tuossapa noista jotain.

Haastan tähän mukaan nyt Sonjan, Tinnan sekä Mintun, ottakaahan osaa! :)

Hauskaa vappua!!!

Vappuinen tollerineiti :)

Serpentiini olikin iiihan älyttömän kiva juttu. Koko rulla meni, kun pikkutollosta oli niin hauska hyppiä sitä ilmasta ja repiä kappaleiksi!!!

Hauskaa vappua kaikille lukijoille sekä koirakavereille!!!

Toivottelevat Maiju ja Nelli

Tapahtumantäyteinen viikko

Tältä viikolta olisikin voinut kirjoittaa useammankin päivityksen, sillä niin monesta asiasta löytyisi kerrottavaa. Viikon aikana on liidelty agilitykentillä ja tehty pitkiä lenkkejä, ja talviturkinkin Nelli heitti keskiviikkona :) Lisäksi neiti pääsi riekkumaan viikonlopun alkajaisiksi erään tollerikaverin kanssakin!

Tiistaina tosiaan käytiin ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella Järvenpäässä seuran vapaavuorolla treenaamassa kahden seurakaverin kanssa. Olin laatinut jo päivällä pikaisesti treenisuunnitelman ja tarkoituksena oli tehdä kontaktitreeniä sekä treenata kouluttajan vinkkien mukaan keinua ja keppejä. Kerrankin kun oli kunnon suunnitelmt tehty, niin tottakai ne piti muuttaa paikanpäälle päästyä, sillä kentällä oli vasta osa esteistä ja vettäkin satoi. Kentältä puuttui vielä kokonaan keinu ja puomi, joten näiden treenaaminen ei onnistunut. Myöskään A:ta en uskaltanut alkaa treenaamaan, sillä este oli sateen vuoksi märkä ja vaikutti liukkaalta.

Loppujen lopuksi saimme treenikavereiden kanssa aikaiseksi suunnitelman, jota päätimme kaikki noudattaa. Treenattaviin asioihin otettiin kepit sekä irtoamistreeniä. Keppitreeni meillä meni viidellä ohjurilla ja hyvin menikin. Lähetin Nelliä kepeille eri tulokulmista. Huomattiin siinä treenatessa, että Nellin keppien soritusasento on niin matala, ettei koira edes luultavasti enää huomaa ohjureita niiden ollessa koiran selkälinjaa korkeammalla. Seuraavan kerran keppejä treenatessa päästäänkin varmaan aloittamaan häiriötreeniä, eli niin että minä teen jotain muutakin Nellin suorittaessa ja lisäksi kokeiluun tulee sivuttaissuunnassa minun ja koiran välimatkan kasvattaminen.

Irtoamistreenissä treenasimme radanpätkää, jossa oli kolme hyppyestettä ja putki siten, että koiran liikelinja kulki hyppyjen mukana oikealle kaartaen kohti putkea. Samalla tuli treenattua irtoamisen lisäksi myös vähän sivuttaista irtoamista. Nelli irtoaa putkeen todella hyvin, mutta kun mukaan otettiin se, että minä teen takaaleikkauksen putkea edeötävän hypyn takana, niin vaikeutta treeniin tulikin onneksi. Parin toiston jälkeen saimme tämänkin onnistumaan ja koira irtosi putkeen, vaikka teinkin takaaleikkauksen koiran lähdettyä hypylle ja putkeen. Ihan onnistuneet omatoimitreenit, vaikka suunnitelmat viimetipassa muuttuivatkin! :) Kiitos treenikamuille!

Keskiviikkona ihailin toimiston ikkunasta kivaa keliä ulkona, ja päätin, että teemme piiiitkän lenkin iltapäivällä kotiin päästyäni. Iltapäivällä hainkin koiran kotoa ja suuntasin vanhempieni luokse. Lähdimme metsäreittejä pitkin äitini kanssa kävellen kohti paikkaa, jossa Nelli pääsee helposti joka kesä uimaan sydämensa kyllyydestä. Tarkoitus oli mennä katsomaan, kuinka kevät on edennyt tuolla ja josko koira pääsisi uimaankin. Nelli kyllä muisti paikan taas erittäinkin hyvin, ja kysyessäni uintihalukkuuta, koira säntäsi luvan saatuaan täyttä vauhtia joenrantaan uimapaikalle odottamaan meitä. Vähän aikaa kepin palasia heiteltiin veteen ja Nellikin kahlaili vedessä, mutta lopulta neiti jopa uikin vähän kepin perässä. Ilmeisesti oli sen verran kylmää vettä, ettei koira enää uudelleen uimaan asti mennyt, mutta rannalla olikin hyvä vetää tollerihepuleita pallon kanssa tai ilmankin :)

Koira vielä kuivana, silti valmiina säntäämään veteen.

Vähän kävi punanenä jo kahlaamassa...

... ja siellä se ui ihan kokonaan :)

Tollerihepuliiiiiiii!

Hepulointia lisää.

Torstaina meillä olikin vuorossa tämän hallikauden päätöskisat, leikkimieliset toki. Koko talven jännitin pääsemmekö osallistumaan näihin päätöskisoihin, sillä olin ajatellut Nellin juoksujen osuvan juurikin tähän huhtikuun lopulle. Viime viikolla kehotin Nelliä lykkäämään juoksujen alkua hallikauden päätöskisojen yli, ja taisi tuo uskoakin ;) Tosin vieläkää ei ole juoksuja näkynyt, joten ne luultavasti alkavat juuri niin, etten ainakaan koiran kanssa pääse osallistumaan toukokuun ohjaustekniikkakurssille. Ilman koiraa yritän kyllä paikalle päästä hakemaan oppia.

Me teimme torstain kisoissa mölliradan, eli helpotetun radan ja ihan kisasuoritustreeninä, mutta kuitenkin kisanomaisesti. Teimme radan medikorkeuksilla ja tuossa medimölli-luokassa kisasi Nellin lisäksi treenikaverimme Alma-rottweiler. Molemmilta tuli hienoja suorituksia ja Alma tekikin ohjaajineen heti ensimmäisellä kierroksella 0-radan, onnea! Tuossa mölliradassa oli vain 13 estettä, mutta sekin oli ihan tarpeeksi meille. Saimme tehdä radan kahteen kertaan, mikä olikin oikein hyvä ratatreenin kannalta. Molemmilla suorituskerroilla tuli virhe, ja molemmat virheet olivat ihan ohjausvirheitä, eli syy oli täysin minun. Ensimmäisellä kierroksella Nelli juoksi yhden esteen ohi, mutta muuten tuo suoritus meni oikein mainiosti ja kaikki ohjauskuviot, joita olin suunnitellut tekeväni, onnistuivat. Ensimmäistä ratasuoritusta en saanut nauhalle, mutta alla on tuosta toisesta suorituksesta videopätkä.

Kuten videolta näkyy, toisella suorituskerralla Nelli kyllä hyppäsi tuon kolmannen hypyn, jonka ohi ansimmäisellä kierroksella juoksi, mutta itse mokasin tuon hypyn jälkeen ohjatessani koiraa putkelle. Kuten näkyy, Nellin hyppy meni aika pitkäksi, mistä johtuen koira jäi selkäni taakse ja livahti vahingossa väärälle esteelle, eli A:lle, vaikka piti mennä putkeen. Muuten tuokin ratasuoritus meni ihan kivasti, vaikka A:n kontaktisuoritus oli ihan kamala (videon lopussa).

Viikonlopun olemmekin lähes kokonaan ottaneet siinä mielessä rennosti, että mitään ei ole treenattu ja koira on saanut ihan vain olla. Perjantaina kuitenkin ohjelmaa saatin koirallekin, kun se pääsi mukaan viettämään tämän vuoden ensimmäistä (ainakin minulle ensimmäistä) grilli-iltaa kavereitteni luokse. Paikalla oli toki myös Leevi-tolleri ja vauhtia ei illasta puuttunut, ainakaan koirilta. Iltaa tuli vauhdittamaan vielä hetkeksi myös 5 kk ikäinen Mörri-australianpaimenkoirauros. Nellillä olikin sitten kaksi pojua perässä, mutta neiti kyllä antoi poikien kuulla kunniansa, mikäli uskaltautuivat liian lähelle! Vauhdista ja Leevin innokkuudesta huolimatta Nelli toi kaverilleen tuliaisiksi myös herkkuluun, ja illan pimetessä kaverukset pääsivät näitä luita maistelemaan ja rauhoittumaan :)

Alla vielä kuvia perjntailta. Ainakin meillä on ollut taas kerran tekemisen täyteinen ja hurjan mukava viikko. Toivottavasti teilläkin!

Neli vähän komentaa pojuja.

Näyttelyreissu aurinkoisessa kevätsäässä

Kevään varmaan tähän mennessä aurinkoisin ja lämpimin päivä vierähti tänään Kouvolan (tai Inkeroisten) ryhmänäyttelyssä. Keli oli todellakin mitä parhain ja auton mittarin mukaan lämpötilat kohosivat ainakin +15 asteeseen, todennäköisesti ylikin - niin lämmin ulkona oli. Ja toki tuokin näyttely oli jo ulkonäyttely. Mikäs siellä oli odotellessa omaa vuoroa, kun ympärillä oli paljon hienoja koiria ja aurinko lämmitti kivasti.

Nelli kisasi tänäänkin avoimessa luokassa, jossa oli meidän lisäksi kaksi muutakin koiraa. Nellin tulos tämänpäiväisestä näyttelystä oli oikein kiva taas, ja arvostelu myös. Tuomarina toimi Kirsi Nieminen ja seuraavassa Nellin arvostelu:

"Erinomaista tyyppiä oleva narttu. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Hieman korkealle kiinnittyneet korvat. Erinomainen ylälinja, syvä rintakehä. Erinomainen runko, hyvät takakulmaukset ja hyvät matalat kintereet. Liikkuu hyvällä askelpituudella."

 Tulos näyttelystä oli siis AVO ERI AVK1 SA PN2 VASERT. Selkokielellä sanottuna taas: Nelli kisasi AVOimessa luokassa ja sai ERInomaisen arvostelun, voitti kilpailuluokkansa (=AVK1) ja sai SA:n (=Sertifikaatin Arvoinen) ja Paras Narttu kehässä sijoittui toiseksi. Lisäksi Nelli sai VAraSERTin, jolla ei käytännössä tee mitään, mutta onhan se ihan kiva lisä... :) Taas ollaan tyytyväisiä, vaikka jälleen meni se SERTi aikalailla hujahtaen punanenän ohitse. Vieläkin parempi onni ensikerralla! :)

Paluumatkalla päätimme ystäväni kanssa poiketa aurinkoisesta säästä johtuen pikaisesti Porvoon keskustassa, sillä Porvoo on mielestäni niin ihana ja kaunis kaupunki. Aurinko paistoi sielläkin ihanasti ja paljon ihmisiä oli liikkeellä. Nellikin sai joenrannassa kävellessämme muutamat rapsutukset ohikulkijoilta ja oli kovin innoissaan jälleen uudesta paikasta. Toki tuo hömelö punanenä olisi kovasti halunnut pulahtaa alhaalla virtaavan jokeen uimaan, mutta valitettavasti siihen ei nyt annettu mahdollisuutta. Ohessa vielä pari kuvaa ihanaisesta Porvoosta joen rannalta. Antoisa ja ihana keväinen näyttelypäivä siis takana, ja nyt voimmekin rentoutua kotosalla loppuillan!

Hallikauden viimeiset treenit

Torstaina olikin ohjelmassa tämän talvikauden 2011-2012 viimeiset ohjatut hallitreenit. Treeneissä oli tarkoitus tehdä rata kisanomaisesti, eli alkuun rata kasattiin ja jokainen tutustui rataan itsekseen. Tämän jälkeen jokainen suoritti rada, kaksi yritystä kerettiin ottamaan. Panokseksi jokainen laittoi kassaan 1 euron, eli potti kasvoi huikeaan 6 euroon. Tarkoitus oli, että virheettömällä eli 0-tuloksella potin voittaa itselleen ja mikäli noita 0-tuloksia on useampi, potti jaetaan tuloksen tehneiden kesken.

Ensimmäinen koira asetti muille huimat pohjat, kun koirakko heti alkuun monen viikon tauon jälkeen hienosti radan läpi virheettömästi. Oma ensimmäisen kierroksen suorituksemme alkoi hyvin, mutta pian alun jälkeen kaatui kepeille, ohjaajan vika. Ohjasin koiran ihan väärään kohtaan keppejä (varmaan kolmanteen keppiväliin ekan sijasta) ja Nelli meni sekaisin. Lisäksi eräs toinenkin ohjaus meni vähän huonosti. Tarkoituksenani oli tehdä persjättö, mutta myöhästyin tilanteesta ja koira juoksi jaloilleni ja kaaarsi ihan väärään suuntaan.

Ensimmäisen kierroksen virheistä oppineena, muiden suorituksia seuranneena ja treenikaverin kanssa pähkäillessäni päätin muuttaa taktiikkaani ja persjätön sijasta tein vasta seuraavaan esteväliin takaaleikkauksen, jonka seurauksena tuo muutaman esteen pätkä menikin paljon paremmin. Omista virheistä ja muiden suorituksista oppiminen tuntuu olevan aika hyödyllistä, juurikin näitä ohjauksia opeteltaessa... Toinen kierros meillä meni siis paljon ensimmäistä kierrosta paremmin. Ainoastaan yhden hypyn jälkeen Nelli kaarsi turhan pitkälle, mutta tämä ei tuonut meille ylimääräisiä pisteitä. Ja toki tiedostin taas tämän kierroksenkin jälkeen, että kontaktit eivät ole meillä ihan hallussa... Agilityssahan kaikki pisteet ovat nounou, eli niitä ei haluta, vaan pyritään täysin pisteettömään suoritukseen ja mahdollisimman nopeasti suorittaen. Jokatapauksessa, toisella kierroksella teimme siis aika onnistuneesti virheettömän radan, eli 0-tuloksen!!! Allekirjoittanut on muutamasta virheestä huolimatta oikein tyytyväinen koirastaan ja omastakin suorituksestaan :)

Ensi viikolla meillä olisikin vuorossa seuran hallikauden päätöskisat, joihin ilmoittauduin Nellin kanssa medimölli-luokkaan, eli ns. harjoitusluokkaan, jossa ei ole ilmeisesti keppejä ja keinua ainakaan, eikä ehkä rengastakaan. Nyt vaan sormet ristiin ja toivomaan, etteivät juoksut ala Nellillä ja päästäisiin kokeilemaan ekaa kertaa vähän kisaamista!

Kerrottakoon vielä muitakin kuulumisia samaan syssyy... Tiilasin tuossa juuri torstaina meille kotiin kolme varista, jotta päästään treenaamaan taipumuskokeita varten. Kesäkuun tollerileirille olemme ilmoittautuneet taippariryhmään ja toivonkin, että saan Nellin kantamaan riistaa ennen tuota leiriä. Toivossa on hyvä elää, ja uskon vielä ainakin, että tässä onnistun. Aika näyttää, kuinka käy. Heinäkuussa voitaisiin sitten ehkä jopa mennä kokeilemaan ihan kokeisiin. Jännää!

Nyr kaikille vielä peukut pystyyn, sillä sunnuntaina matkaamme taas näyttelyreissulle. Tällä kertaa kohteena on Kouvola, johon on ilmoittautunut 14 tolleria. Tällä kertaa saan matkaseuraakin Lohjalta saakka eikä matkaankaan tarvitse lähteä aamuseitsemältä, kehän alkaessa vasta klo 12.15. Toiveena olisi nyt ainakin aurinkoista säätä ulkonäyttelyyn ja tietenkin mukavaa näyttelypäivää (ja ehkä vähän menestystäkin). Kirjoittelen taas kuulumisia reissulta palattuamme :)