Tämänpäiväisistä etsijäkoiratreeneistä voisin kirjoitella huomisten samanlaisten treenien jälkeen enemmän, mutta nyt on kirjoitettava lyhyehkö päivitys tuosta mahtiolennosta. On se taitava!
Olemme joskus viime keväänä opettaneet Nellin auttamaan pyykkien kuivumaan laittamisessa. Nelli on ollut apuna aina lähinnä kantamassa pyykkejä kylpyhuoneesta kuivaustelineen luokse, niin että toinen meistä seisoo telineen luona odottamassa ja vastaanottamassa ja toinen kylpyhuoneessa antamassa koiralle kannettavaa. Aluksi palkattiin jokaisen kantokeikan jälkeen, mutta nopeasti koiralle riitti yksi palkkaus homman loputtua.
Tuossa äsken tapahtui kuitenkin kummia, en olisi uskonut ihan noin fiksu tuon koiran olevan... Aloin itsekseni ottamaan pyykkejä koneesta ja koira tuli kylppärin ovelle seurailemaan puuhiani sen näköisenä, että haluaisi auttaa. Menin kuivaustelineelle ja laittelin muutaman paidan kuivumaan ja koira edelleen tarkkaili minua. Pyysinpä sitten koiraa tuomaan pyykkiä minulle, ja sehän toi. Kantoi ihan omatoimisesti ja ylpeänä muutamat sukat ja pienemmät pyykit minulle käteen asti. Pyysin lisää, ja sama toiminta jatkui. Kävin laittamassa kylppärin lattialle kaikki pienemmät pyykit koneesta ja jatkoimme touhua, koira toi kaikki loput pyykit ihan itse minulle, joka tuonnin jälkeen pyysin tuomaan lisää. Tuntuu ihan hassulta, että se on tuossakin asiassa hoksannut jo, mitä siltä odotetaan. Eipä minua haittaa, onpahan pyykkivuorten kanssa apuna sitten :)
On tuo koirani vaan taitava otus! Olen ylpeä!
torstai 10. maaliskuuta 2011
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Terveystulokset
Jippii, tänään kävin ihan huvikseen katsastmassa josko Nellin n. kuukausi sitten otettujen lonkka- ja kyynärkvausten viralliset tulokset olisivat ilmestyneet jalostustietojärjestelmään. Olivathan ne. Ja viralliset tulokset näyttivät niin kuin toivoinkin, eli parasta mahdollista. Lonkkatulokset olivat siis A/A ja kyynärtulokset 0/0. Tuli mukava mieli, että ainakin koira on nyt virallisesti terve noilta osin eikä ainakaan agilitylle tai muullekaan hyppimiselle ja temppuilulle ole edelleenkään terveydellsisiä esteitä :) Noiden tulosten kanssa voikin toivottaa hyvää naistenpäivää!
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Talvista lomailua ja kuvia
Meillä on treenailut jäänyt nolostuttavan vähälle viime aikoina etenkin pakkasten vuoksi. Pientä tokoilua ja kärsivällisyysharjoituksia on tehty sisätiloissa, mutta muu treenailu on jäänyt vähälle. Lisäksi viimeiset 1,5 viikkoa menivät lomaillessa ilman koiraa, mutta koiralla kuulumisten perusteella ainakin on ollut oikein mukavaa ja niin meilläkin Rukan hienoissa maisemissa.
Nelli siis pääsi hoitoon ensin vanhempieni luokse, jossa viettikin lomaillen lähes viikon. Tuona aikana olivat käyneet niin pitkillä lenkeillä kuin hiihtämässäkin koiran kanssa ja koirakin oli tykännyt touhusta oikein paljon. Lisäksi koirapuistoon oli tuo otus päässyt moikkaamaan uusia tuttavuuksia :) Toisen osion lomasta Nelli vietti kasvattajan luona. Sielläkään ei ilmeisesti ollut menoa ja meininkiä puuttunut, kun Nelli oli päässyt kunnolla vauhtiin siskonsa Kertun kanssa. Yleensä on ollut niin päin, että Kerttu on hyökyttänyt Nelliä mennen tullen ja Nelli on ollut koivet kohti taivasta maassa aina Kertun lähestyessä, mutta tuon pitkän viikonlopun aikana tilanne oli kääntynytkin aivan toisin ja Nelli päässyt rökittämään pikkusiskoaan. Olikin vissiin pelot karisseet ja painittu oli oikein kunnolla. Kaikki meni siis koiran lomalla oikein kivasti, joten oli omistajankin helppo nauttia omasta lomastaan kunnolla, joten suuri kiitos hoitopaikoille ja hoitajille! :)
Kuten aiemmin olen luvannut, lisäilen kuvia tänne blogiin taas, kunhan niitä koneelle saan siirrettyä. Nyt tuo aika on vihdoin koittanut ja taas muutaman kuvapäivityksenkin saan tänne lisättyä ja osa kuvista tulee tuonne aiempien tekstien yhteyteen... Ja koska pakkaset ilmeisesti ovat täällä etelässäkin lauhtumassa, niin taas olemme varanneet paikan yksiin etsijäkoiratreeneihin, joten toivotaan, että vielä torstaina on sopivat ilmat treenata!
Kuvia:
Nelli siis pääsi hoitoon ensin vanhempieni luokse, jossa viettikin lomaillen lähes viikon. Tuona aikana olivat käyneet niin pitkillä lenkeillä kuin hiihtämässäkin koiran kanssa ja koirakin oli tykännyt touhusta oikein paljon. Lisäksi koirapuistoon oli tuo otus päässyt moikkaamaan uusia tuttavuuksia :) Toisen osion lomasta Nelli vietti kasvattajan luona. Sielläkään ei ilmeisesti ollut menoa ja meininkiä puuttunut, kun Nelli oli päässyt kunnolla vauhtiin siskonsa Kertun kanssa. Yleensä on ollut niin päin, että Kerttu on hyökyttänyt Nelliä mennen tullen ja Nelli on ollut koivet kohti taivasta maassa aina Kertun lähestyessä, mutta tuon pitkän viikonlopun aikana tilanne oli kääntynytkin aivan toisin ja Nelli päässyt rökittämään pikkusiskoaan. Olikin vissiin pelot karisseet ja painittu oli oikein kunnolla. Kaikki meni siis koiran lomalla oikein kivasti, joten oli omistajankin helppo nauttia omasta lomastaan kunnolla, joten suuri kiitos hoitopaikoille ja hoitajille! :)
 |
| Esteiden yli hyppiminen on todella kivaa ja siksi tähtäimessä olisikin se agilityn aloittaminen. |
Kuten aiemmin olen luvannut, lisäilen kuvia tänne blogiin taas, kunhan niitä koneelle saan siirrettyä. Nyt tuo aika on vihdoin koittanut ja taas muutaman kuvapäivityksenkin saan tänne lisättyä ja osa kuvista tulee tuonne aiempien tekstien yhteyteen... Ja koska pakkaset ilmeisesti ovat täällä etelässäkin lauhtumassa, niin taas olemme varanneet paikan yksiin etsijäkoiratreeneihin, joten toivotaan, että vielä torstaina on sopivat ilmat treenata!
Kuvia:
 | |||||
| Tuliaisia vanhempieni matkalta: Nelli sai uuden hienon vesi-/ruokakupin. |
 | |
| Syksyllä käytiin ottamassa kuvia tollerilehteä varten: Nelli etsijäkoiratouhuissa. |
 |
| Kunhan palkkiona on pallo, voi kokeilla vaikka mitä päähineitä. |
 |
| Nätisti sohvalla. Kuva syystalvelta 2010. |
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Täällä taas, pitkästä aikaa!
Talviterveiset kaikille taas pitkästä aikaa! Pahoittelen päivitysten harvuutta viime aikoina, mutta jotenkin ei vaan mukamas ole taas ehtinyt päivitellä. Viimeisin päivitys onkin tullut tehtyä lähes kuukausi sitten, joten paljon onkin tapahtunut... Lähes kuukauteen kun on mahtunut ainakin kahdet etsijäkoiratreenit ja joka viikko yhdet noutotreenit.
Etsijäkoiratreeneissä olemme olleet viimeksi pari-kolme viikkoa sitten, muistaakseni. Ensimmäiset treenit olivat Karitan järjestämät, Simonkylässä. Koska pakkasta oli suhteellisen paljon ja osallistujia melko monta, tehtiin melkeinpä kaikille aika lyhyet jäljet, jotta koirien nenät kestävät ja maalissa olevat eivät paleltuisi ihan täysin. Nellin kanssa mentiin ensimmäisenä maaliin, eikä kauaa tarvinnutkaan odotella. Jälki, jonka Nellin kanssa jäljestimme oli n. 500m pitkä ja U-kirjaimen muotoinen, ja kulki lammen ympäri. Arvelin ennen jäljelle lähtöä, että Nelli ottaa vainun lammen toiselle puolelle heti lähtiessä, kun olen hajun antanut. Ehdimme jäljestää ehkä 10m, kun Nelli meidän mielestämme jo ekan kerran ilmaisi selkeästi maalikoiran suuntaan lammen toiselle puolelle. Se nousi lumipenkan päälle ja jähmettyi tuijottamaan maaliin päin. Ajattelimme kuitenkin jatkaa vielä, mutta Nellipä yritti ilmoittaa minulle, että työ on jo tehty...ja alkoi venyttelemään ja tuijottelemaan minua. Pienen seisoskelun jälkeen suostui kuitenkin jatkamaan matkaa ja toisti venyttely-tuijotteluosuuden vielkä vähän ennen kuin ilmaisi maalikoiran. Näissä treeneissä sain ainakin jonkun mahdollisen syyn tuolle venyttelylle ja tuijotukselle... Jäljen jälkeen pohdimmekin, että joku kerta, kunhan pidemmälle pääsemme, voidaan tehdä saman tyylinen jälki ja palkata koira ensimmäisestä ilmaisusta... :) Mieltä ja oloa treeneissä lämmitti myös Jaanan tarjoamat glögit! :)
Toiset etsijäkoiratreenit olivatkin edellisiä treenejä seuraavana päivänä, ja paikalla olikin muutama koirakko edellisen päivänkin treeneistä. Treenit pidettiin maastossa, jossa oli suhteellisen rauhallista asfalttipäällysteistä autotietä. Ensin teimme jäljen Sonjalle ja Rontille, minkä jälkeen jäljestimme myös heidät. Jälki oli yli 1 km pitkä ja kulki autoteitä pitkin. Matkalla vastaan tuli ainakin yksi auto, jonka vuoksi otin Nelliä lähemmäs ja vasta auton mentyä ohi jatkoimme jälkeä. Vastaan tuli myös joku ulkoilija, jota piti ihmetellä, mutta koiralle suurin ihmetyksen aihe oli roskis-postilaatikko- yhdistelmä. Hetki piti haukahdella häntä koipien välissä, ja omasta rohkaisustani myös koira uskalsi jatkaa matkaa. Pistettäköön tuo vielä koira nuoren iän ja juuri päättyneiden juoksujen piikkiin. Loppujälki menikin hyvin ja saatiin aikaiseksi ja palkatuksi myös hieno ilmaisu, vaikka olimmekin seuraajan kanssa aivan lopussa kiivettyämme vauhdilla ison mäen päälle :)
Torstaisissa noutotreeneissä olemme viime aikoina treenanneet mm. kaksoismarkkeerausta, muistinoutoa ja hakuruutua, dummyilla edelleen. Lisäksi kokeilimme yksissä treeneissä myös eteenlähetystä (koira lähetetään eteen käskyllä hakemaan dummyja janalta...). Treenit ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä, riippuen aina siitä, kuinka paljon olen ennen treenejä ehtinyt aktivoida esim. lenkkeillen koiraa. Jokatapauksessa olen tyytyväinen noutopuolen treenaukseenkin, sillä edistystäkin tapahtuu melkeinpä joka kerralla ;)
Viimeviikkoihin on myös kuulunut tietenkin mukavaa lenkkeilyä tuttujen tollerien kanssa, eli lenkkeilyä mitä mainioimmassa seurassa! Tänään kävimme viiden muun sisaruksen kanssa lonkka- ja kyynärkuvauksissa. Ainakin eläinlääkärin alustavien arvioiden perusteella kasvattaja voi olla tyytyväinen kasvateistaan, sen verran hienoja arvioita tuli. Nellilläkin lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:na ja kyynärät 0/0:na eli parhaina mahdollisina. Koskaan ei kuitenkaan voi olla varma, kuinka arvioidut tulokset muuttuvat kennelliitossa, mutta toiveet ovat korkealla... Eläinlääkäriasemalla meillä omistajilla oli hauskaa, kun katselimme koiriamme. Ikinä ennen (ellei pentulaatikkoaikoja lasketa) emme ole nähneet kaikkia koiria noin rauhallisina kuin nyt, kun olivat saaneet rauhoittavat piikit. Nelli sinnitteli viimeisenä pystyssä, sillä eläinlääkäri ei ilmeisesti ihan verisuoneen osunut piikin kanssa ;) Vahva tyttökin lopulta simahti lattialle ja pääsi pian kuvauksiin. Nyt täytyy sanoa, että on koira erittäin väsynyt, vaikkei olekaan paljon aktivointia tänään saanut oman flunssani vuoksi. Tuntuu, että pikkuinen on ihan pihalla, mutta eiköhän taas huomenna ole oma itsensä...
Huomenna olisikin edessä taas noutotreenit, mikäli pakkaset ja oma olotilani sallivat treenata. Seuraavat etsijäkoiratreenit ovat vasta kuun puolivälin jälkeen... Koitetaan nauttia talvesta vielä täysin rinnoin, Nelli & Maiju sekä vieraileva koira kuittaavat Vantaalta!
Etsijäkoiratreeneissä olemme olleet viimeksi pari-kolme viikkoa sitten, muistaakseni. Ensimmäiset treenit olivat Karitan järjestämät, Simonkylässä. Koska pakkasta oli suhteellisen paljon ja osallistujia melko monta, tehtiin melkeinpä kaikille aika lyhyet jäljet, jotta koirien nenät kestävät ja maalissa olevat eivät paleltuisi ihan täysin. Nellin kanssa mentiin ensimmäisenä maaliin, eikä kauaa tarvinnutkaan odotella. Jälki, jonka Nellin kanssa jäljestimme oli n. 500m pitkä ja U-kirjaimen muotoinen, ja kulki lammen ympäri. Arvelin ennen jäljelle lähtöä, että Nelli ottaa vainun lammen toiselle puolelle heti lähtiessä, kun olen hajun antanut. Ehdimme jäljestää ehkä 10m, kun Nelli meidän mielestämme jo ekan kerran ilmaisi selkeästi maalikoiran suuntaan lammen toiselle puolelle. Se nousi lumipenkan päälle ja jähmettyi tuijottamaan maaliin päin. Ajattelimme kuitenkin jatkaa vielä, mutta Nellipä yritti ilmoittaa minulle, että työ on jo tehty...ja alkoi venyttelemään ja tuijottelemaan minua. Pienen seisoskelun jälkeen suostui kuitenkin jatkamaan matkaa ja toisti venyttely-tuijotteluosuuden vielkä vähän ennen kuin ilmaisi maalikoiran. Näissä treeneissä sain ainakin jonkun mahdollisen syyn tuolle venyttelylle ja tuijotukselle... Jäljen jälkeen pohdimmekin, että joku kerta, kunhan pidemmälle pääsemme, voidaan tehdä saman tyylinen jälki ja palkata koira ensimmäisestä ilmaisusta... :) Mieltä ja oloa treeneissä lämmitti myös Jaanan tarjoamat glögit! :)
Toiset etsijäkoiratreenit olivatkin edellisiä treenejä seuraavana päivänä, ja paikalla olikin muutama koirakko edellisen päivänkin treeneistä. Treenit pidettiin maastossa, jossa oli suhteellisen rauhallista asfalttipäällysteistä autotietä. Ensin teimme jäljen Sonjalle ja Rontille, minkä jälkeen jäljestimme myös heidät. Jälki oli yli 1 km pitkä ja kulki autoteitä pitkin. Matkalla vastaan tuli ainakin yksi auto, jonka vuoksi otin Nelliä lähemmäs ja vasta auton mentyä ohi jatkoimme jälkeä. Vastaan tuli myös joku ulkoilija, jota piti ihmetellä, mutta koiralle suurin ihmetyksen aihe oli roskis-postilaatikko- yhdistelmä. Hetki piti haukahdella häntä koipien välissä, ja omasta rohkaisustani myös koira uskalsi jatkaa matkaa. Pistettäköön tuo vielä koira nuoren iän ja juuri päättyneiden juoksujen piikkiin. Loppujälki menikin hyvin ja saatiin aikaiseksi ja palkatuksi myös hieno ilmaisu, vaikka olimmekin seuraajan kanssa aivan lopussa kiivettyämme vauhdilla ison mäen päälle :)
Torstaisissa noutotreeneissä olemme viime aikoina treenanneet mm. kaksoismarkkeerausta, muistinoutoa ja hakuruutua, dummyilla edelleen. Lisäksi kokeilimme yksissä treeneissä myös eteenlähetystä (koira lähetetään eteen käskyllä hakemaan dummyja janalta...). Treenit ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä, riippuen aina siitä, kuinka paljon olen ennen treenejä ehtinyt aktivoida esim. lenkkeillen koiraa. Jokatapauksessa olen tyytyväinen noutopuolen treenaukseenkin, sillä edistystäkin tapahtuu melkeinpä joka kerralla ;)
Viimeviikkoihin on myös kuulunut tietenkin mukavaa lenkkeilyä tuttujen tollerien kanssa, eli lenkkeilyä mitä mainioimmassa seurassa! Tänään kävimme viiden muun sisaruksen kanssa lonkka- ja kyynärkuvauksissa. Ainakin eläinlääkärin alustavien arvioiden perusteella kasvattaja voi olla tyytyväinen kasvateistaan, sen verran hienoja arvioita tuli. Nellilläkin lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:na ja kyynärät 0/0:na eli parhaina mahdollisina. Koskaan ei kuitenkaan voi olla varma, kuinka arvioidut tulokset muuttuvat kennelliitossa, mutta toiveet ovat korkealla... Eläinlääkäriasemalla meillä omistajilla oli hauskaa, kun katselimme koiriamme. Ikinä ennen (ellei pentulaatikkoaikoja lasketa) emme ole nähneet kaikkia koiria noin rauhallisina kuin nyt, kun olivat saaneet rauhoittavat piikit. Nelli sinnitteli viimeisenä pystyssä, sillä eläinlääkäri ei ilmeisesti ihan verisuoneen osunut piikin kanssa ;) Vahva tyttökin lopulta simahti lattialle ja pääsi pian kuvauksiin. Nyt täytyy sanoa, että on koira erittäin väsynyt, vaikkei olekaan paljon aktivointia tänään saanut oman flunssani vuoksi. Tuntuu, että pikkuinen on ihan pihalla, mutta eiköhän taas huomenna ole oma itsensä...
Huomenna olisikin edessä taas noutotreenit, mikäli pakkaset ja oma olotilani sallivat treenata. Seuraavat etsijäkoiratreenit ovat vasta kuun puolivälin jälkeen... Koitetaan nauttia talvesta vielä täysin rinnoin, Nelli & Maiju sekä vieraileva koira kuittaavat Vantaalta!
 | |
| Veera kylässä. Kyllä lumihangessa on sitten mukavaa! |
 |
| Nelli samaisella lenkillä. |
perjantai 14. tammikuuta 2011
Kuulumisia alkuvuodelta
Taas palaillaan blogin pariin... Takana parit noutoharjoitukset, tokoilua ja yhdet etsijätreenit. Treenatessahan tuo aika kuluu aika hyvin ja pitäisi joka päivä yrittää treenata edes jotain. Torstaisinhan käydään aina treenaamassa noita noutohommia, vaihtelevalla menestyksellä. Olenkin koiran kanssa niissä jutuissa aika vasta-alkaja, mutta toivottavasti edistytään kevään aikana mukavasti :)
Viime viikon torstaina ja eilen oltiin siis treenailemassa parin muun Nellin sisaruksen kanssa. Alussa treenataan yleensä jotain Tokoon liittyvää, jotta saadaan koiriinkin vähän kontaktia, kun yleensähän ekana kiinnostavinta on ne sisarukset, jotka siinä lähellä pyörii. Tokoa treenatessa olenkin nyt huomannut sellaisen positiivisen asian, että meillä ei ennen alokasluokan kisoja ole pahemmin treenattavaa, ainakaan liikkeissä yksinään. Joitain liikkeitä pitää vielä hiukan hioa, jotta lopputulos olisi hyvä, mutta eniten treenaamista taitaa olla siinä liikkeiden ketjuttamisessa ilman, että palkkaan koiraa välissä. Luotto siihen, että kevään aikana debytoimme kisoissa, on kova, kunhan tuo oma uskallus antaa myöden ja varaan sen paikan johonkin kisoihin... :) Ehkä voitaisiin taas leutoina sunnuntai-iltoina alkaa käymään Tuusulan suunnalla Tokotreeneissä, jotta edistyminen olisi varmaa. Pakkasella treenaaminen ulkona ei niinkään houkuttele sormien jäätymisvaaran vuoksi...
Torstaitreeneissä ollaan treenattu ihan alkeita, eli mm. dummylla sen pitämistä ja kantamista, perus noutoja ja muistinoutoja (sanasto ei ehkä ole ihan oikeaa, mutta asiasta jotain tietävät ehkä ymmärtää). Tuo dummyn noutaminen ei olekaan ongelma, vaan suurin ongelma on kohdattu dummyn suussa pitämisessä, edes niin kauan, että saan käten koiran kuonon alle. Tarkoituksenahan olisi, että Nelli luovuttaisi dummyn minulle vasta Kiitos-sanan jälkeen. Tätä treenaillaankin kotona kaikenlaisilla esineillä ja vihdoin tänään tuli edistystä! Nyt ollaan siis päästy jo pariin sekuntiin lelun kanssa. Vielä on pitkä matka tavoitteeseen, mutta alkuhan se on tämäkin ;)
Etsijäkoiratreenipuolella treenaaminen jatkuu vanhaan tapaansa ja se on yhtä mukavaa kuin ennenkin! Viime sunnuntain treeneissä tosin meidät laitettiin ihan kaksin matkaan etsimään maalikoirana ollutta Jedi-tolleria. Jälki oli n. 1 km pitkä ja maalikoira löytyikin lopulta. Itseäni vähän jännitti tuo, kun perinteistä seuraajaa ei jäljellä ollut. Itseäni jännitti lähinnä se, jos matkalle sattuu jotain odottamatonta, ja niinhän sinne sattuikin. Jälki lähti huoltoaseman pihasta ja kuljimme alikulkutunnelin läpåi, minkä jälkeen siihen tien varteen pysähtyi auto ja autosta nousi mies ihmettelemään tolleria, kun kotona kuulemma kaksi samanlaista. Siinä vaiheessa ehdin vain miehelle todeta, että kiva juttu, mutta meillä on treenit kesken. Mies otti pari askelta taaksepäin eikä enää sanonutkaan mitään. Jatkoimme matkaa, mutta Nelli oli jo vähän hämillään ja siinä menikin monta sataa metriä jälkeä niin, että välillä seistiin pitkäkin tovi ilman etenemistä. Matkaan kuitenkin päästiin taas tuokion kuluttua. Jäljen lopussa haastetta toi vielä moottoritien ylitys kävelysiltaa pitkin, mutta tämäkin haaste meni kuin leikiten ja maalikoira löytyi moottoritien toiselta puolelta metsäpolulta. Tuntuukin, että Nelli on kaksissa viimeisimmissä treeneissä keskellä jälkeä vain haahuillut, mutta silti lopputulos on ollut kuitenkin molemmilla jäljillä ihan hyvä :) Seuraavissa treeneissä tehdäänkin sitten jotain todella häiriötöntä ja helppoa jälkeä, mielellään seuraajan kanssa, jotta saadaan nuo haahuilut pois!
Nyt jäämmekin jännittämään, mihin suuntaan elohopea lämpömittarissa liikkuu, sillä sunnuntaisten etsijätreenien pakkasraja on -10'C. Toivotaan, ettei pakkasta olisi kamalasti, jotta päästään treenaamaan edes jompana kumpana päivänä, sunnuntaina tai maanantaina, sillä molempiin treeneihin on ilmoittauduttu!
Vielä lopuksi ajattelin koota tämän koirakon tavoitteita ja suunnitelmia vuodelle 2011:
Viime viikon torstaina ja eilen oltiin siis treenailemassa parin muun Nellin sisaruksen kanssa. Alussa treenataan yleensä jotain Tokoon liittyvää, jotta saadaan koiriinkin vähän kontaktia, kun yleensähän ekana kiinnostavinta on ne sisarukset, jotka siinä lähellä pyörii. Tokoa treenatessa olenkin nyt huomannut sellaisen positiivisen asian, että meillä ei ennen alokasluokan kisoja ole pahemmin treenattavaa, ainakaan liikkeissä yksinään. Joitain liikkeitä pitää vielä hiukan hioa, jotta lopputulos olisi hyvä, mutta eniten treenaamista taitaa olla siinä liikkeiden ketjuttamisessa ilman, että palkkaan koiraa välissä. Luotto siihen, että kevään aikana debytoimme kisoissa, on kova, kunhan tuo oma uskallus antaa myöden ja varaan sen paikan johonkin kisoihin... :) Ehkä voitaisiin taas leutoina sunnuntai-iltoina alkaa käymään Tuusulan suunnalla Tokotreeneissä, jotta edistyminen olisi varmaa. Pakkasella treenaaminen ulkona ei niinkään houkuttele sormien jäätymisvaaran vuoksi...
Torstaitreeneissä ollaan treenattu ihan alkeita, eli mm. dummylla sen pitämistä ja kantamista, perus noutoja ja muistinoutoja (sanasto ei ehkä ole ihan oikeaa, mutta asiasta jotain tietävät ehkä ymmärtää). Tuo dummyn noutaminen ei olekaan ongelma, vaan suurin ongelma on kohdattu dummyn suussa pitämisessä, edes niin kauan, että saan käten koiran kuonon alle. Tarkoituksenahan olisi, että Nelli luovuttaisi dummyn minulle vasta Kiitos-sanan jälkeen. Tätä treenaillaankin kotona kaikenlaisilla esineillä ja vihdoin tänään tuli edistystä! Nyt ollaan siis päästy jo pariin sekuntiin lelun kanssa. Vielä on pitkä matka tavoitteeseen, mutta alkuhan se on tämäkin ;)
Etsijäkoiratreenipuolella treenaaminen jatkuu vanhaan tapaansa ja se on yhtä mukavaa kuin ennenkin! Viime sunnuntain treeneissä tosin meidät laitettiin ihan kaksin matkaan etsimään maalikoirana ollutta Jedi-tolleria. Jälki oli n. 1 km pitkä ja maalikoira löytyikin lopulta. Itseäni vähän jännitti tuo, kun perinteistä seuraajaa ei jäljellä ollut. Itseäni jännitti lähinnä se, jos matkalle sattuu jotain odottamatonta, ja niinhän sinne sattuikin. Jälki lähti huoltoaseman pihasta ja kuljimme alikulkutunnelin läpåi, minkä jälkeen siihen tien varteen pysähtyi auto ja autosta nousi mies ihmettelemään tolleria, kun kotona kuulemma kaksi samanlaista. Siinä vaiheessa ehdin vain miehelle todeta, että kiva juttu, mutta meillä on treenit kesken. Mies otti pari askelta taaksepäin eikä enää sanonutkaan mitään. Jatkoimme matkaa, mutta Nelli oli jo vähän hämillään ja siinä menikin monta sataa metriä jälkeä niin, että välillä seistiin pitkäkin tovi ilman etenemistä. Matkaan kuitenkin päästiin taas tuokion kuluttua. Jäljen lopussa haastetta toi vielä moottoritien ylitys kävelysiltaa pitkin, mutta tämäkin haaste meni kuin leikiten ja maalikoira löytyi moottoritien toiselta puolelta metsäpolulta. Tuntuukin, että Nelli on kaksissa viimeisimmissä treeneissä keskellä jälkeä vain haahuillut, mutta silti lopputulos on ollut kuitenkin molemmilla jäljillä ihan hyvä :) Seuraavissa treeneissä tehdäänkin sitten jotain todella häiriötöntä ja helppoa jälkeä, mielellään seuraajan kanssa, jotta saadaan nuo haahuilut pois!
Nyt jäämmekin jännittämään, mihin suuntaan elohopea lämpömittarissa liikkuu, sillä sunnuntaisten etsijätreenien pakkasraja on -10'C. Toivotaan, ettei pakkasta olisi kamalasti, jotta päästään treenaamaan edes jompana kumpana päivänä, sunnuntaina tai maanantaina, sillä molempiin treeneihin on ilmoittauduttu!
Vielä lopuksi ajattelin koota tämän koirakon tavoitteita ja suunnitelmia vuodelle 2011:
- TOKO-kisoihin osallistuminen ja toivottavasti etenemislupa avoimeen luokkaan ainakin
- Agilityn aloittaminen ja siinä edistyminen
- Noutajien taipumuskokeiden läpäisy, NOU1-tulos
- Etsijäkoiraliiton jatkokurssin suorittaminen
- Tollerileiri kesäkuussa
- Osallistuminen suunnitteilla melko moneen näyttelyyn, ensimmäiset kaksi huhtikuussa. Toivottavaa olisi koiran kehitys huomioden saada ensimmäinen ERI-arvostelu, ja toivottavasti enemmänkin ;)
maanantai 3. tammikuuta 2011
Vuosi koiranomistajana - yksi parhaimmista vuosista!
Tajusinpa tuossa, että tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Nelli tepasteli meille kotiin ensimmäisen kerran. Päivälleen vuosi sitten olin ihan täpinöissäni töissä aamupäivän ja puolenpäivän jälkeen menimme kasvattajan luokse hakemaan pikkuista kotiin. Mukaan tuosta lähes naapurista lähti pienenpieni karvapallero, joka ystävän vinkillä sai nimekseen Nelli ja tietenkin mukaan lähti myös kaikki tarvittava, kuten ruuat ja leluja, tolleri-infoa ja rekisteritodistusta ja kiva kansio Nellistä ja koiranhoidosta. Tammikuun 3. päivä vuonna 2010 kuluikin kotona ihmetellen tuon koiran touhuja ja sitä, kuinka pikkuinen nukkuu niin hassusti ja näkee unia. Kaikki oli meille uutta ja ihmeellistä :)
Vuosi on tuonut koiran myötä paljon! Olen innostunut erittäin paljon koiran kanssa harrastamisesta, löytänyt uusia lajeja ja kokeillut monia uusia juttuja koiran kanssa. Mikä parasta, koiran kanssa touhutessa ja lenkkeillessä on päässyt tutustumaan aivan mahtaviin ihmisiin ja uudet tuttavuudet on poikineet taas paljon hauskaa tekemistä. Kasvattajan toimesta on ollut monta pentuetapaamista ja mikäs olisikaan mukavampaa kuin nähdä miten nuo pennut kasvavat, jokainen omalla tahdillaan. Tollerileirillekin tuli lähdettyä, ja siellä vasta hauskaa olikin... Saattoikin johtua hyvästä mökkiporukasta! Lisäksi kaikki uudet lajit ovat tuoneet uusia tuttavuuksia ja lenkkiseuraa, ja hauska on ollut huomata, kuinka naapureihin tutustuu erittäin hyvin, kun omistaa koiran. Tässä lähistöllä kun liikkuu monenlaista ihmistä ja suurin osa on on ollut hauskoja uusia tuttavuuksia. On tavattu kissan ulkoiluttajaa ja naapuruston muita koiria, on leikitty pihalla muiden kanssa ja lisäksi vielä lenkeille on saatu houkuteltua naapureita ja uusia tolleristituttavuuksia :) Ja tutut varmaan tunnistavatkin sen, että minä olen ihminen, joka tykkää tutustua uusiin ihmisiin!
Vuosi koiranomistajana on siis tuonut tämän ihmisen elämään paljon, ja toivottavasti myös tulevaisuus tuo uusia kokemuksia! Täsä vaiheessa onkin pakko kiittää Kateriinaa maailman parhaasta tehopakkauksesta Nellistä, sillä Nellissä parasta on se, että se tekee kaiken, mihin ryhtyy, täysillä ja innokkaasti! Jatketaan treenailua ja koiramainen uudenvuodenlupaus vielä tähän: treenaamme vieläkin ahkerammin tokoa ja noutohommia ;) Kiitos Kateriina!
-Maiju ja Nelli
Lopuksi vielä kuvia vuoden varrelta...
Vuosi on tuonut koiran myötä paljon! Olen innostunut erittäin paljon koiran kanssa harrastamisesta, löytänyt uusia lajeja ja kokeillut monia uusia juttuja koiran kanssa. Mikä parasta, koiran kanssa touhutessa ja lenkkeillessä on päässyt tutustumaan aivan mahtaviin ihmisiin ja uudet tuttavuudet on poikineet taas paljon hauskaa tekemistä. Kasvattajan toimesta on ollut monta pentuetapaamista ja mikäs olisikaan mukavampaa kuin nähdä miten nuo pennut kasvavat, jokainen omalla tahdillaan. Tollerileirillekin tuli lähdettyä, ja siellä vasta hauskaa olikin... Saattoikin johtua hyvästä mökkiporukasta! Lisäksi kaikki uudet lajit ovat tuoneet uusia tuttavuuksia ja lenkkiseuraa, ja hauska on ollut huomata, kuinka naapureihin tutustuu erittäin hyvin, kun omistaa koiran. Tässä lähistöllä kun liikkuu monenlaista ihmistä ja suurin osa on on ollut hauskoja uusia tuttavuuksia. On tavattu kissan ulkoiluttajaa ja naapuruston muita koiria, on leikitty pihalla muiden kanssa ja lisäksi vielä lenkeille on saatu houkuteltua naapureita ja uusia tolleristituttavuuksia :) Ja tutut varmaan tunnistavatkin sen, että minä olen ihminen, joka tykkää tutustua uusiin ihmisiin!
Vuosi koiranomistajana on siis tuonut tämän ihmisen elämään paljon, ja toivottavasti myös tulevaisuus tuo uusia kokemuksia! Täsä vaiheessa onkin pakko kiittää Kateriinaa maailman parhaasta tehopakkauksesta Nellistä, sillä Nellissä parasta on se, että se tekee kaiken, mihin ryhtyy, täysillä ja innokkaasti! Jatketaan treenailua ja koiramainen uudenvuodenlupaus vielä tähän: treenaamme vieläkin ahkerammin tokoa ja noutohommia ;) Kiitos Kateriina!
-Maiju ja Nelli
Lopuksi vielä kuvia vuoden varrelta...
 |
| Toista päivää kotona, väsyneenä, mutta onnellisena. |
 |
| Nelli ja Veera, yli puoli vuotta ikäero ja silti samankokoisia... |
 |
| "Miten minä nyt tännekin jouduin?" |
 | ||
| Kuvauspäivämäärä 25.3.2010. Kokoero jo huima :) |
 |
| Huhtikuussa keväthangilla. Onhan niitä tollereia myös mustanenäisinä... :) |
 |
| Ei mikään paras paikka? Oikeasti vain poseeraa... |
 |
| Puutarha-apulaiset kesäkuussa |
 |
| Elokuussa kaverin mökillä... Leikin lomassa eivät edes risut häiritse! |
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Joulutunnelmia, raketteja, näyttely ja treenailua...
...Niistä on meidän viimeajat koostunut. :) Liian harvoin tänne mitään päivittelen, joten kavereilta saadun palautteen johdosta uudenvuodenlupaukseni voisikin olla, että lupaan päivittää useammin tätä blogia, jotta kaukaisemmatkin kaverit pääsevät perille meidän kuulumisista.
Itsenäisyyspäivänä kävimme Nellin kanssa Tampereella näyttelyreissulla ja samalla isovanhempia tapaamassa. Näyttelystä voikin sanoa, että hyvää harjoitustahan tuo oli, mutta paljon hyvää siitä ei olekaan kerrottavana. Onneksi narttujen mennessä kehään oli suurin osa näyttelyväestä jo poistunut paikalta, niin 'vahvasti' meillä meni. Nellille taisi olla outoa, kun ensimmäistä kertaa oltiin hallissa tuollaisessa tilanteessa ja paikalla tietenkin hurjan paljon metsästyskoiria ja meteli olikin aika kova. Tämä hämmensi meidän tyttöä ja kehässä olo menikin täysin sähläämiseksi. Arvosteluksi tuli H eli hyvä, mutta kirjallinen tekstiosio arvostelusta oli kuitenkin mielestäni ihan positiivinen. Ainoat ns. huonot asiat oli jo tiedossa olleet lyhyt karva ja kevyt rakenne. Niistä en olekaan huolissani, kun koira kehittyy ihan omaa tahtiaan eli suhteellisen hitaasti... Tulipahan treenattua Tampereella saakka näyttelyssä olo...
Joulu sitten oli ja meni jo, ja mukavaa oli. Nellillä alkoi juuri jouluviikolla ne kauan odotetut (n. puoli vuotta) ensimmäiset juoksut ja hyvä oli sitten ilmoitella kasvattajalle asiasta. Näköjään tuo Nelli on aika hitaasti kehittyvää sorttia, mutta hyvä niin. Jouluaaton vietin koiran kanssa vanhempien luona, ja tunnelma oli oikein mukava ja lämmin ja juuri sellainen kuin odotinkin. Nelli jonkun verran ihmetteli pakettien paljoutta, kuusta ja kaikkia niitä uusia tuoksuja, joita etenkin keittiön suunnalta leijaili. Pakettejakin tyttö sai melko ison läjän, ja tietenkin oli niistä kovin innoissaan. Pakettien availu ei oikein luonnistunut vaan paketit koira kantoikin minun syliini ja jäi odottamaan, että avaan ne. Paketeista paljastuikin kaikka kivaa maksalaatikosta huippukivoihin leluihin! Kyllä oli tuo neiti ratketa onnesta! Kaikin puolin mukava aatto siis. Loppupyhät menikin muualla joulutunnelmaa ihmetellessä ja lepäillessä, sekä koiralla että omistajalla.
Uuden vuoden aattoa itse ainakin jännitin melkolailla, sillä kokemusta ei ole ollenkaan siitä, kuinka Nelli raketteihin suhtautuu ja kun ne ensimmäiset juoksutkin osuivat juuri tähän vuodenvaihteeseen. Nelli olikin vanhempien luona hoidossa uuden vuoden aaton ja kuulemma kaikki oli mennyt oikein hyvin. Lenkillä Nelli oli lähinnä rauhassa katsellut rakettien paukahdusten jälkeisiä valoilmiöitä eikä ollut moksiskaan paukkeesta, mikä oli ihana kuulla. Onhan tuo rotukin kyllä jalostettu metsästystarkoituksiin, joten paukkuarka ei pitäisi rodun puolesta ollakaan.
Nyt, kun joulukuun pakkaset ovat hellittäneet, pääsimme vihdoin Etsijäkoiratreeneihin tänään. Taukoa oli kulunut varmaaan jo lähes kuukausi. Ei sillä ettemmekö olisi halunneet treenata, mutta kovat pakkaset ovat sen estäneet. Tänäänkin liikuttiin pakkasten suhteen aika rajoilla, mutta silti treenit pidettiin. Nelli pääsi jäljestämään n. tunnin vanhentunutta jälkeä (vanhin jälki tähän mennessä) metsässä Myllykoskella. Alkujälki mentiinkin ihan hyvin, mutta melko pian tuli stoppi. Siinä sitten edettiinkin kovin hitaasti ja ihmeteltiin kaikenlaista, kuten vastaantulevia ihmisiä ja linnun viserrystä puussa. Myös rinteen alapäässä oleva kosken virtauskin taisi hieman häiritä. Puolivälissä jälkeä alkoi osuus, jonka päältä olimme kävelleet juuri toiselta jäljeltä pois parkkipaikalle ja näistä tuoreemmista hajuista Nelli taisikin saada lisää intoa ja loppujälki mentiinkin aika haipakkaa :) Positiivinen tunnelma siis jäi tästäkin jäljestä ja hyvä oli, että jälkikin helpottui loppukohden, mikä rohkaisi koiraa taas tauon jälkeen. Maalissa meillä olivat Jan ja Havu-tolleri.
Nyt jäämmekin odottelemaan lisää etsijäkoiratreenejä, ja sillä välin pitääkin treenata kotiläksynä noutoharjoituksia. Loppiaisena kun menemmekin taas noutotreenaamaan Nellin ja sen muutaman sisaruksen kanssa. Loppupäivän vietämmekin lepäillen, ihan vaan sunnuntain kunniaksi :) Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Itsenäisyyspäivänä kävimme Nellin kanssa Tampereella näyttelyreissulla ja samalla isovanhempia tapaamassa. Näyttelystä voikin sanoa, että hyvää harjoitustahan tuo oli, mutta paljon hyvää siitä ei olekaan kerrottavana. Onneksi narttujen mennessä kehään oli suurin osa näyttelyväestä jo poistunut paikalta, niin 'vahvasti' meillä meni. Nellille taisi olla outoa, kun ensimmäistä kertaa oltiin hallissa tuollaisessa tilanteessa ja paikalla tietenkin hurjan paljon metsästyskoiria ja meteli olikin aika kova. Tämä hämmensi meidän tyttöä ja kehässä olo menikin täysin sähläämiseksi. Arvosteluksi tuli H eli hyvä, mutta kirjallinen tekstiosio arvostelusta oli kuitenkin mielestäni ihan positiivinen. Ainoat ns. huonot asiat oli jo tiedossa olleet lyhyt karva ja kevyt rakenne. Niistä en olekaan huolissani, kun koira kehittyy ihan omaa tahtiaan eli suhteellisen hitaasti... Tulipahan treenattua Tampereella saakka näyttelyssä olo...
Joulu sitten oli ja meni jo, ja mukavaa oli. Nellillä alkoi juuri jouluviikolla ne kauan odotetut (n. puoli vuotta) ensimmäiset juoksut ja hyvä oli sitten ilmoitella kasvattajalle asiasta. Näköjään tuo Nelli on aika hitaasti kehittyvää sorttia, mutta hyvä niin. Jouluaaton vietin koiran kanssa vanhempien luona, ja tunnelma oli oikein mukava ja lämmin ja juuri sellainen kuin odotinkin. Nelli jonkun verran ihmetteli pakettien paljoutta, kuusta ja kaikkia niitä uusia tuoksuja, joita etenkin keittiön suunnalta leijaili. Pakettejakin tyttö sai melko ison läjän, ja tietenkin oli niistä kovin innoissaan. Pakettien availu ei oikein luonnistunut vaan paketit koira kantoikin minun syliini ja jäi odottamaan, että avaan ne. Paketeista paljastuikin kaikka kivaa maksalaatikosta huippukivoihin leluihin! Kyllä oli tuo neiti ratketa onnesta! Kaikin puolin mukava aatto siis. Loppupyhät menikin muualla joulutunnelmaa ihmetellessä ja lepäillessä, sekä koiralla että omistajalla.
 |
| Nelli poseeraa kuusen ja lahjojen kanssa. |
Uuden vuoden aattoa itse ainakin jännitin melkolailla, sillä kokemusta ei ole ollenkaan siitä, kuinka Nelli raketteihin suhtautuu ja kun ne ensimmäiset juoksutkin osuivat juuri tähän vuodenvaihteeseen. Nelli olikin vanhempien luona hoidossa uuden vuoden aaton ja kuulemma kaikki oli mennyt oikein hyvin. Lenkillä Nelli oli lähinnä rauhassa katsellut rakettien paukahdusten jälkeisiä valoilmiöitä eikä ollut moksiskaan paukkeesta, mikä oli ihana kuulla. Onhan tuo rotukin kyllä jalostettu metsästystarkoituksiin, joten paukkuarka ei pitäisi rodun puolesta ollakaan.
Nyt, kun joulukuun pakkaset ovat hellittäneet, pääsimme vihdoin Etsijäkoiratreeneihin tänään. Taukoa oli kulunut varmaaan jo lähes kuukausi. Ei sillä ettemmekö olisi halunneet treenata, mutta kovat pakkaset ovat sen estäneet. Tänäänkin liikuttiin pakkasten suhteen aika rajoilla, mutta silti treenit pidettiin. Nelli pääsi jäljestämään n. tunnin vanhentunutta jälkeä (vanhin jälki tähän mennessä) metsässä Myllykoskella. Alkujälki mentiinkin ihan hyvin, mutta melko pian tuli stoppi. Siinä sitten edettiinkin kovin hitaasti ja ihmeteltiin kaikenlaista, kuten vastaantulevia ihmisiä ja linnun viserrystä puussa. Myös rinteen alapäässä oleva kosken virtauskin taisi hieman häiritä. Puolivälissä jälkeä alkoi osuus, jonka päältä olimme kävelleet juuri toiselta jäljeltä pois parkkipaikalle ja näistä tuoreemmista hajuista Nelli taisikin saada lisää intoa ja loppujälki mentiinkin aika haipakkaa :) Positiivinen tunnelma siis jäi tästäkin jäljestä ja hyvä oli, että jälkikin helpottui loppukohden, mikä rohkaisi koiraa taas tauon jälkeen. Maalissa meillä olivat Jan ja Havu-tolleri.
Nyt jäämmekin odottelemaan lisää etsijäkoiratreenejä, ja sillä välin pitääkin treenata kotiläksynä noutoharjoituksia. Loppiaisena kun menemmekin taas noutotreenaamaan Nellin ja sen muutaman sisaruksen kanssa. Loppupäivän vietämmekin lepäillen, ihan vaan sunnuntain kunniaksi :) Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)