Näyttelyreissu aurinkoisessa kevätsäässä

Kevään varmaan tähän mennessä aurinkoisin ja lämpimin päivä vierähti tänään Kouvolan (tai Inkeroisten) ryhmänäyttelyssä. Keli oli todellakin mitä parhain ja auton mittarin mukaan lämpötilat kohosivat ainakin +15 asteeseen, todennäköisesti ylikin - niin lämmin ulkona oli. Ja toki tuokin näyttely oli jo ulkonäyttely. Mikäs siellä oli odotellessa omaa vuoroa, kun ympärillä oli paljon hienoja koiria ja aurinko lämmitti kivasti.

Nelli kisasi tänäänkin avoimessa luokassa, jossa oli meidän lisäksi kaksi muutakin koiraa. Nellin tulos tämänpäiväisestä näyttelystä oli oikein kiva taas, ja arvostelu myös. Tuomarina toimi Kirsi Nieminen ja seuraavassa Nellin arvostelu:

"Erinomaista tyyppiä oleva narttu. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Hieman korkealle kiinnittyneet korvat. Erinomainen ylälinja, syvä rintakehä. Erinomainen runko, hyvät takakulmaukset ja hyvät matalat kintereet. Liikkuu hyvällä askelpituudella."

 Tulos näyttelystä oli siis AVO ERI AVK1 SA PN2 VASERT. Selkokielellä sanottuna taas: Nelli kisasi AVOimessa luokassa ja sai ERInomaisen arvostelun, voitti kilpailuluokkansa (=AVK1) ja sai SA:n (=Sertifikaatin Arvoinen) ja Paras Narttu kehässä sijoittui toiseksi. Lisäksi Nelli sai VAraSERTin, jolla ei käytännössä tee mitään, mutta onhan se ihan kiva lisä... :) Taas ollaan tyytyväisiä, vaikka jälleen meni se SERTi aikalailla hujahtaen punanenän ohitse. Vieläkin parempi onni ensikerralla! :)

Paluumatkalla päätimme ystäväni kanssa poiketa aurinkoisesta säästä johtuen pikaisesti Porvoon keskustassa, sillä Porvoo on mielestäni niin ihana ja kaunis kaupunki. Aurinko paistoi sielläkin ihanasti ja paljon ihmisiä oli liikkeellä. Nellikin sai joenrannassa kävellessämme muutamat rapsutukset ohikulkijoilta ja oli kovin innoissaan jälleen uudesta paikasta. Toki tuo hömelö punanenä olisi kovasti halunnut pulahtaa alhaalla virtaavan jokeen uimaan, mutta valitettavasti siihen ei nyt annettu mahdollisuutta. Ohessa vielä pari kuvaa ihanaisesta Porvoosta joen rannalta. Antoisa ja ihana keväinen näyttelypäivä siis takana, ja nyt voimmekin rentoutua kotosalla loppuillan!

Hallikauden viimeiset treenit

Torstaina olikin ohjelmassa tämän talvikauden 2011-2012 viimeiset ohjatut hallitreenit. Treeneissä oli tarkoitus tehdä rata kisanomaisesti, eli alkuun rata kasattiin ja jokainen tutustui rataan itsekseen. Tämän jälkeen jokainen suoritti rada, kaksi yritystä kerettiin ottamaan. Panokseksi jokainen laittoi kassaan 1 euron, eli potti kasvoi huikeaan 6 euroon. Tarkoitus oli, että virheettömällä eli 0-tuloksella potin voittaa itselleen ja mikäli noita 0-tuloksia on useampi, potti jaetaan tuloksen tehneiden kesken.

Ensimmäinen koira asetti muille huimat pohjat, kun koirakko heti alkuun monen viikon tauon jälkeen hienosti radan läpi virheettömästi. Oma ensimmäisen kierroksen suorituksemme alkoi hyvin, mutta pian alun jälkeen kaatui kepeille, ohjaajan vika. Ohjasin koiran ihan väärään kohtaan keppejä (varmaan kolmanteen keppiväliin ekan sijasta) ja Nelli meni sekaisin. Lisäksi eräs toinenkin ohjaus meni vähän huonosti. Tarkoituksenani oli tehdä persjättö, mutta myöhästyin tilanteesta ja koira juoksi jaloilleni ja kaaarsi ihan väärään suuntaan.

Ensimmäisen kierroksen virheistä oppineena, muiden suorituksia seuranneena ja treenikaverin kanssa pähkäillessäni päätin muuttaa taktiikkaani ja persjätön sijasta tein vasta seuraavaan esteväliin takaaleikkauksen, jonka seurauksena tuo muutaman esteen pätkä menikin paljon paremmin. Omista virheistä ja muiden suorituksista oppiminen tuntuu olevan aika hyödyllistä, juurikin näitä ohjauksia opeteltaessa... Toinen kierros meillä meni siis paljon ensimmäistä kierrosta paremmin. Ainoastaan yhden hypyn jälkeen Nelli kaarsi turhan pitkälle, mutta tämä ei tuonut meille ylimääräisiä pisteitä. Ja toki tiedostin taas tämän kierroksenkin jälkeen, että kontaktit eivät ole meillä ihan hallussa... Agilityssahan kaikki pisteet ovat nounou, eli niitä ei haluta, vaan pyritään täysin pisteettömään suoritukseen ja mahdollisimman nopeasti suorittaen. Jokatapauksessa, toisella kierroksella teimme siis aika onnistuneesti virheettömän radan, eli 0-tuloksen!!! Allekirjoittanut on muutamasta virheestä huolimatta oikein tyytyväinen koirastaan ja omastakin suorituksestaan :)

Ensi viikolla meillä olisikin vuorossa seuran hallikauden päätöskisat, joihin ilmoittauduin Nellin kanssa medimölli-luokkaan, eli ns. harjoitusluokkaan, jossa ei ole ilmeisesti keppejä ja keinua ainakaan, eikä ehkä rengastakaan. Nyt vaan sormet ristiin ja toivomaan, etteivät juoksut ala Nellillä ja päästäisiin kokeilemaan ekaa kertaa vähän kisaamista!

Kerrottakoon vielä muitakin kuulumisia samaan syssyy... Tiilasin tuossa juuri torstaina meille kotiin kolme varista, jotta päästään treenaamaan taipumuskokeita varten. Kesäkuun tollerileirille olemme ilmoittautuneet taippariryhmään ja toivonkin, että saan Nellin kantamaan riistaa ennen tuota leiriä. Toivossa on hyvä elää, ja uskon vielä ainakin, että tässä onnistun. Aika näyttää, kuinka käy. Heinäkuussa voitaisiin sitten ehkä jopa mennä kokeilemaan ihan kokeisiin. Jännää!

Nyr kaikille vielä peukut pystyyn, sillä sunnuntaina matkaamme taas näyttelyreissulle. Tällä kertaa kohteena on Kouvola, johon on ilmoittautunut 14 tolleria. Tällä kertaa saan matkaseuraakin Lohjalta saakka eikä matkaankaan tarvitse lähteä aamuseitsemältä, kehän alkaessa vasta klo 12.15. Toiveena olisi nyt ainakin aurinkoista säätä ulkonäyttelyyn ja tietenkin mukavaa näyttelypäivää (ja ehkä vähän menestystäkin). Kirjoittelen taas kuulumisia reissulta palattuamme :)

Uutta näkemystä treeniin

Pääsiäisen jälkeen on palattu arkeen. Koirakin oli melkein pari päivää hoidossa vanhemmillani, omien kiireideni vuoksi. Onneksi on tuollainen luottohoitopaikka, jossa Nellikin tykkää remuta! Vanhempieni luona koira on kuin toisessa kodissaan!

Nyt olikin heti treeneistä tultua pakko päästä kirjoittelemaan ajatuksia. Olimme tuuraamassa seurakaveria Juha Oreniuksen agilitytunnilla, josta tarttui mukaan puolessa tunnissa aimo annos opeteltavaa. Tuo puolituntinen oli meille mielestäni todella hyödyllinen, ja päästiinpä kokeilemaan ekaa kertaa uutta ohjaustakin, jota ei olla ennen treenattukaan. Varoitus vielä, että tämä teksti voi olla monelle kovin sekava ja sisältää paljon kummallista sanastoa, ehkä jopa jotain virheellistäkin, mutta kirjoitan tämän myös itseäni varten :)

Ensin treenasimme ihan muutamaa estettä, ja kaiken kaikkiaankin taisi putkeen olla koko aikana maksimissaan 6 estettä. Kirjoittamalla tuota lähtöä ja kahta ensimmäistä estettä on vaikea kertoa, mutta kolmannelle esteelle lähetettiin koira takaakiertoon ja sen jälkeen pyöritettiin hypyn ja siivekkeen yli seuraavalle esteelle. Viidentenä oli pituus (ekaa kertaa meillä oli kaikki osat pituudessa, ja niin se koira vaan liiteli kaikkien yli!) ja pituuden jälkeen lähetettiin seuraavalle esteelle ja tehtiin takaaleikkaus, joka suuntasi voimakkaasti putkelle. Näin radanpätkän siis olisi pitänyt mennä, meillä se ei aivan heti putkeen mennyt...

Alkuun noissa kolmessa ensimmäisessäkin esteessä ja varsinkin oman liikkeen rytmityksessä sekä omissa liikeradoissa. Näissä meillä on muutenkin ongelmia ollut, pitäisi vaan oppia liikkumaan oikein siellä radalla. Hyvin monen yrityksen jälkeen saimme onnistumisia, ja aina välillä kokeilimme useampaa estettä ja sitten taas ihan paria. Oma liike pitäisi muistaa tuossa pyörityksessä pitää kokoajan yllä, ja suunnitella ne omat liikeradat paremmiksi.

Uutena asiana meille tuli treenattua myös vastakäännöstä, jolla saatiin koira kääntymään hypyn jälkeen kohti pituutta hyvin tiukasti. Koiran tiukka käännös ymmärtääkseni johtui juuri omasta rintamasuunnastani, eli kun käänsin koiralle selkäni, se kääntyi voimakkaasti samaan suuntaan ja näin myös kohti pituutta. Oli jännä huomata, että aivan uusi ohjausliike toimi noinkin hyvin jo ekalla kerralla. Tuota liikettä en kyllä osaisi mihinkään muualle soveltaa, mutta hyvä se on tietää edes jotenkin :)

Takaaleikkauskohdan idean ymmärsin kyllä heti, mutta käytännössä senkin toteuttaminen oli hiukan ontuvaa. Tuossa kohdassa kuitenkin oli tarkoitus pituuden jälkeen lähettää koira suoraan seuraavalle hypylle, ja heti koiran lukittua tuon esteen, kääntää oma rintamasuunta voimakkaasti kohti putkea. Aluksi olin koko ajan myöhässä ohjauksen kanssa, mutta kyllä se ohjaus lopulta onnistuikin ja koira oikeasti kääntyi jo hypyn riman yllä vasemmalle päin kohti putkea. JES!

Vaikka alkuun kaikki tuntui vaikealta, ja itseänikin varmasti jännitti uusi paikka ja uusi kouluttaja, eikä koirakaan ehkä ollut heti ihan kartalla juuri uuden paikan vuoksi, niin lopussa kiitos seisoi. Lopulta nimittäin saatiin tosi hyvä suoritus takaaleikkauskohdasta ja sen jälkeen vielä koko tuosta 7 esteen pätkästä niin hyvä suoritus, että Juhalta tippui jopa taputukset ja kehut ja treenistä jäi hyvä mieli. Kyllä sen itsekin onnistuttuaan huomasi, miten paljon helpommin koira ymmärtää ohjauksiani, kun ajoitan ja suuntaan ne oikein.Estevarmuuksien kasvattamisen lisäksi meillä on kyllä tuon koulutuskerran perusteella paljon opittavaa, mutta sehän vain motivoi treenaamaan!!! ;)

Huomenna taas Hyvinkäälle KAT:n ohjattuihin treeneihin, luvassa käsittääkseni ratatreeniä ensimmäistä kertaa niin päin, että ensin kokeillaan suorittaa rataa ja sen jälkeen vasta käymme läpi rataa osissa. Tähän mennessähän on tehty aivan toisin päin ja lopuksi kokeiltu pitempää ratapätkää tai kokonaista rataa, mikäli aikaa on jäänyt. Päästäänpähän treenaamaan kisanomaisempaa suoritusta, mutta myös hiomaan hankalia kohtia. :)

Näyttelymenestystä, vihdoin!

Nellillä on nyt ikää lähes päivälleen 2 vuotta ja 5 kk, ja aina oikeastaan näyttelymenestys on ollut nousujohteista, mutta (onneksi) hitaasti kehittyvällä koiralla myös näyttelymenestys on kohonnut hitaasti.

Sunnuntaina 8.4.2012 ajelin Nellin kanssa aamuvarhaisella Kouvolaan, josta hyppäsimmekin Katen ja Jannen kyytiin ja suuntasimme tuomarimuutoksesta huolimatta Lappeenrannan pääsiäisen näyttelyyn. Tollereita oli paikalle ilmoitettu 15, mutta 14 oli paikalla. Narttuja oli uroksia enemmän, ja etenkin junnunarttuja oli monia. Nelli kisasi siskonsa Kertun ja yhden muun nartun kanssa avoimessa luokassa.

Tällä kertaa tuomari tykkäsi Nellistä aj etenkin sen liikkeistä, ja minustakin tuntui, että kaikki kehässä meni aikalailla putkeen :) Tuomarina oli Harri Lehkonen ja seuraavassa tuomarin antama arvostelu:

"Keskikokoinen, reippaasti esiintyvä narttu. Feminiininen pää. Hieman vaalea pigmentti. Erittäin hyvät kulmaukset. Oikeat mittasuhteet ja kaunis ylälinja. Hyvä asentoinen häntä. Oikeanlaatuinen turkki. Erinomaiset liikkeet."

Tuloksena meille näyttelystä AVO ERI AVK1 SA PN3 SERT. Eli suomennettuna kirjainyhdistelmistä teille, joille nuo eivät paljonkaan ehkä kerro: Nelli kisasi AVOimessa luokassa  saaden arvosteluna ERInomaisen ja ollen kilpailuluokkansa AVK ensimmäinen. Lisäksi tuomarin mielestä Nelli oli SertifikaatinArvoinen ja kisasi vielä Paras Narttu -kehässä sijoittuen siellä kolmanneksi ja saaden SERTifikaatin. Paras narttu -kehään ei päässyt kuin kaksi narttua Nellin lisäksi, ja nuo molemmat olivat valioluokan narttuja, eli ei meillä vielä ainakaan ole niihin nähden paljon mahiksia ;) Mutta saavutuksena siis meille ensimmäinen SERT tuolta Lappeenrannasta ja itse ainakin olen tooodella iloinen tästä! Seuraavassa vielä kuva Nellistä palkintopokaalin ja -ruusukkeen kanssa kevätauringossa.

Nelli ja palkinnot. Hieno tyttö!

Myöhemmin saatankin vielä lisäillä vähän videota kehästä, mikäli materiaaleista löytyy jotain julkaisemisen arvoista :) Hyvää kevään alkua kaikille!!!

Kevättä rinnassa!

On niin ihanaa, kun kevät alkaa näkyä luonnossa ja muutenkin vähän kaikkialla! Pitkiä lenkkejä on ihana tehdä työpäivänkin jälkeen, suorastaan nautintoa verrattuna talven kylmiin ja pimeisiin pakkasiltoihin tai iltapäiviin! Hetkeen en ole kerennyt edes blogia päivittää, mutta nyt on taas syytä ryhdistaytyä ja kirjoittelenkin tässä samalla useamman päivityksen...

Doboilut jätimme kesken, eli kaksi viimeistä kertaa kurssista käymättä, sillä Nellillä alkoi agitreeneissä huomata kireyttä selässä/selän takaosassa. En siis enää uskaltanut doboilemaan mennä, ja keskitymme agilityyn kunnolla. Doboilu oli kyllä kivaa meidän molempien mielestä ja Nelli oli siinä taitava ja oppi nopeasti, mutta varmaan sitten liian vähän venyttelimme kuitenkin ja liikkeet olivat sen verran vaativia, ettei koira niistä palautunut parissa päivässä. Kuitenkaan minulla ei ole koiraa tarkoitus rikkoa, joten jääkööt viimeiset kerrat käymättä. Fyssarillekin pitäisi nyt se aika varata, kunhan sellaisen nyt vain saisi jostain... Ilmeisen kiireisiä ovat eläinfyssarit.

Agilityssa olemme edenneet taas ja välillä ratatreenissä tuntuu, että pysynkin jo koiran mukanakin, ja ehkä jokunen ohjauskin on radalla onnistunut. Kisaamaan meillä on vielä pitkähkö matka, mutta kovalla työllä kisastarttivalmius saavutetaan! Haluan kuitenkin, että kaikki estesuoritukset olisivat lähes täysin varmoja, kun kisaradoille, edes mölleihin menemme. Kontakteilla ja kepeillä täytyy jatkaa häiriötreenaamista kaikilla mahdollisilla tavoilla, kunnes voisin itse heittää vaikka kuperkeikkaa palloja heitellen eri suuntaan kuin koira esteillä liikkuu (jos tämä nyt muutenkaan olisi mahdollista), mutta siis teoriassa tämä voisi olla tavoite. ;) Matkaa siihen on vielä, ja keinunkin suoritus pitäisi kevään aikana treenata kuntoon. Se tuntuu olevan enää se suurin kompastuskivi, sillä rengaskin alkaa jo sujua keskellä rataa. Kohtapa alkaakin ulkokausi ja päästään omatoimitreenailemaan kaikkea tarvittavaa, kunhan juoksut nyt eivät ihan vielä alkaisi.

Tiistain Doboilut

Eilen oltiinkin taasen Doboilemassa Koirakoulu Kompassissa. Tällä kertaa liikkeet olivat koiralle ja ohjaajalle molemmille haastavampia. Koiraa edelleen istutettiin, makuutettiin ja seisotettiin pallon päällä, tällä kertaa tuntui olevan helpompaa Nellille, sillä otimme käyttöön isomman pallon. Ensi kerralla taidamme siirtyä takaisin keskikokoiseen palloon :) Koiran ollessa pallon päällä pääsimme vaikeuttamaan liikettä heijaamalla palloa hyyyvin vähän. Liika heijaaminen oli Nellille haasteellisempaa, jolloin se mieluummin hyppäsi alas pallon päältä. Kotii palattua koira olikin todella väsynyt, söi ruokansa ja kävi nukkumaan loppuillaksi. Omasta mielestäni tunnilla oli mukavin hetki koiran venyttelytuokio, jolloin Nelli malttoi jopa makoilla kyljellään ja antoi venytellä itseään, sillä koko muun tunnin tuo energiapakkaus höselsi ja kävi ihan kierroksilla. Venyttelytuokiosta taitaakin tulla lähes jokailtainen rauhoittumishetkemme...

Dobo-tunnin loputtua kokeilimme mitata Nelliä, mutta koirapa pelkäsikin tuota metallista mittakammotusta. Houkuttelulla saimme kuitenkin mitattua Nellin ja päätimme ottaa mittauksesta jokaviikkoisen harjoittelutuokion Dobo-tunnin päätteeksi, jotta virallisiin mittauksiin meno on helpompaa. Mittaustulos näytti ihan lupaavalta ajatellen tuota medi/maksi-rajaa, vaikkakaan eihän se ollut virallinen tulos. Olisipa mukava tietää, minkäkokoisia hyppyjä koiran kanssa kannattaa nyt edes treenat, tähän mennessä pääasiassa 40-45cm hyppyjä on tehty.

Torstaina sitten taas Hyvinkäälle agilityyn ja lauantaina Etsijäkoiratreeneihin Järvenpäähän. Huh, onpahan taas menoa!

Agilitya ja virallisen toko-uran avaus

On se ollut jännä huomata, kuinka fiilikset treenien suhteen vaihtelee toooodella paljon päivästä riippuen. Onneksi lähiaikoina on useammin ollut onnistuneita treenejä kuin niitä epäonnistuneita! Viime maanantain treenit voisi niiden epäonnistumisen takia pyyhkiä kokonaan pois muistista, niin paljon harmitti kotiin ajaessa. Tilanne taas korjaantui kuitenkin onneksi torstain ohjatuissa treeneissä, kiitos Tanjalle kivasta ja vauhdikkaasta radasta Ja Maaritille kuvaamisesta! Tuli taas huomattua, kuinka nopea tuo Nelli on :D En millään pysy sen perässä. Tässä vähän videota meidän ratasuorituksesta, videolta näkyy tuo nopeusero aika hyvin. Pitkän sairastelun jälkeen kun ei itsellä tota kuntoa ole juuri nimeksikään... Huhhuh. Kepit menee hienosti, eikä ohjureita varmaan enää kauaakaan tarvita, ohjauksissa on kyllä opeteltavaa ;)

Viime tiistaina oli myös ensimmäinen kerta kaveriporukalla varattua Dobo-kurssia. Yllätyin suuresti, kuinka Nelli innostui tuosta soikion muotoisesta jumppapallosta ihan älyttömästi eikä pelännyt sitä lainkaan. Pallon päällä oli Nellin mielestä tosi kiva istua, seistä ja maata. Vaikeinta tuntui olevan lopun venytykset pallon päältä, eikä maltti meinannut millään riittää. Niin ja tuolla kurssilla pääsi myös ohjaaja jumppaamaan, sillä tunnilla vuoroteltiin koiran ja ohjaajan treeniä. :) Huomenna päästään taas Doboilemaan ja kehittämään koirankin syviä lihaksia.

Dobo-pallon päällä voi mm. istua.

Viime viikolla treenailimme myös tokoa, lauantaisia tokokisoja varten. Jännitys kasvoi loppuviikkoa kohden ja vielä perjantai-iltana otin Nellin kanssa kisanomaisia suorituksia lähes kaikista liikkeistä. En ymmärrä, kuinka kisajännitys eroaa noin suuresti epävirallisten ja virallisten kisojen välillä. Helmikuun puolivälissä epävirallisiin mentäessä en jännittäny lähestulkoon ollenkaan, mutta viime perjantaina en lauantain kisojen vuoksi meinannut saada unta, saati sitten lauantaiaamuna syömään aamiaista. Kisapaikalla sitten koirastakin huomasi, että minä jännitin, Nelli oli koko ajan vuoroa odotellessa rapsuttelemassa itseään ja muutenkin tuntui olevan vähän rauhaton. Jännityksen saa toivottavasti pois noita virallisia kisoja kiertäen, ei kai siihen muu auta.

Ilmeisesti kisajännityksen vuoksi myös paikallamakuu meni meillä vähän plörinäksi, mutta kuten tollerin kanssa pitääkin - täytyi nytkin olla huumoria matkassa. Alta löytyvältä videoltakin näkyy tuo paikallamakuun epäonnistuminen, mutta Nellin tyyli oli taas niin Nelliä itseään :D Muut liikkeet menivät ihan kivasti, eikä mikään muu liike mennytkään nollille. Eli ensimmäistä kertaa kisoissa Nelli suoritti oikein myös tuon liikkeestä seisomisen, tosin lopussa tuli pieni moka. Kokonaisuuteen olen todella tyytyväinen, olivathan nämä ekat viralliset kisat meillä! Tiedänpähän ensi kerralla, että möllikisoista opittu vireen nosto tosiaan pitää tehdä ennen yksilösuorituksia ja, että täyskäännökset teemme ensikerralla vasemmalle kääntyen, jolloin koira pysyy lähempänä minua! Tuloksena kisoista saimme siis 144,5p ja tuomarilta päällimmäisenä kommenttina jäi mieleen, että hiottavaa on, mutta minulla on kuulemma hieno kontakti koiran kanssa ja yhteistyö on kaunista työskentelyä! :) Tässäpä teille vielä video tuolta kisoista, ja huomautuksena, että tämä on vasta ensimmäinen videoeditointini, laatu ei varmaan ole kovin hyvä. Katelle kiitos kuvaamisesta ja kannustusjoukoille (äiti ja sisko) ylipäänsä kiitos kisamatkaseurasta ja kannustuksesta! :)

 

"Jos teen vaikka oravan, niin Maiju on tyytyväinen!"

Tämänpäiväisissä agilitytreeneissä jatkui sama vauhti ja onnistumiset kuin torstainakin. Nyt voi hyvillä mielin tutustua torstain treenien rataan. Päästään virittelemään koiraa ja ilmeisesti vauhtiakin löytyy... Torstaina nähdäänkin, miten taas sujuu. :)